Miksi hakkuuaukkoja | Uusi Suomi Puheenvuoro
Mediassa, myös tässä lehdessä, keskustellaan kiivaastikin siitä, onko avohakkuisiin perustuva metsätalous viisasta vai ei. Minulla on ollut mahdollisuus seurata erään suuren keskisuomalaisen tilan (nyt yhteismetsänä) metsien kehittymistä koko sen 60 vuoden ajan, kun tilan metsiin on tehty aukkoja. Dataa on tältä ajalta kertynyt runsaasti. Itse olen istuttanut kymmeniä tuhansia taimia ja perannut 100 ha taimikoita, osan niistä useampaan kertaan. Voin sanoa, että metsien ”sielunelämä” on varsin tuttua. On myös metsänkasvu tai puuston määrä, jotka ovat noista 60 vuoden takaisista ajoista lisääntyneet n 70 %. Tänä aikana on tullut täysin selväksi, että vain aukkoja tekemällä metsämme kasvavat kunnolla ja tuottavat tulosta niin metsänomistajille kuin koko yhteiskunnalle. Tässä hieman näkemyksiä miten ja miksi näin tapahtuu.
Metsien kasvuun lähtö perustuu biologiaan,
joka kertoo, että koivu ja mänty ovat ns ”valopuita”, jotka pystyvät aloittamaan kasvunsa vain aukoissa. Eivät lähelläkään suurempia puita. Kuusi on ”puolivarjopuu”, jota jossain määrin taimettuu noiden kahden seassa. Harvoin kuitenkaan niin paljon, että siitä saisi kasvatettua uuden metsän. Kuusellakin on vaikeuksia taimettua toisten kuusten alla tai lähellä. Usein taimettuminen ei onnistu, mistä kertoo kuvapari jatkossa. Joskus onnistuu, mutta sitten uhkaa paha vaara, tyvilaho. Siis sieni, joka lahottaa kuusen tyven joskus monenkin metrin korkeuteen ja joka leviää sairastuneesta puusta viereiseen hitaasti kasvavaan luonnontaimeen. Ammattilaiset varoittavat etenkin Etelä-Suomen kuusikoiden uudistajia tästä riskistä.
Metsien hyvä kasvu perustuu myös siihen, että kasvatamme oikeita puita oikeilla paikoilla oikeilla menetelmillä.
Kasvupaikka määrittää miten ja mitkä puut menestyvät. Rehevillä lehtomaisilla kankailla menestyvät vain kuusi ja koivu. Koivukin on usein riskitapaus hirvien vuoksi. Mänty kasvaa liiankin hyvin, jolloin sen laatu kärsi. Rehevien paikkojen uudistuminen onnistuu varmasti ainoastaan muokkaamalla maata ja istuttamalla kuusentaimet.
Karuilla mailla, siis kuivilla tai kuivahkoilla kankailla, menestyy vain mänty. Hirvet uhkaavat usein istutustaimia, joten kylvö on usein varmempi vaihtoehto. Onnistuminen edellyttää, että maanpintaa rikotaan, jotta siemen saadaan kivennäismaahan. Voidaan yrittää luontaista uudistamista tai konekylvöä. Yhteismetsämme suosii metsureiden tekemää kylvöä, mikä on kalliimpi, mutta varmempi vaihtoehto ja takaa parhaan itävyyden.
Mielenkiintoinen tapaus on sitten tuoreet kankaat, joilla menestyvät kaikki pääpuulajit. Yhteismetsämme pyrkiikin kasvattamaan näillä mänty-kuusisekametsiä, jotka tutkimusten mukaan kasvavat paremmin kuin yhden puulajin metsät. Tämäkin perustuu puiden biologisiin eroihin. Kun pintajuuriset kuuset kasvavat normaalia harvemmassa, niin niillä on suurempi alue, jolta hankkia ravinteita, koska paalujuuriset männyt hakevat ravinteensa syvemmältä. Joskus luonto huolehtii asiasta kylvämällä mäntyjä kuusten sekaan. Useimmiten haluamme varmistaa tuloksen siten, että kylvämme männyt ja istutamme sekaan kuusta n puolet normaalimäärästä.
Metsien hyvä kasvu perustuu myös siihen, että kasvatamme parhaita puita parhaissa oloissa.
”Parhaat puut” ovat niitä jalostetuista siemenistä syntyneitä taimia, joista kasvatamme tulevaisuuden huippumetsät. ”Parhaat puut” ovat myös ne suuret puut, jotka kasvavat aukkojen ulkopuolisissa metsissä ja jotka ovat valikoituneet monissa harvennuksissa laatunsa ansiosta. Jatkuvassa kasvatuksessahan poistetaan parhaat puut ensiksi.
