Miten talouden ja luonnon välille muodostetaan terve win-win monimuotoisuus
Loppuunsaakka viedyt perusteet monimuotoisuudelle luonnon ja sivilisaation tärkeimpänä käsitteenä – ja miten talouden ja luonnon välille muodostetaan terve win-win monimuotoisuus
EU:ssa on menossa oikeiston ja keskustan masinoima talouspohjaihen monimuotoisuuskäsitteen sivuuttaminen
Mutta miksi monimuotoisuus yläkäsitteenä myös luonnon monimuotoisuudelle – on sivilisaation tähän asti tärkein käsite koskaan.
Jolle voi sallia vain yhden monomuotoisuuden poikkeuksen – maanviljelyn – yhden kasvin viljelyn yhdellä pinta-alalla – maailman ruokahuollon vuoksi – ja siinäkin niin että monomuotoinen viljelyala pitää olla ympäröity joka puolelta monimuotoisella monien luonnonkukkien niittykaistaleilla luokkaa 5 m leveydellä – että ruuan tuotannolle kaikkialla tärkeät pölyttäjähyönteiset ja sitä myötä myös linnut saavat ruokansa.
Eli muussa luonnossa kuin ruuan viljelyssä ja kokonaan ihmiskunnan sivilisaatiossa monimuotoisuuden pitää olla ehdoton yläkäsite – johon sovitetaan muu – mutta jossa monimuotoisuuden yli ei kävellä sitä teloen.
Miksi.
Siksi että monimuotoisuuden ydin on – luonnossa ja ihmiskunnassa tapahtuva erilaisten asioiden dynaaminen ja systeeminen yhteenkytkentä ja verkosto – joka on luonteeltaan kaikille tahoille – win-win luonteinen.
Eli monimuotoisuudessa kaikki voittaa.
Monimuotoisuus on siis dynaaminen win-win järjestelmäkäsite – yli osiensa.
Ja juuri tuosta syystä se on sivilisaation korkein käsite tällä hetkellä – sekä luonnossa että ihmiskunnassa.
Luonnossa se tarkoittaa sitä ihmiskunnan ja luonnon yhteissopimuksena – että ruokakasviviljelys monomuotoisena yhden kasvin peltona sallitaan ympäröidyin 5 m niittykaistoin.
Mutta metsien puupeltoa ei sallita. Edes samankaltaisin ”niittymäisin” puukaistalein kuin ruokakasvien viljelyssä. Useasta syystä poiketen ruokakasvien viljelystä.
Avohakkuu puupeltoajatteluin ei ole sallittavissa vaan se on korvattava jatkuvan kasvun poimintahakkuumenetelmänä.
Sillä metsä eri-ikäisine puineen on valtava hiilinielu, hapentuottosysteemi ilmaan, lajien suojelun ydin, tuulten, sateiden, kuivuuden, myrskyjen iskunvaimentaja. Täytyy muistaa että kun metsä avohakataan siinä leikataan valtava hiilidioksidin hapeksi muuntamisen viherhiukkasmassa joka ainoassa havunneulasessa ja lehdessä ja puunrungossa maasta puiden latvoihin saakka – ja sen palautuminen samaksi viherhiukkasdynamiikaksi kestää lähes sata vuotta. Ja samalla se on hetkessä lukuisten lajien elinympäristön joukkomurha.
Kiistatta kaikki tuo.
Tästä kaikesta johtuen – talouden ja luonnon yhteensovittaminen sekä luonnon että sivilisaation win-win monimuotoisuudeksi ei voi lähteä siitä että se rikkoo luonnon monimuotoisuuksia vaan varjelee niitä ja löytää yhteiselon joka ei riko luonnon monimuotoisuutta – jota luonto ei pysty puolustamaan. Jonka luonnon monimuotoisuuden puolustamistehtävä täytyy olla lopultakin viisastuvan sivilisaation ja ihmisen tehtävä.
Näkökulma on kiistaton ja väistämätön – siitä on lähdettävä – ja päädyttävä.
Mitä sitten tarkoittaa sivilisaation monimuotoisuus korkeimpana yläkäsitteenä – dynaamisena erilaisten asioiden vuorovaikutussysteeneinä – mitä sen alla alakäsitteinä on.
Miksi monimuotoisuus on myös sivilisaation korkein käsite,
Siksi että sen alakäsitteitä ovat kaikki nämä dynaamiset käsitteet sivilisaatiossa
– demokratia
– sananvapaus
– tasa-arvo
– ihmisarvo
– imperialismi- ja kolonialismikielteisyys
– elitismikielteisyys
– suvaitsevaisuus
– monikansallisuus, monikielisyys, monikulttuurisuus, vapaa liikkuvuus
– rauha
– ja loppujen lopuksi monimuotoisuus käsitteen alla on ensimmäinen käsite – kun monimuotoisuuden perusehdot on täyttyneet – VAPAUS – jonka turvaa ja jolle luo parhaat edellytykset ainoastaan ja vain yksi ainoa asia – siis vain yksi ainoa asia.
Se että tiedostetaan luonnon ja sivilisaation monimuotoisuudet – varjellaan niitä ja eletään niiden puitteissa – jolloin sekä ihmiskunnalle suhteessa itseensä ja luontoon avautuu paras mahdollinen mitä ihmiskunta ja yksilö voi saavuttaa.
EETTINEN VAPAUS.
