Lännen panssarivaunuarmeijat – Tilanne taitaa olla katastrofaalinen, kun vaunuja ei oikein löydy
Kirjoitin viime kesänä blogin, jossa äimistelin Venäjän massiivisia hylättyjen panssarivaunujen armeijaa ympäri Siperiaa. Tuo 12.6.2022 julkaistu kirjoitus oli otsikoltaan Google tarkensi karttojaan Ukrainan sodan seurauksena – Venäjän suurilla panssarivaunujen varastokentillä vaunut kasvat koivua (US-blogi 12.6.2022).
Eipä taida olla tälläkään puolella rajaa Euroopan Nato-maissa panssarivaunutilanne Venäjää yhtään parempi. Kun ja jos Euroopasta ei kyetä toimittamaan Ukrainalle panssarivaunuja, niin kyse taitaakin olla Saksan liittokansleri Olaf Scholzin lisäksi siitä, ettei Nato-Euroopan suurista maista löydy panssarivaunuja suuria määriä toimintakuntoisena.
Kun ja jos Euroopasta ei kyetä toimittamaan Ukrainalle panssarivaunuja, niin kyse taitaa myös olla, että saksalaiset pelkäävät Leopard 2 -taistelupanssarivaunujen todellisen kyvykkyyden tulevan esille, jos niitä vastassa ovat Venäjän uusimmat T-sarjan panssarivaunut.
Nyt Ukrainassa saksalaiset ja venäläiset tankit ottaisivat mittaa toisistaan vastaavasti kuin 80 vuotta sitten saksalaiset ja neuvostoliittolaiset tankit ottivat mittaa toisistaan.
Käsittelen tässä ylipitkässä blogikirjoituksessa pintapuolisesti eurooppalaista panssarivaunutilannetta, joka vaikuttaa heikolta.
****
Wir können 2023 keine Leopard-Panzer liefern (Bild 15.1.2023).
Vapaasti suomennettuna tuo Bild-lehden (kotisivut) tuore uutisotsikko:
Emme voi toimittaa Leopard-panssarivaunuja vuonna 2023.
Bild-lehden jutussa haastateltiin saksalaisen suuren puolustustarvikeyritys Rheinmetall AG:n (kotisivut) toimitusjohtaja Armin Pappergeria. Rheinmetall valmistaa mm. Marder-rynnäkköpanssarivaunuja sekä yhdessä aseteollisuusyritys Krauss-Maffei Wegmann GmbH:n (KMW) kanssa Leopard-taistelupanssarivaunuja.
Saksa on vastikään tehnyt poliittisen päätöksen toimittaa Ukrainaan Marder-rynnäkköpanssarivaunuja, kun Yhdysvallat teki päätöksen toimittaa Ukrainaan Bradley-rynnäkköpanssarivaunuja (Die Bundesregierung 6.1.2023).
Samanlainen kytkykauppa näyttää olevan liittokansleri Olaf Scholzin mielessä myös taistelupanssarivaunujen suhteen. Saksalaisia Leopard-taistelupanssarivaunuja voidaan toimittaa Ukrainaan, jos Ukrainaan toimitetaan myös yhdysvaltalaisia Abrams-taistelupanssarivaunuja.
Bild-lehden juttu kertoo konkreettisesti, kuinka Nato-Euroopassa ei taida olla liiemmin Ukrainalle luovutuskuntoisia aseita, kun puhutaan raskaasta aseistuksesta, kuten etenkin taistelupanssarivaunuista tai rynnäkköpanssarivaunuista.
****
On huomattava, että Ukrainaankin toimitettavat Marder-rynnäkköpanssarivaunut ovat jo vanhentuneita, minkä Saksa on itsekin todennut.
Bundeswehr solmi 110 miljoonan euron arvoisen modernisaatiosopimuksen joulukuussa 2019 (Rheinmetall 20.1.2020). 50 vuotta vuonna 2021 täyttäneen Marder-mallin ensimmäinen perusteellinen vuosina 2020-23 toteutettava modernisointiurakka käsittää kuitenkin vain vajaa sata vaunua. Päivityksiä Mardereille on toki tehty vuosien varrella useita.
Saksa uudistaa noita vaunuja siis verkkaisesti ja Rheinmetall oli saanut modernisointiurakasta päätökseen vasta ensimmäiset rynnäkköpanssarivaunut.
