Öljyä laineille | Uusi Suomi Puheenvuoro
Tämä melko vanha sanonta alkoi pyöriä mielessä tällä keskusteluareenalla Uusi Suomi Puheenvuoro. Toki nykyaikaisena naisena torjuin sanonnan, koska mieleen tuli tahtomatta öljytankkereille sattuneita vahinkoja. En sellaista tietenkään tarkoita, enkä halua. Omassa mielessä ilman opponentteja tapahtuu kaikenlaista väittämää.
Aloin tunnollisena kirjoitustyöläisenä etsiä hyllystäni löytyvistä kirjoista korvaavaa sanontaa. Hyllystäni valitsin muutamia kirjoja, kuten Ikuisia ajatuksia (WSOY 1996), Viisauden sanoja (Gummerus 2003), Kansanviisauden aarrearkku (Valitut Palat 2002) sekä erityissuosikkini Sitaattimestarin muistelmat (WSOY 1997, 1998).
Korvaaviksi sanoiksi poimin kirjoista aluksi seuraavat sanonnat:
Älä hättäile, anna Hiltusen hättäillä.
Kellä on maltti, sillä on valtti.
Joka tyynellä lepää, se tuulella soutaa.
Taidossa talonpito eikä paljossa väessä.
Ei ole hoppu hyväksi eikä kiire kunniaksi.
Tähän väliin oma oivallus, mistä lienee mielen mutkista putkahtanut: Jos kiire on, ehtiikö ajatella? Jos kiire on, ehtiikö neuvoja kuulla?
Kiire on varoitusmerkki!
Sanontoja on hirveän paljon lisää luettavaksi ja niitä lukiessani unohdin omat kiireeni ja kiire tuli. Piti lähteä sovittuun tapaamiseen.
Tänään palasin aiheen äärelle. Kirjojen penkomisen into oli hieman laantunut.
Lueskelin jo kerran luettua Kirkko & kaupunki -lehteä aamupalan yhteydessä hajamielisesti. Katselin lehden viimeistä sivua. Siinä oli taas (siunattua sentään) syntyneitten kastamisia melkoinen lista ja myös hautaan siunattuja lähes saman verran. Näin on ollut jo vuosia.
Päätelmäni tästä kaikesta, kirjoitin sen vihkoonikin, on, että suomalaisilla on vajausta yhteiskuntasitoutuvuudessa. Siitäkö levoton mieli johtuu?
Ihmiset eivät joko avioidu tai sitten he eivät julkista armasta liittoaan kirkollisessa lehdessä. Sen sijaan, että ihmiset osallistuvat niin voimallisesti nykyään some-keskusteluihin sananvapauden ja vastuun merkeissä esimerkiksi Suomen ulkopolitiikasta keskustellen, olisi maan rauhan kannalta parempi huolehtia yksityiselämästä paremmin. Yksityiselämästä huolehtimiseen menee yleensä ihmisen kaikki aika ja voi elää tyytyväisempänä ihmisenä, kun panostaa oikein elämäänsä. Suomi – jos vielä ei tiedetä – on kristillisiä arvoja noudattava maa. Tämä näkyy kaikessa yhteiskuntajärjestyksessä, joka maalle on tehty esivanhempien taholta vasta noin 100 vuotta sitten ja sittemmin itsenäisyyden aikana.
Levoton mieli tuottaa levottomuutta ympäristöön, levottomuus tarttuu. Suomessa ei ole mitään syytä nykyään olla levoton. Jokaisella yksilöllä on vastuu omasta mielenrauhasta, sitä pitää vaalia. Yhteiskuntaosaaminen seuraa perässä.
Minna Canthin hengessä kerron muun havaintoni pöydällä lojuvien lehtien ja kirjojen inspiroimana. Pöydällä oli myös joulun aikaan ilmestynyt Etiketti-lehti, jonka voi ottaa mukaansa Alkosta. Lehdessä oli, että vuosien 2017 – 2021 alkoholin kokonaiskulutus laski 10 %. Minna Canthin aikaan Suomessa oli vain korpikuusen kyyneleitä. Sittemmin oluttehtaat alkoivat laimentaa tuota väkevää luonnon tuotosta nauttimiskelpoisemmaksi. Korpikuusen kyyneleethän ovat metsässä tuolloin valutettua pontikkaa, joka on melkoista mielen myrkkyä ja käytöksen tuhovoimaa. Alko on ollut suomalaisten juomanautintojen vartijana pitkään ja juomakulttuurin tietopohjaistuminen entiseen verrattuna, on tuottanut mahdollisuuden jokaiselle aikuiselle ihmiselle itse hallita omaa juomakäyttäytymistään. Nykyään tiedetään juomien alkoholipitoisuus, jolloin on mahdollista hallita ja hillitä omaa juomistaan ja sitä myöten käytöstään.
Näin kuin huomaamatta yhteiskunta kehittyy. Onhan Suomi suoriutunut hyvin itsenäisyyden taipaleestaan. Monia yhteiskuntaosaamisen reseptejä on syntynyt ja niitä esiintyy näissä tämänkin lehden kirjoituksissa runsaasti.
Kirjoittajat ja lukijat, tässä samassa piirissä. Kukaan ei juuri voisi näillä palstoilla vain kirjoittaa, vaan kirjoitukset velvoittavat myös lukemaan ja usein myös kommentoimaan.
31.1.2023 Tarja Kaltiomaa
