Muutama sana johtajuudesta kaikkien hyväksi
Tietokonetaidot, johtaminen ja vastuu. Piirros: Tarja Kaltiomaa
Seuraamisesta mieleen tulee aluksi, että ajanlaskun alussa vaikuttaisi siltä, että jonkun johtajan (esim. Jeesuksen) seuraaminen tarkoitti käytännössä tämän seuraamista (maastossa, maantieteellisesti). Nykyään seuraamiseksi sanotaan, että seuraa jotakuta somessa. On myös fanittamista, jossa kuljetaan esim. konsertista toiseen laulajan mukana. Miten seurata ja miksi? Seurataanko itselle hyödyksi. Seurata vai seurattaa? Ihan jo naurattaa. Kun lukee nettiä monipuolisesti, omat seuraamiset ei käy liian velvoittaviksi. Voi liittyä ryhmään ja voi siitä myös irrottaa, kun sai jo sopivasti itselleen tietoa. Vastuu aikuisilla myös kullakin itsellään.
Johtajuus on kirjoitusteemana hyvinkin joviaali ja filosofinen, kun sitä seuraa sivusta. Nykyään johtajuutta on mahdollista seurata monelta kanavalta: televisiosta, lehtien avulla, kaupallisissa tiedotteissa, vaikuttamisessa ja omassa elämässään.
Näpsäsin kätevästi muutamia leikkeitä some-kirjoittelustani ja tuon niitä tähän esille koosteena.
Miehinen näkökulma, että valtius olisi voiman käyttöä, siis fyysisen voiman käyttöä. Jospa valtiudessa olisi kysymys henkisistä voimista, esimerkiksi tahdonvoimasta, johtajuudesta, äidillisyydestä yms yms vähemmän miehekkäistä asioista?
Itse olen sitä mieltä, että ihmistä ei nykyisessä hyvinvoinnin markkinataloudessa mikään yhtä paljon harmita, kuin huono rahatilanne tai velat. Jos Ukraina itsenäistyttyään on jäänyt velkaa Venäjän energialaitoksille ja velkaa muusta kaupankäynnistään, on ihmisten mielialat menneet matalaksi, minkä arvelen olevan suurena syynä nykyisiin konflikteihin. Nyt olisi rauhanosaajilla tilaisuutensa tuottaa noille hyville eurooppalaisille alueille ja niiden ihmisille rauha. Maiden johtajien tulisi nykyään osata neuvotella rauha, eikä tuottaa epäsopua. Mielipiteeni on, että nykyisten ongelmien taustalla on maiden välisten taloudellisten intressien ristiriitaisuuksia.
Kivirakennelmia on omalla paikkakunnallani Espoossa runsaasti. Niille johtaa kuluneita kulkuväyliä ja polkuja ja ne sijaitsevat paikoilla, joissa on joko metsän suojaa tai upeita maisemia ympärillä.
Sanakirjan mukaan dictator on diktaattori eli yksinvaltias. Tuollainen johtamistyyli ja perinne on ollut yleinen myös Euroopassa ennen laajalle tuotettua kansalaisten luku- ja kirjoitustaitoa. Suomessa kansalaisilla on lapsina ja nuorina oppivelvollisuus. Yksinvaltiutta ei siis tarvita enää, vaan ihmiset osaavat itse vallita omaa elämäänsä kansalaisina. Yhteisten asioiden hoitamiseen on eduskunta ja hallitus, missä kukaan ei ole diktaattori eikä yksinvaltias, vaan ihmiset tekevät yhteistyötä ja tiimityötä erilaisissa projekteissa valtion ja kuntien hallinnoissa. Kannattaa huomioida, että vielä nykyään uuden vuosituhannen alussa kaikilla maapallon mailla ei ole lasten kouluvelvollisuutta, koska koulua ei ole järjestetty kaikille, usein se on järjestetty vain yläluokan ja rikkaiden perheiden lapsille ja nuorille ja hyvin usein heillekin ulkomailla. Maat siis vielä näissä maissa näinä aikoina tarvitsevat diktaattorinsa, koska muutoin niissä meidän koulutettujen ihmistenkin maiden haitaksi olisi vain kaaosta. Kehitys maapallon alueille kehittyy omassa tahdissaan. Suomalaiset ovat nykyään kovin tietoisia kaikesta, mutta kiireissään opettaa kaikille muille ihmisille ajatuksiaan maailmalla, heillä jää aukkoja aikuisopissaan opetella itse edes oman maan asioita kunnolla. Mielestäni suomalaiset hyvin usein kysyvät perusasioista, mutta eivät ota itse selvää. Suomalaiset myös huutavat maailmalle ongelmina asioita, joista eivät ole ottaneet selvää esimerkiksi lukemalla laaja-alaisesti tuotettua kirjallisuutta.