Saksa on yrittänyt saada Mardereille seuraajaa ensimmäisen kerran jo vuonna 1984 alkaneessa Taisteluajoneuvo 90 -hankkeessa (Kampfwagen 90). Hanke ei edennyt kahden prototyypin nimeltään Marder 2 rakentamista pidemmälle. Hanke, jossa Saksan suunnitelmana oli rakentaa 1 000 rynnäkköpanssarivaunua vuosina 1997–2001, kuopattiin vuonna 1992 Saksojen yhdistyttyä. Marderin seuraajan seuraava kehitystyöhanke epäonnistui vuonna 2001.
Saksan yhdistyminen vuonna 1990 oli sangen kohtalokas läntiselle puolustuskyvykkyydelle Euroopassa näin jälkikäteen tarkasteltuna. Ikään kuin kaikki meni Saksan osalta jäihin tuolloin. Saksa on suuri valtio Euroopassa, joten sen Venäjä-suhteet ja -käsitykset tai Saksan kuvittelemat Venäjä-suhteet ja -käsitykset eivät ole edelleenkään merkityksettömät Euroopalle. Nyt nuo Saksan Venäjä-kuvitelmat jumittavat taistelupanssareiden toimittamista Ukrainaan. Tuliko Saksa ikään kuin tyydytetyksi 1990-luvun alkaessa uuden Venäjän siunauksella niin, että Venäjä voi edelleen luottaa Saksaan etujensa varjelijana?
Rheinmetallin toimitusjohtaja Armin Papperger kertoo tuossa Bild-lehden jutussa (Bild 15.1.2023), että Rheinmetallilla on ollut yhteensä noin 140 Marder-rynnäkköpanssarivaunua varastossa, joista 40 on varattu korvaukseksi Kreikalle. Kreikka on puolestaan luovuttanut Neuvostoliitosta ostettuja rynnäkköpanssarivaunuja Ukrainalle. Ensimmäinen 20 Marderin erä on jo täysin korjattu ja suurin osa niistä on jo toimitettu Kreikkaan. Loppua 20 panssarivaunun erää työstetään parhaillaan.
Spiegel puolestaan uutisoi, että Ukrainaan luovutettavia Marder-vaunuja olisi 40 kappaletta eli sama määrä kuin Rheinmetallillta Kreikalle toimitettavat vaunut (Der Spiegel 6.1.2023).
On huomattava, että Rheinmetall aloitti 30 Marder-vaunun kunnostuksen Ukrainaa varten jo viime kesänä. Saksan hallituksen päätös vaunujen luovuttamiseksi Ukrainaan on ollut jo kesästä alkaen auki (esim. Stern 12.6.2022 ja Merkur 14.7.2022). Se oli jo tuolloinkin Saksan hallituksessa liittokansleri Olaf Scholz, joka ei sallinut saksalaisten rynnäkköpanssarivaunujen luovuttamista Ukrainalle.
Toimitusjohtaja Pappergerin mukaan 140 rynnäkköpanssarivaunusta loput sata ovat huonommassa kunnossa ja niiden kunnostaminen kestäisi 7-8 kuukautta.
****
Leopard-panssarivaunujen suhteen Rheinmetallilla olisi 22 Leopard 2 -panssarivaunua, jotka yritys voisi valmistella käyttöön ja toimittaa Ukrainaan. Rheinmetallilla on lisäksi 88 vanhempaa Leopard 1 -panssarivaunua. Toimitusjohtaja Pappergerin mukaan, jotta nuo 110 Leopard-panssarivaunua voitaisiin ottaa aktiiviseen käyttöön, ne pitäisi korjata ja kustannukset olisivat tilauksen jälkeen useita satoja miljoonia euroja.
Bildin jutusta käy myös ilmi, että Ukrainalta olisi loppumassa Krauss-Maffei Wegmannin valmistamat vanhat Gepard-ilmatorjuntapanssarivaunujen ammukset.
”Das erste Los (Tranche, d. Red.) Munition werden wir im Juni/Juli fertig produziert haben. Mitte nächsten Jahres werden wir 300.000 Schuss Munition an die Ukraine geliefert haben. Das ist eine Menge, damit hoffen wir, dass das Munitionsproblem der Ukraine für den Gepard gelöst ist.“ (Bild 15.1.2023).
