Mitä olin kerran sanonut | Uusi Suomi Puheenvuoro
- Hän houkutteli kissan luokseen. Tappoi sen kiveniskulla. Hän kävi Lapissa ystävänsä kanssa. Reissu päättyi poliisijuttuun. Ystävä yritti kuristaa hänet. Hän näki ulkomaalaisen miehen kadulla. Sai paniikkikohtauksen. Meni psykiatrin juttusille.
Hän oli eräs niistä, joka halusi ”pysäyttää” minut joulukuussa 2019.
Juttelimme. Joimme kahvia. Äkkiä hänen äänensä muuttui matalaksi murinaksi: En unohda koskaan mitä sanoit!
Hän oli kertonut sukulaisestaan, joka toimi tutkijana. Ja olin kysynyt, tutkiko hän käytettyjä alushousuja.
Olin siis sisätautiosastolla. Syy, miksi naiset halusivat ”pysäyttää” minut oli blogi, jota siihen aikaan kirjoitin, vaikkakin ”kaikki se oli fiktiota”.
Olin sekaisin, hän selitti kissantappoa. Olin mustasukkainen, hän selitti erästä riehumistaan.
Eikä hän unohtaisi koskaan, mitä minä olin kerran sanonut.
Sinun pitäisi unohtaa, hän vaati, kun kerroin kokemistani vääryyksistä.