”Parhaat olot” on taimikoilla, joiden istutus tai kylvö en tehty parhaalla mahdollisella tavalla ja joiden perkaukset tehdään oikea-aikaisesti. ”Parhaat olot” on myös kasvatusmetsillä, jotka harvennetaan ajoissa, jottei yhteyttävä latvus supistu liikaa.
Entä numerot?
Kävin kerran Luken jatkuvan kasvatuksen tutkimusmetsässä Lapinjärvellä. Siellä olivat päässeet tuoreen kankaan erittäin hyvin taimettuvassa kuusikossa keskikasvuun n 4,5 m3/ha/v. Keski-Suomessa pohjoisempana ja karummissa oloissa pääsemme n 50 % parempaan tulokseen. Myymästämme havupuusta on n 65 % tukkipuuta, joka kertyy pääosin tehokkaasti hakattavista aukoista ja josta maksetaan silloin niin hyvää hintaa, että kaikki metsäuudistus ja taimikonhoitokulut tulevat katettua hintaerolla, jos möisimme saman määrän jatkuvan kasvatuksen puita. Koko parempi metsiemme kasvu jää puhtaaksi tuloksi. Nimittäin kiinteät kulut eivät siitä muutu miten metsä kasvaa.
Monimuotoisuus?
Hakkuuaukot ovat välttämättömiä metsiemme monimuotoisuudelle. Niissä menestyvät lukuisat avoimien maastojen kasvit, jotka muuten piileksisivät maan sisällä. Kasvien myötä tulevat hyönteiset ja niitä syövät linnut. Myös pölyttäjien menestymisen kannalta koko kesän kukkivat aukot ovat avainasemassa. Hyvät mustikkasatomme perustuvat juuri siihen, että aukot ylläpitävät runsasta pölyttäjäkantaa.
Miten luonto uudistaa ja kasvattaa ja siis miten ihminen?
Boreaaliset havumetsämme uudistuvat katastrofien kautta. Siis lähinnä myrskyjen tai metsäpalojen tekemiin aukkoihin. Jos aukko on riittävän suuri, niin ensiksi tulevat nopeasti starttaavat ”valopuut” koivu ja mänty, joiden muodostamaan suojaan alkaa kasvaa kuusia.
Jatkuva kasvatus on luonnonvastaista, koska se ei siis mahdollista koivujen ja mäntyjen syntymistä. Myös se, että hakataan suurimmat ja parhaiten kasvavat puut pois on sekä luonnon- että järjenvastaista. Aukkoja tekemällä toimimme luonnon mallia seuraten. Ainoa ero on, että nopeutamme prosessia.
Kuvat saman syöksyvirtauksen 10.07.2006 tekemistä aukoista. Yläkuvan (8/2022) aukko oli niin pieni. ettei sille tehty mitään. Jätettiin omilleen. Tässä tulos 16 vuoden kuluttua. Alakuvan (7/2021) aukkoon istutettiin seuraavana vuonna kuusentaimet. Männyt tulivat luontaisesti. Alue on perattu 2 kertaa. Tulos 15 vuoden kuluttua. Malliesimerkki hyvin kasvavasta sekametsästä. Kuvapari kertoo mielestäni kaiken tarvittavan asiasta.
Hoitamaton aukko 
Hoidettu aukko
Lopuksi
On todella huolestuttavaa lukea kuinka ymmärtämättömiä metsänomistajia yritetään tietoisesti saada pilaamaan metsänsä jatkuvalla kasvatuksella. Ehkä hurjin esimerkki on Metsälehden kuvaama tapaus Konnevedeltä, jossa 80 ha hakattiin jatkuvan kasvatuksen systeemillä ja ensimmäinen kova tuuli kaatoi ison osan puista. Alue joudutaan hakkaamaan aukoksi ja uudistamaan kokonaan.
N 20 vuotta sitten mekin kokeiltiin hakata parin hehtaarin alalta suurimmat kuuset pois. Tällä kertaa auringon paahde alkoi tappaa jätettyjä puita. Piti tilata kiireesti moto tekemään kuvio aukoksi. Nyt siinäkin kasvaa hieno nuori metsä.
Ilmastonmuutoksen torjunnan, työllisyyden, kansantulon sekä tietysti metsänomistajienkin kannalta tärkeintä on metsän hyvä kasvu. Tämä on mahdollista vain tekemällä hakkuuaukkoja metsien asettamissa puitteissa. Yhteismetsämme tekee niitä n 1,3 % metsäpinta-alastamme vuodessa, mikä merkitsee n 80 vuoden aikaa ennen kuin samalla paikalla tehdään seuraava avohakkuu.