Ei mikään kansakunta tai mikään yksittäinen kansan ”johtaja” ole niin ”syyllinen” elämässä ja planeetoilla tapahtuviin asioihin, kuin yleensä tuomitsemiseen taipuvaiset ihmiset julistavat omissa yksityisissä tuomioistuimissaan. Sananvapaus kirjoittaa tuomitsevia otsakkeita ja juttuja tarkoittaa myös vastuuta. Miten kukaan – edes suomalainen – voi tuolla tavalla ottaa oikeuksia tuomita kansakuntia ja lietsoa vihaa. Asioiden sovitteleminen on sivistynyttä toimintaa tuomioiden jakelemisen sijaan. Suomella on hyvä asema tuottaa rauhaa ja rauhanneuvottelujen osaamista. Tämän voimme kansana tehdä vaikkapa edesmenneen Martti Ahtisaaren työtä kunnioittaen rauhanneuvottelijana tukemalla ja jatkamalla hänen työtään rauhan puolesta. Suomen ääni voi kansankuntana olla pieni, mutta joskus pienikin ääni on ratkaiseva, kun se on järjen ääni. Suurtenkin taistoissa.
Johtaminen on usein vaikuttamista asioihin ja ihmisiin.
Me ihmiset olemme vielä kuin muinaisvanhempiemme jälkeläisiä kaukaa maailmojen takaa ja asenteemme johtajuudessa ja teoissa sitä mukaa, sen mukaisia. Kun joku ihminen johtaa jotakin asiaa näkyvästi, keräännymme vastavoimiksi ja yritämme kammeta yrityksensä. Nykyaikainen oppineempi suhtautuminen johtamiseen piilee järjen käytössä ja ajattelussa. Moni ihminen on tietämättään johtajuudessa ja vaikuttaa asioihin, johtajuutta on monilla. Silti saatamme olla kademielellä toisen ihmisen asemasta – kaikin tavoin itse asemassa, jossa meitä voitaisiin kadehtia. Ennen kuin opimme kunnolla asiajohtajuutta ja tuottamaan tulosta johtajuudessa kaikissa ihmisrooleissamme, meidän olisi tärkeää tuottaa paperille johdettava asiakokonaisuus, organisaatio, ihmiset, jotka osallistuvat. Muutoin on vaarana tapahtua vain tuo ikiaikainen törmäys, ja mahdolliset tulokset katoavat saavuttamattomiin.
Mielestäni olisi tärkeää varata asian käsittelyprosessissa tilaa myös prosessin lopetukseen, jos käsittelyn aikana ilmenee seikkoja, jolloin asiaa ei pidä käytännössä toteuttaakaan.
Nykymaailman uudet teknologiat ovat tuottaneet myös runsaasti täysin uudenlaisia asioita toteutettavaksi. Olemme voimattomia muun muassa digitaalisen sisällöntuotannon suhteen. Sitä ei ole totuttu rahoittamaan, joten siihen ei ole vielä keinoja. Tällaisiin uusiin asioihin tulee luoda mallit ja prosessit – vanhoja polkuja seurattavaksi ei ole.
Onko johtaja nykyään perinteinen yksinvaltias suuren toimistopöydän takana, jota pelätään lähestyä pieneltä tuntuvan asian vuoksi?
Johtaja voi edelleen tarvita suuren toimistopöydän, mutta organisaation ihmisten tapaaminen nykyaikana henkilökohtaisesti on osa johtajuutta. Sosiaaliset taidot, sosiaalinen johtaminen on tätä päivää. Johtajalla on myös mahdollisuuksia etääntyä työpöydästään ja lähestyä henkilökohtaisesti asiajohtamisessaan ihmisiä, paikkoja, muiden organisaatioiden toimipisteitä. Tätä mahdollisuutta ei ole kaikilla organisaation tasoilla. Johtaja siis vaikuttaisi olevan energinen ja inhimillinen järjen käytön osaava asiaguru. Toivotaan niin.
9.12.2023 Tarja Kaltiomaa
Johtajuudesta aiemmin kirjoittamaani: Suomalaisen työn brändi | Uusi Suomi Puheenvuoro
Markkinatalous ja ihmiset siinä | Uusi Suomi Puheenvuoro
Ja Vapaavuorossa: Doodling | Uusi Suomi Vapaavuoro
