Monimutkaiset mepit | Uusi Suomi Puheenvuoro
Hyvää itsenäisyyspäivää arvon ihmiset.
Keskustellaan hieman suomalaisista mepeistä ja heidän näkyvyydestä meidän suomalaisten keskuudessa.
Euroopan parlamentin toiminnan kohokohta on täysistunto, johon huipentuu valiokunnissa ja poliittisissa ryhmissä tehty lainsäädäntötyö. Täysistunto on myös näyttämö, jolla Euroopan unionin kansalaisten edustajat – Euroopan parlamentin jäsenet myös suomalaiset – osallistuvat yhteisön päätöksentekoon ja kertovat mielipiteensä komissiolle ja neuvostolle. Suomalaisille harvoin yksikään meppi kertoo työstään parlamentissä.
Sen sijaan esimerkiksi A- studiossa voi yksittäisiä meppejä olla ottamassa kantaa sisäpolitiikan asioihin oman puolueensa edustajina.
Aloitetaanpa lyhyt katsaus meidän meppien näkyvyydestä kotimaassa kansalöaisen silmin.
Meppi Sirpa Pietikäinen näkyy ja kuuluu kyllä, kun kyseessä on joku suomalaisten metsäasia tai ilmastonmuutoskysymys, silloin hän loistaa yhdessä vihreän siiven kyljessä. No se on äänestäjien tahto, vapaat vaalit ja ei Sirpa ensi kertaa siellä ole.
Meppi Henna Virkkunen on minusta saanut hieman tasaisuutta asioiden ulosantiinsa Brysselissä. Kotimaassa hän oli jotenkin aina ”alakynnessä”, mutta nyt hän on päässyt asioiden tasolle. Esiintyy rauhallisesti ja asiantuntevasti ja antaa mielellään haastatteluja jos vain joku sitä kysyy. Muuten näkymätön.
Meppi Petri Sarvamaa on parantanut koko ajan juoksuaan ja häntä on tituleerattu Suomen ahkerimmaksi mepiksi. Hänellä on kitenkin samaa vikaa kuin Virkkusella, eli esiintyy vain harvakseltaan Suomen mediassa ja silloinkin jonkun tahon kutsumana. Odottaisin, että Petri ottaisi joskus aivan oman roolinsa Suomessa ja kertoisi hiukan miten mepit siellä oikeasti työskentelee ja miten esimerkisi saman ryhmän mepeillä on niin toisistaan poikkeava näkemys asioista.
Meppi Eero Heinäluoma otti viimeksi kantaa Suomessa raja-asioissa ja puhui kyllä tyylikkäästi ja rauhallisesti. Hän on myös saanut lisää karismaa Brysselissä, voisi myös näkyä enemmän Suomen etujen ajajana.
Meppi Miapetra Kumpula-Natri oli aiemmin enemmän esillä mutta nyt hän on jotenkin pudonnut johonkin hiljaisuuteen. Miapetra on aina osannut edustaa, joten olisi toivottavaa, että näkyisi enemmän Suomessa myös.
Meppi Laura Huhtasaari, no hänestä ei ole paljoa kuulunut. Varsinkin jos näkyvyyttä vertaa aikaan jolloin hän toimi vielä kotimaan näyttämöllä. Eipä ole Lauralla enää aikaa kirjoitella blogeja tai esitellä muuten itseään. Ei siitäkään huolimatta, että hän edustaa nykyisin puoluettaan Suomen eduskunnassa kansanedustajana. Ei noussut ministeriksi, vaikka monet sitä uumoilivat.
Meppi Pirkko Ruohonen-Lerner nousi Laura Huhtasaaren tilalle Europarlamenttiin ja on tietysti hiukan aikaista vaatia häneltä suurta näkyvyyttä. Sen mitä raja-asioissa oli nyt televisiossa niin ei ole entisestä änkyräpolitikoinnista juurikaan eroon päässyt.
Meppi Teuvo Hakkarainen ei jatkoon, eihän miestä ole näkynyt missään politiikan teossa.
Meppi Mauri Pekkarinen, eli Maurikin on ilmeisesti vain uhrautunut puolueensa tähden listoille ja tullut valituksi. Kotimaan politiikassa ärhäkkänä esiintynyt aktiivinen Mauri on nopeasti hiipunut Brysselissä näkymättömäksi.
Meppi Elsi Katainen on lunastanut paikkansa meppinä. Hän on muutaman muun tavoin kasvanut Brysselissä ja osaa myös ottaa kantaa ja esiintyä kotimaassaan.
Meppi Silvia Modig on ilmeisesti viihtynyt Brysselissä ja hän on poliitikko joka taitaa viihtyä missä vain. Onhan lihapatojen ääressä mukavampi kärsiä, kuin köyhyydessä.
Meppi Nils Torvlds on tehnyt pitkän rupeaman jo Brysselin pestissä ja on ilmeisesti jäähdyttelemässä, kun viimeaikaiset lausumat ovat aika laiskansorttisia.
Meppi Ville Niinistö, hänestä on tullut isä, mutta mitä muuta hän on tehnyt? Ennen niin ärhäkäs terrieri on muuttunut buudeliksi Brysselissä.
Meppi Alviina Alametsä, on noussut muutaman kerran puolustamaan luontoarvoja, sellaisin elkein, että valtaosa suomalaisista nosteli kulmakravojaan ja tuumi, että jopas jopas.
Meppi Heidi Hautala on kaikille tuttu meppi, jonka tavat ja teot tunnetaan. Lähti kotimaanpolitiikasta pienoista kohua karkuun ja on ollut piilossa aika hyvin Brysselin yössä. Joskus tuntuu, että Brysseli on kotimaan politiikan kaatopaikka, johon kotimaassa ryvettyneet ja ikävystyneet ovat heitettynä pois kansalaisten silmistä.
Euroopan parlamentin täysistuntoon osallistuu tällä hetkellä yhteensä 705 edustajaa Euroopan unionin 27 jäsenvaltiosta. Täysistuntokeskustelut käydään 24 kielellä. Jäseniä, viranhaltijoita, tulkkeja ja kääntäjiä koskevat tarkat säännöt, joilla varmistetaan täysistunnon sujuvuus. Mutta millä varmistetaan politiikan näkyvyys myös kotimaassa. EU on jämähtänyt paikoilleen ja kaikki seksikkyys on sieltä hävinnyt. EU:n uskottavuus taantuu, kuin suomalaiset Pisa-tulokset, mutta kukaan ei halua nostaa päätään toistansa ylemmäksi. Mistä tämä näkymättömyys johtuu? Esimerkiksi komissaari Jutta Urpilainen on suomalaisille täysin tuntematon komissaarina. Nyt hänet tunnetaan kotimaassa ”punaisena naisena”, eikä punaisuus lähde hänestä pesemälläkään.
Euroopan unionin kansalaisilla on unionin lainsäädännössä määrättyjä oikeuksia. Kansalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa EU-politiikkaan äänestämällä Euroopan parlamentin vaaleissa sekä kansallisissa vaaleissa. EU:n kansalaisaloite on uusin keino lisätä kansalaisten mahdollisuutta vaikuttaa EU-tasolla. No nyt meillä on taas kesällä mahdollisuus valita meitä Eurooppaan edustamaan joku, josta emme sitten sen jälkeen kuule emmekä näe mitään.
