Miten Venäjän presidentin”vaalit” vaikuttavat Suomeen?
Putinin asettuminen ehdolle Venäjän presidentinvaaleissa ei yllätä. Kyse ei ole vaaleista, vaan autoritaarisen vallan jatkamisesta: demokratian sijasta byrokraattista teatteria. Käytännössä Putin kilpailee ainoastaan itsensä kanssa.
”Vaalit” ovat kolmella tavalla erityiset. Ensinnäkin ne ovat ensimmäiset presidentinvaalit Venäjällä sitten laajamittaisen hyökkäyksen Ukrainaan. Toiseksi, äänestäminen aiotaan toteuttaa myös vallatuilla Ukrainan alueilla. Kolmanneksi, jos Putin toimii presidenttikauden loppuun 2030, hänestä tulee Venäjän pitkäaikaisin johtaja sitten 1700-luvun lopun Katariina Suuren.
Ennen maaliskuun vaaleja on länsimaissa varauduttava Venäjän voimannäyttöön ja informaatiovaikuttamiseen, jolla halutaan vahvistaa Kremlin isännän päättäväistä viestiä Venäjän sisälle. Toimet käännetään propagandassa lännen syyksi, joihin Venäjä joutuu toimillaan vastaamaan. Positiivisia viestejä Putin kaipaa ennen maaliskuuta myös sodasta Ukrainasta.
Venäjän narratiivi ”Ukrainan vapautusoperaatio natsivallanpitäjistä” on vaihtunut viimeisen vuoden aikana korostamaan liberaalin lännen uhkaa. Siksi Putinilla ei ole kiire lopettaa sotaa, sillä kyse ei ole vain Ukrainasta vaan ideologisesta ”olemassaolon taistelusta” länsimaita vastaan, jossa Venäjän narratiivissa se käy isänmaallista sotaa sitä uhkaavia länsimaita vastaan.
Ukraina on tässä vain yksi nappula maailmanpoliittisella shakkilaudalla, ja Venäjä haluaa luoda vastavoimaa lännelle mm. BRICS-yhteisön kautta. Sodan päättyminen Ukrainassa toisi myös Venäjän sisäiset ongelmat yhä voimakkaammin esille, ja sitä Putin ei halua.
Vaalien sijaan maaliskuun presidentin”vaaleja” pitäisi siis ajatella eräänlaisena järjestettynä suosionosoituksena johtajalle: Venäjällä ”äänestetään” ainoan oikean ”totuuden” puolesta. Tämän valinnan kanssa Suomen turvallisuuspolitiikkaa on myös syytä pitkäjänteisesti toteuttaa.
NATO-jäsenyys on muuttanut Suomen asemaa aivan olennaisella tavalla. Vanha pelko ” Ei enää koskaan yksin” on nyt menneisyyttä. Se on sanoma, jota on syytä kerrata. Ja kerrata.
Mitä siis Suomessa tulisi suhtautua Venäjän presidentin”vaaleihin”: Suomen on suhtauduttava vaaleihin nykypäivän maantieteellis-poliittisella realismilla – Venäjä on jatkossakin arvaamaton, mutta enää ikinä emme ole yksin.