Vapaasti suomennettuna:
”Olemme saaneet valmiiksi ensimmäisen ammusten tuotantoerän kesä-heinäkuussa. Ensi vuoden puoliväliin mennessä olemme toimittaneet Ukrainaan 300 000 ammusta. Se on paljon, joten toivotaan, että Ukrainan Gepard-ammusongelma ratkeaa.”
Vaikka juttu on julkaistu tammikuussa 2023, ensi vuoden puoliväliin mennessä tarkoittanee tämän vuoden 2023 puoliväliä eikä vuoden 2024 puoliväliä. Toimitusjohtaja Pappergerin haastattelu on kenties tehty jo ennen vuodenvaihdetta.
****
Saksan liittohallituksen poliittinen linja näyttäisi olevan, ettei asekalustoa pyrittäisi luovuttamaan Ukrainaan tai vaikkapa Kreikkaan Saksan puolustusvoimien eli Bundeswehrin varastoista vaan asevalmistajien varastoista.
Nyt, kun Ukrainalla alkaa olla Venäjän kiihdyttäessä sotatoimiaan huutava pula raskaasta sotakalustosta mukaan lukien taistelupanssarivaunuista ja rynnäkköpanssarivaunuista, Saksan tulisi toimittaa Ukrainalle Kreikalle varatut 40 Marder-rynnäkköpanssarivaunua Rheinmetallin kautta, mikäli Saksa ei halua avata Bundeswehrin varastoja. Osa Mardereista on kuitenkin jo toimitettu Kreikkaan.
Nyt jumittaa, ettei liittokansleri Scholzin johtama liittohallitus ole tehnyt päätöstä, mistä se toimittaa Marder-rynnäkköpanssarivaunut. Suurin ja itseasiassa ainoa jumittaja liittohallituksessa on liittokansleri Olof Scholz itse.
Vastaavasti, jos Olof Scholz ei kykene tekemään päätöstä Leopard-panssarivaunujen luovuttamiselle Ukrainaan edes alkavalla viikolla, Saksa tuskin kykenee tekemään päätöstä ollenkaan. Tuota päätöstä kiirehti Bildin haastattelussa myös Rheinmetallin toimitusjohtaja Papperger.
Saksan liittokansleri Olof Scholz on Ukrainalle sotilaskaluston luovutusasiassa kuin Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan Suomelle ja Ruotsille Nato-jäsenyysasiassa. Ukrainaa varmasti vituttaa Scholz kuten Suomea ja Ruotsia vituttaa Erdoğan.
On selvää, että länsipanssareiden luovuttamisella Ukrainaan on kiire ja olemme jo nyt pahasti jäljessä yli puoli vuotta. Lännestä pitää uskaltaa purkaa ilman epäilystä toimintakunnossa olevien aseiden varastoja, joiden täydentäminen sodan jälkeen muutaman vuoden aikajänteellä on sopivaa.
Mutta, mutta…
Onko Bundeswehrillä sellaisia panssareiden ja rynnäkköpanssareiden varastoa, joita se voisi luovuttaa Ukrainaan toimintakuntoisina? Epäilen, ettei oikein ole (US-blogi 8.1.2023).
Toinen kysymys tosiaan on, pelkäävätkö saksalaiset Leopard 2 -panssarivaunujen hyvän maineen kärsivän, jos Leopard 2 -panssarivaunuja toimitetaan Ukrainaan ja sen tietyt heikkoudet hyvin tuntevat venäläiset kykenevät tuhomaan noita saksalaistankkeja jopa urakalla.
Käsittelen noita Leopard 2:n heikkouksia tämän ylipitkän kirjoituksen loppupuolella.
****
Britannian pääministeri Rishi Sunak on ilmoittanut, että Iso-Britannia luovuttaa Ukrainalle 14 Challenger 2 -panssarivaunua (BBC 15.1.2023). Määrä on tismalleen sama mitä Puolan presidentti Andrzej Duda on ilmoittanut Puolan luovuttavan Ukrainalle Leopard 2 -panssarivaunuja.
“The British Army’s Challenger 2 tank is already old.” (BBC 25.8.2020).
Vapaasti suomennettuna BBC:n (kotisivut) jutun yksi lause vuodelta 2020:
”Britannian armeijan Challenger 2 -panssarivaunu on jo vanha.”
