Oikeutta suomalaisittain | Uusi Suomi Puheenvuoro
Kaksi erikoissyyttäjää on saanut oikeuskanslerilta huomautuksen lainvastaisesta menettelystä niin sanotun Katiska-huumerikosvyyhdin yhteydessä. Huomautukseen johti tapa, jolla syyttäjät hankkivat yhden epäillyn asianajajalta tietoja tätä itseään koskeneesta asiasta.
Toinen huomautuksen saaneista syyttäjistä tiedusteli esiselvityksen aikana kantelijalta väitetystä uhkailusta ja välitti häneltä saamansa vastineen poliisille. Kantelijan mukaan erikoissyyttäjä johti häntä harhaan, kun hänelle ei kerrottu häntä itseään koskevasta esiselvityksestä. (Esitutkintalaki 3 luku 3§)
Oikeuskansleri piti syyttäjien menettelyä vakavana virheenä.
Olen aina ollut siinä käsityksessä, että huomautus soveltuu rangaistukseksi vain vähäisissä rikosasioissa, kuten esimerkiksi liikennerikkomusten rankaisukeinona. Nyt kuitenkin oikeuskansleri on itse pitänyt menettelyä vakavana virheenä.
Jos esim. poliisi rikkoisi virkatehtävissään esitutkintalain säädöksiä tahallisesti tai tuottamuksellisesti, niin leivättömän pöydän ääreen päätyminen olisi enemmän kuin todennäköistä, jos poliisin lainvastaisen toiminnan uhri olisi lain osalta vähääkään valveutunut tai jos hänellä olisi hyvä avustaja ja asiasta tehtäisiin tutkintapyyntö.
Esitutkintaviranomaisen tekemää virkavelvollisuuden rikkomista ei voisi käsitellä, eikä edes harkittaisi käsiteltävän huomautuksella, vaan asia siirrettäisiin suoraan esitutkintaan.
Ollaan heikoilla jäillä, jos näyttöä on hankittu tai yritetty hankkia laittomin tai edes virheellisiksi katsottavin keinoin.
Sinänsä on hyvä, että oikeuskansleri otti kantaa toiminnan laittomuuteen, mutta kansalaisen oikeustaju ei välttämättä ymmärrä teon ja sen seuraamusten kausaliteettia. Eli sitä, miten virkamies voi virkatehtävää suorittaessaan syyllistyä vakavaan virkavirheeseen ja selvitä siitä huomautuksella.
Rikoslain 40 luku ei tunne virkarikoksista sellaista rangaistusta kuin huomautus.
