Nato-prosessi: Ottaako kansa UTP-johdon ja politrukit toistamiseen reppuselkään?
PM:t Sanna Marin ja Ulf Kristersson palaveerasivat tänään Tukholmassa. Ministerit pitivät perinteisen tiedotustilaisuuden, jossa Marin totesi; ”On erittäin tärkeää, että lähetämme tänään selkeän viestin. Suomi ja Ruotsi hakivat Natoon yhdessä, ja on kaikkien etu, että liitymme Natoon yhdessä”. Viesti oli rivien välistä osoitettu Ankaran suuntaan.
TP Sauli Niinistö tapasi eduskuntapuolueiden puheenjohtajia Mäntyniemessä. Niinistön huoli ja viesti puoluesatraapeille oli, mikä on Suomen päätöksentekokyky (lue: Nato-prosessi) keväällä ja kesällä.
Niinistö toteaa; ”En tiedä, miten puheenjohtajat tätä jatkavat. Halusin kertoa oman mielipiteeni tai huoleni siitä, että meidän on syytä pitää nyt paljon enemmän yllä täyttä päätösvalmiutta kaikilla mahdollisilla keinoilla”.
”Teoriassa voi ajatella myös eräänlaista yhden asian hallitusta, jos olosuhteet menevät vaikeaksi pelkästään jonkin akuutin hankalan tilanteen takia. Korostan, että tämä on teoriaa, mutta silloin voisi sanoa, että kyseessä on yhden asian hallitus akuutin tilanteen takia. En usko, että sellaiseen ajauduttaisiin.”
Ei liene epäselvyyttä, että yhden asian hallitus tarkoittaa Suomen Nato-prosessia ja nopeaa reagointikykyä. Kuten tiedämme, Ankara on raottanut Nato-ovea Helsingille. Oliko TP Niinistön tapaamisen tarkoitus valmistella puolueet ja tuleva toimitusministeristö siihen poliittiseen moodiin ja asentoon, että mikäli Ankara repaisee Nato-oven selälleen, on sisään tuolloin astuttava, livahtaa Tukholma perässä tai ei?
Saattaisi äkkipäätään olettaa, että TP Niinistö ei kutsu puoluesatraappeja Mäntyniemeen ”ilmoista ja säästä puhumaan”. TP Erdoganin ja UM Cavusoglun ”ovenavaukseen” on reagoitu.
On päivän selvää, että tasavallan presidentti ei voi jättää ulko- ja turvallisuuspoliittisia kysymyksiämme Tukholman varaan.
On täysin ymmärrettävää, että Helsinki vaalii hyviä diplomaattisuhteita Tukholman suuntaan, josta PM Marinin Tukholman visiitti kertoo. Äärimmäisyyksiin saakka Nato-prosessia ei voi kuitenkaan venyttää. Naton Vilnan huippukokousta 11-12.7 voidaan pitää takarajana. Silloin pitää Suomen osalta olla viimeistään mustaa valkoisella.
Mikäli Ankara repaisee Suomen osalta Nato-oven selälleen ennen Turkin presidentinvaaleja tai viimeistään ennen Vilnan huippukokousta, kansalaiset alkavat viimeistään tuolloin peräänkuuluttamaan Nato-jäsenyyttämme, on Ruotsi mukana tai ei.
Mikäli viimeistään Vilnassa asiassa ei tapahdu edistystä on oletettavaa, että käy kuten kevät-kesällä 2022, jolloin kansa otti politrukimme reppuselkään ja lähti viemään Suomea Natoon.
Tällä hetkellä karvan verran yli puolet suomalaisista liittyisi Natoon ilman Ruotsia. Mikäli Ankarassa päätetään repaista Nato-ovi Helsingille selälleen jo ennen presidentinvaaleja on oletettavaa, että prosentti pärähtää seitsemänkymmenen prosentin pintaan.
Jos asia venyy Vilnan kokouksen jälkeiseen aikaan, pärähtää luku lähemmäksi yhdeksääkymmentä prosenttia. Viimeistään tuolloin UTP-johtomme joutuu reagoimaan asiaan. Onkin paradoksaalista, että kansa voi joutua toiseen kertaan ottamaan UTP-johtomme ja politrukkimme reppuselkään.
Ehkä UTP-johtomme ja politrukkimme sitä toivookin, jotta Tukholmalle voidaan diplomaattisuhteita rikkomatta kertoa, että kansan reppuselässä sitä taas ollaan.
Mielenkiintoista Helsinki-Tukholma -episodissa on, että suomalaiset vaativat kevät-kesällä 2022 politrukeiltamme nopeaa Nato-jäsenyyshakemusta ilman, että Tukholmasta oli tuolloin vielä mitään puhetta ja nyt UTP-johtomme naulautuu ja jumittautuu ko. kysymykseen.
Näyttää siltä, että UTP-johtomme ei asiassa liikahda ennen kuin kansa puuttuu mielipiteellään uudelleen asiaan. UTP-johdollamme on jo nyt erittäin vahva Nato-jäsenyysmandaatti ja tästä huolimatta se vilkuilee Tukholman suuntaan kun katseen ja focuksen pitäisi olla aivan muissa suunnissa.
