Muutamia maapallon lämpenemiseen liittyviä mittaustuloksia ja analyysejä
Johdanto. Kirjoitan 4. osion maapallon lämpenemiseen liittyvistä mittareista. Olen aikaisemmin ottanut mukaan sellaisia ilmiöitä, joilla arvioin olevan suoraan vaikutusta ihmisten hyvinvointiin kuten elintarviketuotanto, nälänhätä, sään ääri-ilmiöt, sademäärät, kuivuusjaksot, tulvat, ja maapallon vihertyminen tai aavikoituminen. Jatkan tätä luetteloa ilmiöillä, jotka suoraan liittyvät ihmisten hyvinvointiin tai ovat uhkakuvia joko ihmisille tai luonnolle ilmastonmuutoksen voimistuessa. Lopuksi teen karkean yhteenvedon.
Merenpinnan nousu
Varsinkin ilmastoalarmistit ovat jatkuvasti esittäneet uhkakuvia, kuinka maapallon lämmetessä mannerjäätiköt sulavat ja aiheuttavat merenpinnan merkittävää nousua, joka uhkaa suurta määrää merenrannalle sijoittuvia kaupunkeja – ja tietenkin pienet atollisaaret uhkaavat hukkua mereen. Tälläkin kertaa esitän, miltä merenpinnan nousu näyttää tällä hetkellä. Merenpinnan vaihtelee suuresti maapallon eri puolilla niin, että se on joko nousussa tai laskussa kuten täällä Suomessa. Pidän luotettavimpana esityksenä ns. Holgate-9 mittaria, joka on keskiarvo 9 eri maapallon mittauspisteen arvoista, kuva 1.
Kuva 1. Maapallon merenpinnan nousu perinteisten mittauspaikkojen keskiarvona ja satelliittimittauksen arvona.
Kuten kuvan 1 a-osasta näkyy, niin merenpinnan nousuvauhti on ollut vakiollista eli stabiilia 2,1 mm vuodessa perinteisten mittausten mukaan mitattuna vuodesta 1900 lähtien. Satelliittimittausten mukaan nousuvauhti olisi ollut selvästi suurempi keskimäärin 3,4 mm vuodessa. Itse luotan perinteisiin mittauksiin, koska satelliittimittauksissa on teknisiä ongelmia. Molemmissa mittauksissa on kuitenkin yksi yhteinen piirre, että nousuvauhti on ollut tasainen. Kukaan ei tietääkseni tiedä, miksi merenpinta nousee jatkuvasti.
Valtamerten saarten hukkuminen mereen
Valtamerten pinnan noususta on vedetty suora uhkakuva, että valtamerten matalat atollityyppiset saaret ovat vakavan uhan alla, koska ne uhkaavat hukkua mereen ja muuttua elinkelvottomiksi. Malliesimerkki tästä on Madeliivit, jossa ainakin osa paikallisia poliitikkoja on havainnut mahdollisuuden rahastaa teollisuusmaita. Asiahan on kuitenkin niin, että ei siitä ongelmasta rahalla selvitä. Asiasta on tehty pari tieteellistä tutkimusta, johon data on saatu vuosikymmenien aikana tehdyistä satelliittikuvista, kuva 2.
Kuva 2. Tyynen valtameren ja Intian valtameren 221 atollisaarten pinta-alan muutos 1999 – 2017.
Tulokset olivat aika yllättäviä; yllätys, yllätys. Tutkittujen atollisaarten pinta-alan kasvu oli 6,1 % eli ei siis aivan vähän. Malediivit, jotka ovat olleet median hukkumaisillaan Intian valtamereen ovatkin kasvattaneet pinta-alaa niin, että niiden kasvu vastaa yli 50 % koko tutkitun alueen saarien pinta-alan kasvusta. Ainoastaan Ranskan Polynesiassa saarten pinta-ala pieneni 2,7 %. Lopputulos on siis kuten lähes kaikissa muissakin ilmastonmuutosmittareissa ”paljon melua tyhjästä”. Median kohdalla näyttää käyvän säännönmukaisesti niin, että faktat pilaavat monta hyvää uutista.
Kumpi tappaa enemmän, kuuma vai kylmä sää?
