Menne loitto siite…ele koske se aitta… menne tiehees!
Juhani Ahon ”Rautatie” lienee monelle tuttu kirja, josta on tehty televisioversiokin. Kirjassa ja näytelmässä on kohtaus, missä Liisa tuli nojanneeksi rautatieaseman läheisen kukkasmaan aitausta vastaan – ”mutta silloin koputti joku hyvin tiukasti ikkunaan”. Kysymyksessä oli tilanne, missä Liisa, tavallisen kansan ihminen sattui kohtaamaan sen ”paremman ihmisen”, ”bättre folkin”.
Tämä ”bättre folk”-allegoria soveltuu yllättävän osuvasti kuvaamaan myös suomalaista nykyaikaa, missä suomalainen vallasväki, se todellinen ”bättre folk” on rakentamassa satojen miljoonien raja-aitaa (rajamuuria) itärajamme ”suojaksi” osoittamaan samalla tuolle idän ”huonomalle kansalle”, että ”mitte sine, muija, siine! … menne tiehees!”
On todella merkillepantavaa, miten sutjakkaasti Suomessa on tuo vallasväki saanut osan kansastamme, tästä tavallisesta ”Liisasta” ja ”Matista” uskomaan olevansa ikään kuin osa tuota ”isänmaallista bättre folkkia”, tätä todellista Nato-yhteensopivaa luokkajakoa. Tuntuu kuin olisimme eräällä tavoin taantuneet 1800-luvun loppukymmenille. Nyt vain ei ole suoranaisesti kysymys ”Rautatiestä”, mutta kuitenkin ”raudasta” sinänsä eli ensinnäkin satojen miljoonien rauta-aidasta ja sitten noista kymmenien miljardien Nato-yhteensopivista lentävistä peltiputkista eli hävittäjistä. Tämän kaiken turhakkeen maksajaksi päätyy ennemmin tai myöhemmin ”Liisa”. Ja samalla myös ”Matti”. Eli me nykyajan torpparit.
Mutta mitä tähän sanoo tuo vallasväki: presidentti, hallitus ja suurin osa eduskuntaa ja siinä takapiruna maamme herraskainen kenraalikuntammekin. No varmaan arvaammekin – ”menne loitto siite … ele koske se aitta…”
