Marinin ponnahduslauta | Uusi Suomi Puheenvuoro
Olen heti ensihetkistä alkaen pitänyt Sanna Marinia älykkäänä ja lahjakkaana politiikkona. Charmia ja särmää josta pidän. Vieläpä kauniissa kuorissa. Hänessä on ainesta vaikka mihin, mutta on vain vielä muutamia isoja aukkoja kokonaisuuden hallinnassa. Ei sitä tosin tuolla kokemuksella keneltäkään voi odottaakaan, mutta sekään ei vastuuta asiasta poista. Ja ymmärrän senkin että ajat ovat olleet poikkeuksellisen haasteelliset. Kenenkä rahkeet sitten riittäisi?
Marin on ensimmäinen suomalainen politiikko, joka on sulauttanut somemaailman osaksi politiikkaa. Samalla ne arvot että tärkeää on näyttää kuvissa hyvältä ja että heikkoudet täytyy filtteröidä näkymättömiin. Siinäpä onkin haastetta olla aito oma itsensä, mutta hyvin Marin on tässäkin onnistunut luovimaan. Uskon että Marin on jossain vaiheessa on saanut valaistumiskokemuksen opittuaan jonkun kokemuksen kautta ettei naamaa kannata näytellä millään tavoin epäedullisten asioiden yhteydessä. Tuliko somemaailma ennen sitä oivallusta vaiko sen jälkeen, mutta synergiassa ne ovat keskenään. Siksi Marin järjestelmällisesti haluaa olla se joka kertoo miellyttäviä asioita. Sellaisia jota ihmiset haluavat kuulla. Ihmiset jotka ajattelevat itseään. Somemaailman tykkääminen ja poliittinen vaikuttaminen ovat sulautuneet yhteen ja se on yhteisen edun kannalta huono uutinen.
Kun kysytään vaikeita, Marin mielellään siirtää puheenvuoron jollekin toiselle. Mutta kun tulee paikka loistaa, Marin on mielellään paikalla. Marinin hallituksen talouspolitiikka on tätä samaa helppoa somepolitiikkaa. Kun pitäisi tehdä kovia poliittisia päätöksiä ja leikkauksia, niiden tekeminen onkin korvattu holtittomalla velanotolla. Ja mitä enemmän Marinin hallitus ottaa velkaa, sitä heikommin kansalaiset hahmottavat miten Suomella todellisuudessa menee. Elämähän jatkuu suunnilleen ennallaan tapahtui ympärillä mitä tahansa.
Ja koska kansa on opetettu mukavaan elämään realiteeteistä välittämättä, siitä muodostuu Marinin politiikalle ponnahduslauta takaisin valtaan. Mitä enemmän velkaa, sitä kovempia sopeutustoimia seuraava hallitus joutuu tekemään. Ja kun seuraava hallitus joutuu sopeuttamaan, nousee aivan varmasti eräs sormi pystyyn osoittamaan mistä se kurjistuminen johtuu. Tämä on kieroutunut systeemi, mutta eipä tästä Mariniakaan voi pelkästään syyttää. Eihän se ollut Trumpin vika että Trumpista tuli Amerikan presidentti. Se oli Amerikan itsensä vika. Suomalaiset tahtovat kuulla kaunistellun version. Eivät totuutta. Suomalaiset saavat arvoisensa politiikan.
Tässä kaunistelussa Marin vain sattuu olemaan hyvä. Kuten sanottua hän on hyvin lahjakas. Paras alallaan. Kun kysyttiin miten paljon sitä ihmisen pitäisi vähimmilään saada palkkaa, Marinin lapussa luki 3000. Se kuulostaa hyvältä, vaikka ei todellisuudessa olekaan mahdollista. Sen tietää Marin itsekin. 2000 tarjottuaan Vasemmiston Li Andersson katui huomatessaan Marinin vetäneen vasemmalta ohi. Olisi pitänyt laittaa lappuun 3500. Se olisi kuulostanut Marinia paremmalta.
Joten mitäpä Marinkaan mahtaisi tälle ympäröivälle ilmapiirille ellei äänestäjät lue läksyjään?
