Ministeri Wille Rydmania koskeva epäily palasi poliisin pöydälle
”Elinkeinoministeri Wille Rydman joutuu uudelleen poliisin arvioitavaksi. Apulaisvaltakunnansyyttäjä pyörsi erikoissyyttäjän tekemän päätöksen ja määräsi poliisin suorittamaan esitutkinnan.”
”Rappe kumosi siten erikoissyyttäjän aiemman rajoituspäätöksen, jonka mukaan esitutkintaa ei tehtäisi.”
”SALASSAPITORIKOSEPÄILYSSÄ on kyse siitä, että Rydmania itseään epäiltiin raiskausrikoksesta, ja hän tästä huolimatta paljasti kirjassaan asianomistajan nimen, joka oli esitutkinnassa määrätty salassa pidettäväksi.”
Ihmettelin, miten erikoissyyttäjä voi kuopata julkisuuden henkilöä koskevan syytteen sillä perusteella, että julkisuuden henkilö Rydmanille on tullut paha mieli julkisuudesta.
Myös Jukka Rapen mukaan julkinen uutisointi ei voi olla peruste tutkinnan lopettamiselle.
Erikoissyyttäjä on ajanut Suomeen käytäntöä, jossa julkisuuden henkilöitä ei tuomita, koska heidän tekemisistään seuraa negatiivista julkisuutta, joka riittää tuomioksi.
Tapaus Wille Rydmania seuratessa on käynyt selväksi. että laki on sama kaikille, mutta sitä sovelletaan pärstäkertoimen mukaan.
On myös herännyt epäily median antaman informaation perusteella, että joku poliisissa suojelee Rydmania. Tai mikä pahempaa, poliisissa pelätään. Kenen kengissä on niin isot varpaat, ettei niiden päälle astuta?
Pohdin myös sitä, että jos olisin ollut samojen tutkintojen kohteena kuin Rydman, niin kuka meikäläistä uskoisi? Kuinka monta vuotta olisin saanut linnaa?
Seitsemän?
Jälkihuomio
Muistelen, että Rydmanin puolustus on vedonnut siihen, miten tarkasti hän on pitänyt kirjaa naistapaamistaan. Niin minäkin tekisin. Kirjoittaisin päivittäin varmuuden vuoksi oman todistukseni tapaamisistani riippumatta siitä, mitä oikeasti on tapahtunut. Entä kuka todistustani uskoisi ristiriitatilanteessa? Ei kukaan täysipäinen. Kaikki nauraisivat kassakaappipäiväkirjoilleni ja sanoisivat, että niin jokainen tekee, jos suunnittelee kolttosia.
Laki on sama, mutta…