Nuo sanat on lausunut myös Britannian puolustusministeri Penny Mordaunt jo vuonna 2019. Britanniassa Challenger 2 -panssarivaunut ovat olleet käytössä ilman modernisointeja ja suuria päivityksiä jo vuodesta 1998 lähtien.
Britanniassa harkittiin yhtenä vaihtoehtona vanhoiksi käyville Challengereille saksalaisten Leopard 2 -panssarivaunujen ostamista tai Challenger 2 -panssarivaunujen modernisointia uudella tornilla ja kanuunalla. Tuokin muutama vuosi sitten esillä ollut ajatus olisi kuitenkin ollut vain eräänlaista saattohoitoa sille, mitkä olivat Britannian ajatukset ja suunnitelmat panssarivaunujen suhteen Britannian armeijan (The British Army) asekalustona.
Lukijat muistakoon, että Britannian armeija on Yhdistyneen kuningaskunnan asevoimien maavoimat, ei koko armeija.
Iso-Britanniassa niin armeijan edustajat kuin poliitikot kävivät vakavaa keskustelua siitä, että Britannian tulisi luopua panssarivaunuista täysin armeijan asekalustona.
Elokuussa 2020 brittiläismedia uutisoi, että Britannian armeija aikoo luopua Challenger 2 -taistelupanssarivaunuista ja Warrior-tyyppisistä rynnäkköpanssarivaunuista (Warrior Armored Fighting Vehicles) osana pyrkimyksiä keskittyä kyber-, avaruus- ja muihin uusiin teknologioihin (Army Technology 25.8.2020).
Asiasta uutisoi The Times (kotisivut) seuraavasti:
“Military chiefs have drawn up plans to mothball all of Britain’s tanks under radical proposals to modernise the armed forces.” (The Times 25.8.2020).
Vapaasti suomennettuna:
”[Britannian] sotapäälliköt ovat laatineet suunnitelmat kaikkien Britannian panssarivaunujen hävittämiseksi niiden radikaalien ehdotusten mukaisesti, joilla on tarkoitus modernisoida asevoimia.”
Britannia siis suunnitteli vielä muutama vuosi sitten tosissaan luopumista panssarivaunuista kokonaan osana asevoimiensa modernisointia.
Britannialla on ikääntyviä Challenger 2 -taistelupanssarivaunuja yhteensä 227 kappaletta ja niitä taistelukentällä tukevia Warrior-tyypin rynnäkköpanssarivaunuja yhteensä 388 kappaletta. Britannia ei ole päivittänyt noita 1990-luvun lopulla – vuodesta 1998 alkaen – valmistettuja vaunuja ollenkaan ja nyt niiden peruskorjauskustannukset olisivat huimat.
BBC uutisoi samana päivänä kuin em. Timesin juttu julkaistiin, että todellisuudessa vain noin puolet noista 227 Challenger-panssarivaunuista olisi käyttökuntoisia (BBC 25.8.2020).
Tuon BBC:n julkaiseman jutun mukaan brittiarmeijan vanhemmat upseerit olivat todellakin vakavasti pohtineet, että asevoimat voisi tulla toimeen täysin ilman panssarivaunuja. Heidän mukaansa vanhojen päivittämättömien panssarivaunujen säilyttämisessä ei olisi mitään järkeä – ellei niitä ole tarkoitettu museoon.
Warrior-tyypin rynnäkköpanssarivaunuihin liittyen Britannialla oli Warrior-kykyjen ylläpito-ohjelma -ohjelma (Warrior Capability Sustainment Programme, WCSP), mutta se keskitettiin vuonna 2021. Ohjelmassa oli mukana myös asevalmistaja Lockheed-Martin UK (kotisivut).
Keskeyttämien tai paremminkin peruminen oli kirjattu Britannian puolustusministeriön 22.3.2021 julkistamaan Puolustusvoimien komentoasiakirjaan (Defence Command Paper 22.3.2021). Tuohon saakka brittiläinen panssarijalkaväki luotti vielä päivittämättömiin Warrior-rynnäkköpanssarivaunuihin, mutta nyt tuon jälkeen vaihtoehdot ovat taas epäselviä. Kymmenen vuotta kestänyt ohjelma oli maksanut 430 miljoonaa puntaa ilman tuloksia. Yksikään toimiva Warriors ei saanut ohjelmanmukaisia päivityksiä.