Lämpöaaltojen on väitetty yleistyvän ilmaston lämmetessä ja se tuntuu loogiselta johtopäätökseltä. Jos asiaa tarkastelee yleisellä tasolla, niin tropiikissa on menossa koko ajan esimerkiksi eurooppalaisen mittapuun mukaan lämpöaalto. Olen asunut kolme vuotta Omanissa ja siellä kesäkautena eli noin maaliskuusta lokakuun loppuun päivälämpötila vaihteli 32 asteen ja 42 asteen välillä. Eikös se merkitse lämpöaaltoa eurooppalaisittain? Suomessa se olisi katastrofi. Omanissa oli sellainen erikoisuus, että lämpimin kuukausi oli kesäkuu, koska heinä- ja elokuussa lämpötila hieman laski. Syynä oli Afrikan sadekausi, jona aikana tuskin havaittava yläpilvikerros ui Afrikasta koko Omanin ylle. Lähinnä Afrikkaa oleva osa koki jopa sateita ja se muuttui kauttaaltaan vihreäksi. Johtopäätös: kaikki on suhteellista.
Kuva 3. Kuuman ja kylmän sään tappavuus.
Kuvassa 3 on Lancetissa esitetty tutkimuskuva eri maissa kuuman ja kylmän sään tappavuudesta. Johtopäätös on selvä: kylmä tappaa huomattavasti enemmän kuin kuuma. Olisin olettanut, että Ruotsissa kuuma sää tappaisi enemmän, koska olemme sopeutuneet suojautumaan kylmältä säältä.
Metsäpalot
Metsäpalojen yleistyminen ja niiden aiheuttamien palaneiden alueiden pinta-alan kasvu yhdistetään mediassa yksipuolisesti ilmastonmuutokseen. Asiahan ei ole suoraviivainen, koska ilman lämpötilan nousu ei sytytä metsäpaloja, vaan tutkimusten mukaan metsäpalot sytyttää pääosin ihminen ja ukonilmat sytyttävät ehkä 15-20 prosenttia. Toisaalta sopivat ilmasto-olosuhteet lisäävät palaneiden alueiden määrää kuten kuivuus, joka myös helpottaa syttymistä.
Kuva 4. Maapallon palaneen alueen määrä Nasan satelliittimittausten mukaan.
Nasan satelliittimittausten mukaan maapallon palannen alueen määrä vuositasolla on hienoisesssa laskussa. Dramaattisempia kuvia löytyy pienemmiltä maa-alueilta.
Kuva 5. USA:n palaneen alueen määrän kehitys 1926-2019.
Kuva 5 mukaan USA:ssa paloi pinta-alan mukaan laskien 1920-1930-luvuilla huomattavasti enemmän kuin sen jälkeen. 2000-luvun arvoissa on kasvavaa trendiä aikajaksoon 1960-1999 verrattuna.
Kuva 6. Välimeren alueen maastopalojen kehitys 1980 – 2017.
Media on Suomessa uutisoinut paljon Välimeren alueen paloja erikoisesti Portugalista. Kuva 6 mukaan kehitys on ollut vuodesta 1980 vuoteen 2017 laskevalla käyrällä. Luultavasti 2020-luvun palojen määrässä on ollut kasvua.
Australian maastopalot
Australia on maastopaloherkin maanosa. 1900-luvun alussa maastoa paloi keskimäärin 11 % vuosittain. 1960-luvun alusta alkoi suotuinen kehitys ja palanut pinta-ala painui 2000-luvun alkuun mennessä noin 7 prosenttiin ja viime vuosina on oltu noin 5 prosentin tasolla. Jos tästä vetää johtopäätöksen, niin ilmastonmuutoksen ei voida osoittaa aiheuttaneen lisää maastopaloja. Suotuisan kehityksen on aiheuttanut maanviljelyspinta-alan kasvu, tehokkaampi sammutustoiminta ja metsänkäsittelyn parempi toimintatapa. Australian hoitamattomiin eukalyptusmetsiköihin syntyy nopeasti valtava palokuorma, koska kuivan ilmaston takia lehdet eivät maadu ja eukalyptuspuut pudottavat kaarnansakin maahan.
Koska Australiassa palaa kuivana kautena aina, niin media kiinnittää asiaan aktiivista huomiota, koska siitä saa näyttäviä kuvia, kun maastopalot uhkaavat levitä asutusalueille. Kuvista päätellen omakotialueet on rakennettu kiinni kymmeniä metrejä korkeisiin eukalyptusmetsiköihin. Ilmastoaktivisteiltä tämä on aiheuttanut kolmenlaisia johtopäätöksi: maastopalot ovat pahempia kuin koskaan, ne ovat ilmastonmuutoksen syytä, ja poliitikkojen pitää luvata leikata CO2-päästöjä vielä enemmän.
Kuva 7. Australian maastopalojen pinta-alojen muutos Nature-lehden artikkelin ja Lomborgin tietojen perusteella.
