Nuorten pahoinvointi | Uusi Suomi Puheenvuoro
Elämän pienet suuret kysymykset: kuinka tätä elämää ylipäätään eletään? Näen ympärilläni monia menestystarinoita, mutta se opastus jota he yleensä ovat saaneet on paljon kattavampaa, kun taas joillain ihmisillä se opastus ja kannustus on lähes nollassa. Ei kaikilla esimerkiksi ole isää tai äitiä neuvomassa kuinka asiat hoidetaan. Tai pappaa, tai mummia. Siinä helposti täys-iän kynnyksellä lähdetään tarpomaan aivan väärälle polulle kun yhteiskunta ei tunnu vastaanottavaiselta- eikä se varmaan olekaan, kun ongelmat ovat pilvissä ja apua ei tunnu löytyvän tai sitä ei osata hakea. Kohta kaduilla pyöriikin taas yksi nuori ihminen etsimässä apua huumeista ja muista ihmisistä, jotka käyttävät.
Täys-ikäistyminen on ihmiselle todella kuormittavaa aikaa. Silloin tapahtuu paljon ja kasvaminen on aktiivista. Juuri tällöin nuoremme tarvitsevat neuvontaa, apua ja tukea. On tärkeää huomioida yksilöllisesti nuoren tarpeet ja tiedostaa nuorten tilanne: onko tukipiiriä, missä viettää aikaansa, mitä tehden. Ei 18- vuotias vielä ole aikuinen mieltään, eikä niin voi millään ollakaan- kehittyväthän aivomme vielä 25- vuotiaanakin. Helposti mieleen juolahtaa näin joulun alla ne nuoret, joilla ei ole paikkaa mihin mennä. Missä viettää aikaa, kun kaikki paikat ovat kiinni ja kaikki tutut perheineen viettämässä joulua?
Mistä ratkaisu?
Itse alottaisin jo tietenkin varhaiskasvatuksen toimivuudesta, ja peruskoulun aikaisesta tuesta ja neuvonnasta. Itse ajattelen, että peruskoulusta puuttuu aivan kokonaan talousneuvonta. Mitkä ovat luottotiedot, mistä löytää halpaa ruokaa, kausivihannesten kokkailu.. Perus arjen taidot ja niiden opettelu jätetään kodin vastuulle, vaikkei kaikilla sitä neuvoa olisikaan tarjolla kotona. On tärkeää että meidän lapset ja nuoret tietävät kuinka asiat toimivat, ja kuinka elämää eletään. Jotta yhteiskuntamme saisi mahdollisimman monta ”mukaan kyytiin”, olisi tärkeää yksilöllistää myös täys-ikäisyyden jälkeen palvelut niin, että jokaiselle nuorelle löytyy paikka.
Lisäksi etsivän nuorisotyön toimintaa täytyisi tukea enemmän ja myös palvelua tarjota enemmän. Palveluiden yksilöllistäminen on tiedettävästi erittäin vaikeaa, sillä työntekijöitä ei ole tarvittavaa määrää. Kuitenkin tukemalla tälläistä työtä sijoitettaisiin tulevaisuuteen erittäin hyvällä otteella. Pidetään meidän lapsista ja nuorista huolta, jottei kadulle kasaannu kärsiviä nuoria.