Lopulta Britanniassakin hieman järkiinnyttiin ja ainakin muutama Challenger 2 -panssarivaunu päivitetään. Toukokuussa 2021 Britannian puolustusministeriö solmi 800 miljoonan punnan (770 miljoona euron) sopimuksen Rheinmetall BAE Systems Landin (RBSL) kanssa 148 Challenger 2 -panssarivaunun päivittämiseksi Britannian armeijalle (Rheinmetall 10.5.2021). 227 vaunusta siis 148 päivitetään.
Britannian panssarivaunuja päivitetään siis saksalaisten johdolla.
Kuitenkin vähiin käyvät toimivat panssarivaunut Britanniassakin ennen kuin loppuvat. Ukrainaan Britannia toimittaa vanhoja päivittämättömiä vaunuja. Ei sen takia, etteikö uusia päivitettyjä vaunuja haluttaisi toimittaa, mutta kun niitä ei nyt vain satu olemaan.
****
Nähtäväksi jää, mitä vaikutuksia Venäjän Ukrainassa käymällä sodalla lopulta on taistelupanssari- ja rynnäkköpanssarivaunujen asemaan Britannian asevoimissa.
Warrior-rynnäkköpanssarivaunut oli tarkoitus vielä ainakin maaliskuussa 2021 korvata Boxer Mechanized Infantry Vehicle -hankkeen Boxer-rynnäkköpanssarivaunuilla nopeutettuna hankintana. Yhteiseurooppalainen Boxer on ollut briteille hieman vaikea koko sen historian ajan. Boxer-rynnäkköpanssarivaunun valmistuksessa ovat mukana saksalaiset: ARTEC GmbH (kotisivut) ja lisäksi Krauss-Maffei Wegmann GmbH ja Rheinmetall Military Vehicles GmbH (kotisivut).
Viidensadan Boxer-rynnäkköpanssarivaunun tilausta aloitettiin valmistaa Britanniassa kesällä 2021. Ensimmäiset vaunut pitäisi olla valmista vuonna 2023 (British Army 6.7.2021).
Sekä Britannian asevoimien että poliitikkojen panssarivaunupolitiikka on ollut viime vuosina varsin sekavaa vailla ilman selkeää suuntaa ja päämäärää. Saksan tapaan kalusto ei ole enää kaikilta osiin kuranttia. Tilauksia kalustopäivityksistä on tehty myöhässä tai jätetty tekemättä täysin. Britannian panssarivaunukaluston määrälliseen ja laadulliseen suorituskykyyn ei ole enää luottamista kuten ei Saksankaan kohdalla.
****
Mikäli Britannia olisi luopunut vakavien kaavailuittensa mukaisesti kaikista panssarivaunuista, ei se olisi ollut ensimmäinen maa, joka hylkäsi panssarivaunut.
Alankomaiden armeija on kokonaan luopunut raskaista panssarivaunuistaan, vaikka sillä onkin vielä pieni määrä panssarivaunuja sekä miehistöä joissakin saksalaisissa panssariyksiköissä. Hollannin asevoimat ei enää omista yhtään Leopard 2 -panssarivaunua, mutta sen käytössä on 18 Saksalta vuokrattua vaunua.
Vuonna 2010 Hollannissa oli vielä 116 Leopard 2A6 -panssarivaunua, joista 60 oli käytössä, loput varastoituna. Tuolloin vuonna 2016 Hollanti päätti myös puolustusbudjetin mittavista leikkauksista. Hollannin asevoimat ilmoitti kahden panssaripataljoonan lopettamisesta huhtikuussa 2011. Vain muutamaa viikkoa myöhemmin 18. toukokuuta 2011 hollantilaisesta Leopard-panssarivaunusta ammuttiin viimeinen laukaus Bergen-Hohnenin ampumaradalla (Truppenübungsplatz Bergen-Hohne, 52°48’00.0″N 9°49’00.0″E) Saksassa.
Vuodesta 2011 Hollannilla ei siis ole enää ollut panssariarmeijaa.
”Een meerderheid in de Tweede Kamer blijft tegen de verkoop van 80 tanks aan Indonesië.” (de Gelderlander 21.6.2012).
Konekäännöksenä tuo de Gertlander -lehden (kotisivut) jutun lause kesältä 2012:
”Edustajainhuoneen enemmistö vastustaa edelleen 80 panssarivaunun myyntiä Indonesialle.”
