Nyt selviydytään, vihreä siirtymä tauolle
Otsikolla viittaan rajusti kohonneihin sähköenergian hintoihin. Sähkön hinnoittelu kun on tyystin irronnut tuotannon kustannuksista.
On mielestäni syytä selvittää tarkoin ne syyt, miksi Suomen hinta-alueen hinnat ovat tällaisessa tilanteessa täysin karanneet käsistä. Vaikka tuotantoa on paikoin ollut enemmän mitä kulutusta, hinta on silti voinut olla noin puolen euron kilowattituntihinnassa. Siirtolinjat ulos ovat sangen vähäiset.
Nykyhintataso tulee tekemään rumaa jälkeä mikä jää pitkäksi aikaa tähän yhteiskuntaan näkymään. Sähkön hinnannousua voi havainnollistaa pohtimalla että mitäpä jos bensan hinta nousisi nykyisestä 1,8 euron litrahinnasta 15-20 euroon.
Yrityksiä on alkanut olla kotitalouksien lisäksi vaikeuksissa, ja lisää on tulossa, sen ymmärtääkseen ei tarvitse olla mikään ”Einstein”.
Kun puhutaan 4€/kWh uhkakuvasta, alkaa se tarkoittaa jo lähes 100 kertaista hintaa vuoden takaiseen. Viimeistään siinä hinnassa alkanee sähköautot jäämään lataamatta.
Vielä jokin aika sitten puhuttiin yhteiskunnan kokonaisvaltaisesta sähköistämisestä liikennettä myöden. Sähköistys olisi osa vihreää siirtymää.
Tilanne on kuitenkin näyttänyt, että sähkömarkkinoihin ei suurimmalta osin voi luottaa tippaakaan kriisitilanteessa. Siellä toimivat yritykset rahastavat joka sentin ja pennin jenin minkä irti saavat. Tosin ihan kaikkia tämä ei koske, osalla on intressi myydä omalla alueellaan edukkaampaa sähköä.
Mikäli sähkömarkkinoille ei saada hintojen osalta suurta muutosta ja nopeasti, siirtyminen sähköistyvään liikenteeseen ei tule toteutumaan halutussa ajassa mitenkään. Jo nyt puhutaan, että sähkö on kallista ensi talvenkin.
Eihän tällä tavalla hintansa muodostavan perushyödykkeen varaan voi laskea kohta yhtään mitään. Markkinamekanismi ja tuotantosektori on otettava uuteen tarkasteluun, tavalla tai toisella. Ei voida ajatella etteikö jotain kriisiä voi tulla tulevaisuudessakin.
Syytä olisi myös tutkia hallituksen tekemän likviditeettitukipaketin vaikutukset. Nimittäin kun valtio takasi yhtiöiden kassan riittävyyden sähköpörssin vakuusmaksuihin, aiheuttiko tämä sittenkin myös osin sen että sähköä ei alettu myymään suoraan kuluttajille?
Asia ei ole aivan yksinkertainen, koska sopimuksia ei niin vain muutella ja tilanne uhkasi nopeasti kriisiytyä. Mutta olisiko voitu jotenkin vaikuttaa siihen että yhtiölle tulisi valtionapuja vastaan myös velvoitteita Suomalaista yhteiskuntaa kohtaan? Tämän päällehän yhteiskunta järjestää tukia, jotta kuluttajat voisivat ostaa sitten tätä huippuhintaan noussutta tuotetta.
Yleisesti ottaen on hyvä pohtia kuinka herkkä häiriöille olisikaan yhteiskunta, joka olisi kaikilla sektoreillaan yhden energiamuodon toimitusvarmuuden ja hinnan varassa? Sellaisen perushyödykkeen, jonka hinta voi yhtäkkiä moninkertaistua pidemmäksikin aikaa, käyttö kaiken muun tekemisen pohjalla on arveluttavaa.
Suomen markkinat eivät ratkaise sitä mitä käyttövoimaa käyttäviä menopelejä autotehtaat päättävät tuupata linjoiltaan ulos. Erilaisia vaihtoehtoja kuitenkin suunnitellaan. Jotkut kehittävät edelleen myös polttomoottoria.
Meillä ei olisi nykyisen kaltaista hintaongelmaa, jos sähköntuottajat myisivät tuotannon suoraan kuluttajille, edes merkittävin osin. Osa sähköstä siis nytkin kulkeutuu näin käyttäjille, eikä kaikki sähkö pörssiin päädy.
On ollut aikoja, jolloin pörssissä hinta on laskenut hyvin alas johtuen suuresta tarjonnasta. Pörssihinnoittelusta on siis hyödyttykin. Tämä taas on aiheuttanut ”investointiepäröintiä” esimerkiksi siihen että kaukolämmön yhteyteen tehtäisiin sähköntuotantoa. Se ei ole ollut kannattavaa.
Pörssiä ja siirtoverkkoja alueiden välillä tarvitaan myös, jotta eri tuotantomuotojen vaihteluja saadaan tasattua. Tuulivoima lienee ongelmallisin. Tuskin kukaan ostaisi mitään muuta voimalaitostyyppiä, jos niissä olisi tehonsäädin 0-100% ja jota ohjaisi ”pakollinen sattumageneraattori”. Välillä voisi viikkoja olla 5-20% ja sitten pyytämättä 80-100% vaikka viikon verran, ja sitten hetken 50-60%.
Tuulivoimaa on hajautettava eri alueille tuuliolosuhteiden vaihtelevuuden takia ja lisäksi sen myötä on rakennettava säätövoimaa. Merkittävät sähköenergian varastot antavat vielä odotuttaa itseään.
Saapa nähdä jos tilanne rauhoittuu, että otetaanko tästä oppi, ja ruvetaan ihan oikeasti miettimään tuotantorakennetta ja markkinamekanismeja.
Ehkä pitää miettiä jonkinlaista takuuhintaa sellaisella tuotannolle, joka varmistaa sähkön riittävyyttä kulutushuippujen osalta.
Tämä voi tarkoittaa, että kaikista halvimmat hinnat voivat jäädä saamatta.
Nyt on kuitenkin nykyjärjestelmän heikkoudet nähty. Ongelmia on syytä ryhtyä ratkaisemaan. Ainakin mikäli halutaan, että yhteiskunta edelleen sähköistyy lisää, ja että täällä on muutakin hyvinvoivaa, kuin muutama sähköyhtiö.
