Mikä Naton komentokeskus olisi paras Suomelle, Brunssum vai Norfolk?
Naton Euroopan joukkojen komentaja, kenraali Christopher Cavoli on esittänyt, että Suomen paikka Naton sotilaallisessa komentorakenteessa olisi Hollannissa toimivassa Brunssumin yhteisoperaatioesikunnassa. Se vastaa keskisestä Euroopasta ja Itämeren alueesta. Vaihtoehto Suomelle olisi Norfolk, joka vastaa Pohjois-Atlantin merireiteistä ja arktisesta alueesta. Pääasia kuitenkin on, että Suomi on Naton jäsen.
Tutkijoista on etenkin Risto E. J. Penttilä pitänyt Norfolkia oikeana viitekehyksenä Suomelle ja on hyökännyt kiivaasti Brunssumia vastaan (MTV3 26.7.2023. Norfolk on kieltämättä houkutteleva avarien näköalojen vuoksi. Itselläni on ollut sympatioita myös Norfolkin suuntaan, mutta ei kiinnilyötyä kantaa. Kaikilla kolmella komentokeskuksella on tietenkin arvokas roolinsa kokonaisuudelle.
On selvää, että Suomen armeijan korkea puolustuskyky on sotilaallisesti ensisijaisesti kohdennettava Suomen puolustamiseen muiden jäsenten täydellä tuella. Rajasta Venäjän kanssa emme pääse minnekään. Siinä se jököttää, oli sen sijainti Laatokassa kiinni tai ei. Vuoden 1721 rajan sijainti oli suurin piirtein nykyisellä paikalla. Vuoden 1743 rauhassa tilanne heikkeni edelleen. Uusi raja alkoi mereltä katsottuna Kymijoen Ahvenkoskelta Pyhtäältä Savonlinnan kautta kiertäen itään, jolloin siis koko Saimaan alue siirtyi imperialistiselle Venäjälle. Ei ole turhaa kerrata, että kyseiset rajat olivat Venäjän ja Ruotsin rajoja. Ei ole myöskään turhaa todeta, että pääkaupunki Tukholma puolusti kuningaskunnan itäistä aluetta verraten vaatimattomasti, kunnes joutui siitä luopumaan kokonaan Suomen sodassa 1800 -luvun alussa. Karjala palautui tässä prosessissa muun Suomen yhteyteen. Viipuri nousi Suomen kaupunkien kärkitiloille, Vuoksenlaakson teollisuualue hyödytti koko maata.
Risto E. J. Penttilä vierastaa Suomen naapurimaiden eli Viron, Latvian ja Liettuan ”imagoa” rajamaina Venäjään. Sitä kautta läheinen Nato-yhteistyö (muka) heikentäisi Suomen pohjoismaisuutta. Kun Suomi itsenäistyi vuonna 1917, ensimmäinen Suomen ulkopoliittinen viitekehys olikin tuo reunavaltio-kehys. Se ei saavuttanut eduskunnassa suosiota, vaan hiipui pois ja tilalle kehittyi hieman mutkia oikaisten vuodesta 1935 alkaen ns. skandinaavinen suuntaus, josta käytettiin myös puolueettomuus-termiä. Ruotsi, Tanska ja Norja olivat noihin aikoihin puolueettomiksi julistautuneita valtioita. Vielä 23.8.1939 Moskovan ja Berliinin ns. hyökkäämättömyyssopimuksen etupiiriliitteessä kokonaisuus Suomi, Viro, Latvia ja Liettua oli paketoitu Stalinille yksiselitteisesti yhteisnimellä Baltian maat (die Baltischen Staaten).
Kun suomalaiset elivät 600 vuotta Ruotsin kuningaskunnan alamaisina, ei ole ihme, että siitä on jäänyt paljon yhteistä nykyRuotsin kanssa, enemmän kuin Itämeren muiden valtioiden kanssa.
Silti Suomi ei voi kulkea omia etujaan polkien sokeasti ”käsi kädessä, hand i hand” Ruotsin kanssa kohti tulevaisuutta, kuten presidentti Sauli Niinistö on kovasti tarjoillut. Suomi on itsenäinen valtio, joka on kulkenut oman tiensä Naton jäseneksi, Ruotsin yrittäessä päästä samaan päämäärään omilla eväillään. Tuomitsen Koraanin polttamiset ylipäätään, mutta erityisesti Ruotsissa ja muualla Pohjoismaissa. Sellainen tie ei johda mihinkään. Sananvapauden ääriraja on ylitetty. Ymmärrän muslimimaailman tuohtumisen.
Itämeri on Suomelle merireittinä elintärkeä. Käytännössä melkein koko Suomen vienti ja tuonti kulkee suuntaansa Itämeren kautta. Se on konkretiaa. Itämeren alueen esiintyminen Brunssumin suunnittelu- ja toiminta-alueena on siten Suomen kannalta erittäin tärkeä asia. Itämeren puolustamiseen Suomen on keskityttävä joka tapauksessa. Lisäksi Suomen intresseissä on nähdä, miten haitallinen nykytilanne on Saimaan kanavan käytön osalta itäiselle Suomelle liikenteen loputtua Venäjän hyökättyä laittomasti Ukrainaan. Vaikka raja siirtyisi hieman itään päin rauhanomaisesti neuvottelemalla, ei sen pituus siitä juuri muuttuisi.
Kyllä Suomen sijoittamisella Brumssumin komentokeskukseen on todella vahvat ja Suomelle likeiset perusteet. Suomen puolustusvoimien kehitysohjelma kulkee ilmavoimien (hoidettu), merivoimien (melkein hoidettu) kautta maavoimien tehon nostamiseen. Suomen armeijan käyttökelpoisuus toteutuu varmasti parhaiten Brunssumin kautta, tarkasti ajateltuna, myös ennakkoehkäisevästi.
Kannatan tietenkin Ruotsin Nato-jäsenyyttä, mutta minun on vaikeata ymmärtää, miten musliminmaailman perinpohjainen suututtaminen edistää Ruotsin pääsyä muslimimuurin läpi Natoon, kun ratkaisijana on juuri iso muslimimaa eli Turkki.
Mitä tulee Suomen pohjoismaisuuteen, niin en usko Brunssumin heikentävän sitä lainkaan, yhteiskudelma on sen verran vahva, vaikkei käsi kädessä aina kuljettaisikaan Ruotsin kanssa.
