Me-too on lynkkaus ilman laillista tuomiota
Lynkkaus on ilman oikeuden tuomiota väkijoukon toimeenpanema rangaistus, Lännessä hirttäminen. Nykyaikainen lynkkaus on tuomioista ankarin, koska mielikuviin perustuvat väitteet levitetään lehtien palstoille varsinkin, kun mistään ei käy selville missä asiayhteydessä ja mistä syystä jotain on tapahtunut.
Kun julkisuudessa tapahtuu lynkkaus, syytetty ei voi puolustautua ja mikä pahinta lynkkaus jää roikkumaan ilmaan, jolloin syytetty menettää toimeentulonsa epämääräiseksi ajaksi ja kantaa loppuikänsä syyllisyyden leimaa.
Lentopallokerhossa manageri on epäilemättä syyllistynyt heppoisesti johonkin, ilmeisesti kuitenkin aika mitättömään asiaan, koska se ei ole ylittänyt syytekynnystä.
Me-too mentaliteetti pilaa naisten huippu-urheilua, kun pelkkä äänensä korottaminen on paheksuttavaa. Joukkuelajissa menestystä tosissaan tavoittelevan on ymmärrettävä, että pelin tuoksinassa ja harjoituksissa äänensä korottaminen ja napakat kommentit ovat normaalia. Me-too nostaa kynnystä osallistua naisten valmentamiseen, kun joku huolimaton lohkaisu voi vuosien päästä päätyä me-too raivon kohteeksi
Pilaa joukkuehengen, kun kaikkensa menestyksen eteen tekevät näkevät lusmuilua, joka voi ehkäistä joukkueen menestystä. Onko ollut lusmuilua?
Sitä ei tiedetä eikä tulla tietämäänkään, mutta se on mahdollista.
Hiljan oli esillä perätön me-too-tapaus, kun kaksi pelaajaa jäi kiinni siitä, että olivat tehneet perättömän me-too kunnian loukkauksen ja saivat siitä syytteen. Me-too on oiva keino purkaa katkeruutta ja kostaa mukamas väärä kohtelu.
Iltapäivälehdet ovat me-too vainossa pääsyylliset. Lehdet ovat tekopyhiä sanomalla, etteivät julkaise tuomittujen nimiä kuin vakavissa rikoksissa.
Kuitenkin ne voiton tavoittelussaan lynkkaavat me-too tuomioissaan nimeltä mainiten viattomia ihmisiä. Vaikkei nimeltä mainitakaan niin muuten käy henkilöllisyys selville.
Länsimaisen oikeuskäsityksen mukaan syytetty on viaton, kunnes hänet on tuomittu. Julkisen sanan neuvoston pitäisi puuttua tähän lynkkausmentaliteettiin. Me-too tuomiota ei lievennä se, että lehti tarjoaa bisnestä lihottaakseen tuomitulle mahdollisuuden antaa oman kommenttinsa. Harva lyöty haluaa vielä lisää.
Julkinen syylliseksi julistaminen ilman oikeuden tuomiota ei mitenkään sovi eurooppalaiseen oikeusvaltioperiaatteeseen. Me-too lynkkaus ei ole pelkästään urheilun epäkohta, vaan se koskee myös kulttuuria ja muuta yhteiskuntaa.
Me-too on epäterve ilmiö, jonka syyt pitäisi karsia syntytilanteessa eikä raukkamaisesti vuosien päästä. Tilanne pitäisi käsitellä sisäisesti ilman julkisuutta. Jos tuolloin aihetta ilmenisi, on tehtävä sisäisesti korjaustoimenpiteet tai rikosilmoitus. Me-too tilanteen välitön käsittely on kaikkien kannalta paras ratkaisu.
Jälkikäteisen me-too ilmiannon suurin syy lienee pelko uran ennen aikaisesta loppumisesta. Mielensä pahoittajan pitää ymmärtää, että kaikkensa yrittävässä joukkueessa tapahtuu kaikenlaista sellaista, mikä joukkuetoverien tekemänä ei johda mihinkään, mutta valmentajan tai muun esimiesasemassa olevan tekemänä tai sanomana ei ole hyväksyttävää.
Hämeen Sanomat on jo me-too tuomionsa antanut.
Puuttuu vielä lausuma siitä, ansaitseeko lynkattu elinkautisen vai jonkun lievemmän tuomion.
Mielestäni lynkattu on julkisuuden myötä kärsinyt tappotuomiota ankaramman rangaistuksen, jonka täytyy joskus päättyä.
Lynkatun pitäisi päästää pannasta jatkamaan usein pitkäaikaista ansiokasta uraansa. Tämän me-too tuomion jälkeen ei ole uskottavaa, että hän enää? läpsäisi tyttöjä pyllylle.