Vuoden 2019 maastopalot saivat mediassa ennennäkemättömän huomion. Syynä oli se, että kuivaa maastoa paloi poikkeuksellisesti NSW:n ja Victorian osavaltioissa, joissa asuu yli puolet Australian väestöstä ja siellä on tietysti pääosa valtion mediayhtiöistä. Maastopaloissa palaneissa pinta-aloissa on valtava ero, kun vertaa kuvan 7 kahta trendikäyrää. Lukija voi valita mieleisensä.
Kuoleeko korallit vai elpyy?
Media ja ilmastosta kiinnostuneet tahot seuraavat muutamia mittareita, joita pidetään jonkin tietyn alueen ilmastonmuutosindikaattoreina.
Kuva 8. Australian Suuren Valliriutan korallipeitteen prosentuaalisen osuuden kehitys kolmella alueella.
Kuva 8 osoittaa, että koralliriutat toipuvat lämpenemisen aiheuttamasta vaalenemisesta. Nyt Suuren valliriutan tilanne on paras koko tutkimusajanjakson aikana.
Jääkarhujen määrän kehitys
Ilmastoaktivistit valitsivat jääkarhun ilmatonmuutoksen symboliksi, koska he arvelivat, että niiden määrä romahtaa nopeasti, kun arktisen jään määrä vähenee. Vaikka jään määrä väheni, niin jääkarhujen määrä ei romahtanut.
1950-luvulla jääkarhujen määrän arvioidaan olleen noin 5000 – 10000. Vuonna 1973 saatiin kansainvälinen sopimus metsästyksen kieltämisestä. 1980-luvulla jääkarhujen määrä nousi yli 20 000 tuhannen eikä ole siitä laskenut. Kun asiasta yrittää saada selvyyttä tilastojen valossa esimerkiksi graafeina, niin tilastotietoja on niukasti saatavilla. Asiaan erikoistuneet organisaatiot esittävät sivuillaan joukon graafeja erilaisilla perusteilla. Tämän hetken jääkarhujen määräksi WWF arvioi 22000 – 31000. Lopputulema asiasta on, että jääkarhuja on enemmän kuin pariin sataan vuoteen.
Arktisen alueen lumen määrä
Tunnetusti arktinen alue lämpenee nopeimmin ilmaston lämmetessä. Senpä vuoksi arktisen alueen lumen määrä pitäisi laskea. Tätä seikkaa tukee tieto, että talvet ovat lyhentyneet pohjoisella pallonpuoliskolla.
Kuva 9. Pohjoisen pallonpuoliskon lumipeitteen kattavuuden kehitys 1972 – 2023. Lähde climate4you.
Mittaustiedot osoittavat, että lumipeitteen määrä on lähes vakio eikä siinä ole muutostrendiä.
Yhteenveto ilmastonmuutoksen mittareista
Olen kirjoittanut neljä blogia lähtökohtana ilmastonmuutoksen todellisuus. En ole tarkoituksella käyttänyt lämpötilatietoja ilmastonmuutoksen osoittamiseksi, vaan asia on otettu tosiasiana. Käyttämäni mittarit kuvastavat sitä seikkaa, että onko ilmastonmuutoksesta ollut tähän mennessä hyötyä vai haittaa ihmiskunnalle. Kaikki mittarit eivät ole täysin spesifisiä eli ne voivat riippua muistakin tekijöistä kuin ilmastonmuutoksesta. Erikoisesti media kuitenkin käyttää näitä mittareita kuvaamaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Tässä yhteenveto mittareista.
Media näyttää keskittyneen luonteensa mukaisesti suuriin katastrofeihin, koska huonot uutiset myyvät eniten. Tämän vuoksi tulvat, metsäpalot ja hirmumyrskyt saavat paljon tilaa. Tilastollinen analyysi kuitenkin osoittaa hirmumyrskyjen määrän pysyneen lähes ennallaan tai jopa laskeneen. Metsäpalojen lukumäärissä ja vahingoissa on suurta vuosittaista ja alueellista vaihtelua, joka tarkoittaa, että ne ovat merkittävästi säästä riippuvia. Tilastoiduissa tulvien lukumäärissä on kasvua, mutta taloudelliset menetykset eivät ole kasvaneet. Taulukon 18 mittarissa kahdessa viimeisessä eli metsäpaloissa ja tulvien lukumäärässä on negatiivista kehitystä. Metsäpalojen lukumäärissä on yleinen trendi ollut palaneen alueen selvä pieneneminen, mutta 2019-2023 on joillakin alueilla tapahtunut piikki ylöspäin.