Kun Hollanti oli luopunut panssarivoimista, panssarivaunukalusto laitettiin heti myyntiin. Hollanti ei kuitenkaan suostunut myymään vaunuja Indonesialle maan heikon ihmisoikeustilanteen vuoksi.
Nederland verkoopt 100 tanks aan Finland (AD 19.12.2013).
Konekäännöksenä tuo de AD-julkaisun (kotisivut) jutun otsikko:
Hollanti myy sata panssarivaunua Suomeen.
Kauppahinnaksi on kerrottu Suomessa 200 miljoonaa euroa, sen sijaan Hollannissa vain uutisoitiin, että panssarivaunuista tulisi saada 200 miljoonaa euroa. Yksi panssarivaunu maksoi siis kutakuinkin vain noin kaksi miljoonaa euroa, mikäli sadan vaunun hinta oli noin 200 miljoonaa. Suomi kävi tuolloin neuvotteluja vaunuhankinnasta myös Saksan kanssa.
Suomen Hollannista ostamien Leopard 2A6 -panssarivaunujen siirto Finnsea-aluksella (IMO: 9468891) huhtikuun lopulla 2016. Aluksen ruumassa panssarivaunujen edessä vasemmalla projektinjohtaja Aki Toivonen Maavoimien materiaalilaitoksen esikunnasta kättelee everstiluutnantti Henk Niksiä Hollannin puolustusministeriön ja puolustusvoimien alaisesta Puolustusmateriaaliorganisaatiosta (Defensie Materieel Organisatie, DMO). Oikealla Suomen jalkaväen tarkastaja eversti Jukka Valkeajärvi. Kuva: vapaa lähde (Hollannin Puolustusmateriaaliorganisaatio, DMO).
Tätä aiemmin Suomen Maavoimat ostivat 124 Leopard 2A4-panssarivaunua Saksasta 2000-luvun alussa (Puolustusministeriö 17.9.2002). 120 miljoonan euron sopimus allekirjoitettiin 17.9.2002 ja toimitukset tapahtuivat muutaman vuoden kuluessa. Yksi panssarivaunu maksoi siis vajaa miljoona euroa. Tuolloin 2000-luvun alussa Puolustusvoimat ja puolustusministeriö arvioivat, että vaunuja voitaisiin käyttää aina vuosiin 2025-2030 saakka. Saksasta ostetut vaunut oli valmistettu vuosina 1985-92.
Suomi on siis ostanut yhteensä 224 Leopard-panssarivaunua, joista 2A4-tyyppiä 124 kappaletta ja 2A6-tyyppiä 100 kappaletta. Kun viime päivinä on puhuttu Suomeen noin 200 Leopard-panssarivaunusta, määrä taitaa olla jonkin verran korkeampi.
Hollanti toimitti noita 2A6-tyypin Leopard-panssarivaunuja 20 vaunun vuosivauhtia vuodesta 2015 vuoteen 2019 saakka. Hollanti kunnosti 4-5 vuotta varastoissa seisoneet vaunut käyttökuntoiseksi, mutta vaunuille ei tehty tuolloin päivityksiä. Vuonna 2010 Hollannin asevoimilla 60 vaunua oli edellä kerrotusti käytössä, sen sijaan loput olivat olleet varastoituna ilman käyttöä.
****
Suomi ei ole tehnyt paljonkaan erityisiä päivityksiä noille Leopard-panssarivaunuille. Joulukuussa 2021 puolustusministeriö uutisoi päivämäärällä 7.12.2021 hyvin vähäisestä 10 miljoonan euron päivityksestä, jolla kohennetaan ammunnanhallinnan ballistiikkaa vuoteen 2026 mennessä (Hankintailmoitukset, Leopardin ballistiikan modifiointi 24.11.2021, Puolustusministeriö 7.12.2021).
Hilman suorahankintailmoitus julkaistiin 24.11.2021 ja valinta oli tehty 19.11.2021. Päivityksen suorittaa saksalainen jo aikaisemmin moneen kertaan mainittu Krauss-Maffei Wegmann GmbH & Co.
Puolustusvoimilla on ollut kaavailuissa tarkentamatta kaavailuja Leopard 2A4- ja Leopard 2A6 -taistelupanssarivaunujen suorituskyvyn parantaminen 2020-luvulla. 2030-luvulla olisi tarkoitus joko suorittaa perusteellisempi modernisaatio tai hankkia uutta kalustoa.
Saksa ja Rheinmetall ovat kyllä viestittäneet, että Leopard 2 -kaluston modernisaatiotarjonta ja tuotetuki olisivat saatavilla ainakin vuoteen 2050 asti. Tuolloin Leopard 2 -panssarivaunun syntymästä olisi kulunut peräti 70 vuotta, 2A4- ja 2A6-mallien osalta noin 60 ja 50 vuotta, mutta valmistuksen lopettamista on suunniteltu vuoden 2030 jälkeen.
Jos jaksaa lukea tämän ylipitkän blogikirjoituksen loppuun, on Suomenkin ostettava jo viimeistään kymmenen vuoden kuluttua uudet taistelupanssarivaunut eikä noista vanhoista ole enää modernisoitaviksi. Kyse ei ole muusta kuin Maavoimien kyvystä torjua Venäjän uusimmat taistelupanssarivaunut 2030-luvun koittaessa, mihin Leopard 2 ei ole enää millään päivityksellä tai modernisaatiolla pätevä.
****
Siitä lähtien, kun Venäjä esitteli T-14 Armata -superpanssarivaunun (Т-14 «Армата»), länsi on myös aloittanut kehittää omia uusia taistelupanssarivaunuja. T-14 Armatan esiintyminen Punaisella torilla Moskovassa 9.5.2015 Voitonpäivän paraatissa sai lännen – etenkin panssarivaunujen suunnittelun ja valmistamisen ykkösmaa Saksan – paniikkiin.
Venäläisen T-14 Armatan kyvykkyys todennäköisesti ylittää kaikkien Nato-maiden käytössä olevat vanhat panssarivaunut, mukaan lukien saksalaisen Leopard 2:n, yhdysvaltalaisen M1A2 Abramsin ja brittiläisen Challenger 2:n.
Joulukuussa 2014 Saksan parlamentti hyväksyi ehdotuksen uuden sukupolven panssarivaunujen kehittämiseksi. Kehittämisohjelma sisältyi Saksan puolustusministeriön keskipitkän aikavälin suunnitelmaan. Saksan puolustusministeriö ilmoitti 22. toukokuuta 2015 Saksan liittopäiville antamassaan raportissa suunnitelmistaan korvata Leopard 2 -panssarivaunu Leopard 3 -panssarivaunulla. Saksassa Leopard 2 -panssarivaunun korvaajaa kutsutaan nimellä arkikielessä Leo 3, olipa se sitten lopulta nimeltään mikä tahansa muu panssarivaunu.
Puolustusministeriön parlamentaarinen valtiosihteeri Markus Grübel lähetti puolustusvaliokunnalle 19. toukokuuta 2015 kirjeen, johon oli kirjattu:
”Mit dem sich abzeichnenden Nutzungsdauerende des Kampfpanzers LEOPARD 2 um 2030 ergibt sich die Notwendigkeit zur Untersuchung von Maßnahmen zum langfristigen Fähigkeitserhalt. Dazu wurden bereits im Rahmen einer Deutsch-Französischen Kooperation Fähigkeitsforderungen an ein Nachfolgesystem hergeleitet und abgestimmt. Aufbauend auf diese Ergebnisse werden im Zeitraum 2015 bis 2018 Technologien und Konzepte in gemeinsamen Studien unter Einbeziehung der deutschen Industrie untersucht.”
Vapaasti suomennettuna:
”Leopard 2 -panssarivaunun käyttöiän päättyessä vuoden 2030 tienoilla on [nyt] tarpeen selvittää toimenpiteitä pitkän aikavälin kyvykkyyden ylläpitämiseksi. Tätä tarkoitusta varten on jo tehty johtopäätökset ja sovitettu seuraavan järjestelmän kyvykkyysvaatimukset Saksan ja Ranskan välisen yhteistyön puitteissa. Tulosten perusteella teknologioita ja suunnitelmia tarkastellaan yhteisessä selvityksessä vuosina 2015–2018, joissa mukana on Saksan teollisuus.”
Asiasta uutisoi ensimmäisenä Der Spiegel (Spiegel 15.5.2015).
Lännessä oli jo hyvin tiedossa ennen T-14 Armatan esiintymistä Punaisella torilla 9.5.2015 Venäjän täysin uuden taistelupanssarivaunun kehityshanke. Kuitenkin T-14-panssarivaunun esiintyminen Voitonpäivän paraatissa runsaslukuisena oli yllätys. Lännessä ei uskottu kehityshankkeen olevan vielä noin pitkällä. Venäjä oli aloittanut T-14-panssarivaunun kehitystyön vuosina 2009-2010.
Se, miksi Saksa kiireen vilkkaa päätti ja ilmoitti reilussa puolessa vuodessa uuden taistelupanssarivaunun kehittämisestä, oli Saksan liittovaltion tiedustelupalvelun (Bundesnachrichtendienst, BND) esittämä analyysi Venäjän vahvistuneesta taisteluvoimasta ja T-14-panssarivaunun kyvykkyydestä, jolle Leopard 2 -vaunut eivät enää pärjäisi. Leopard ei olisi enää maailman nykyaikaisin panssarivaunu.
T-14 painaa noin neljänneksen vähemmän kuin käytössä olevat länsipanssarivaunut tehden siitä myös painon osalta paljon käyttökelpoisemman. Kun esimerkiksi Leopard 2 painaa noin 62 tonnia, T-14 Armata painaa noin 48 tonnia. 62 tonnia painavalla vehkeellä ei esimerkiksi ylitetä joka ikistä siltaa etenkään itäisessä Euroopassa tai Ukrainassa.
****
Kun Leopardin panssarivaunukanuunan kaliiberi on 120 mm, T-14:n kanuunakaliiberiksi on mainittu 125 mm, mutta vaunu voidaan varustaa myös peräti 152 mm:n kanuunalla, mistä Venäjä ilmoitti 14.5.2015. Kyseessä on panssarivaunukanuuna 2A83 (танковая пушка 2А83). Tuon rinnalla Leopardin 120 millinen on nuhapumppu.
Niin pitkää kuin Venäjä ei kykene tuottamaan T-14-panssarivaunuja armeijaksi, ei Euroopan Nato-maissa ole akuuttia hätää. Kokonaista panssariarmeijaa varten Venäjän T-14-tuotanto on vielä varsin vähäistä, jota Venäjän Ukrainassa käymä sota varmuudella edelleen leikkaa.
Leopard 2:n nykyisen 120 mm:n panssarivaunukanuunan ei pitäisi pystyä läpäisemään myöskään T-90:n modifikaatioissa parannettua panssaria. Venäjän armeijalla oli käytössään ennen hyökkäystä Ukrainaan noin 350 T-90:tä.
Lähtökohtana venäläisten suurikaliiperinen panssarivaunukanuuna, Rheinmetall esittelikin vuonna 2016 Eurosatory 2016 kansainvälisessä puolustus- ja turvallisuusalan maa- ja ilmanäyttelyssä (kotisivut) Pariisissa ensimmäistä kertaa uuden 130 mm:n sileäputkisen panssarivaunukanuunan (L51). 130 mm panssarivaunukanuuna tulee olemaan myös uuden sukupolven panssarivaunujen pääase. Rheinmetall lopetti 140 mm kanuunana kehitystyön, koska sitä ei olisi voitu integroida olemassa oleviin torneihin panssarivaunupäivityksissä.
120 mm:n panssarivaunukanuuna tulee siis jäämään historiaan, koska se ei kykene lävistämään varmuudella venäläisten T-14- ja T-90-panssarivaunujen panssareita. Saksassa on kehitetty vuodesta 2016 myös uutta APFSDS-tyyppistä panssaria lävistävää volframiytimellä varustettua ammusta, jonka pitäisi olla sarjatuotannossa 2025. Saksa ja Bundeswehr eivät käyttäisi jatkossakaan panssarinlävistysammuksissaan köyhdytettyä uraania.
Saksalaisille kaikki uraaniin liittyvä on tätä nykyä sangen vaikeaa.
Tuosta köyhdytyn uraanin käyttämättömyydestä on syntynyt Leopard-panssarivaunuille ongelmia, jotka voidaan nimetä saksalaiseksi typeryydeksi. Se, että käytetään uraanin sijasta volframia, tuo materiaalivalinta vaikuttaa suorituskykyyn.
Volframiammusten rajoitusten vuoksi jopa Saksan oma Bundeswehr epäilee tunkeutuvien patruunoidensa kykyä lävistää Venäjän uusimpien panssarivaunujen panssareiden läpi. Saksalaisilla ammuksilla ei arvioida olevan tarpeeksi kineettistä energiaa varmistamaan lävistys T-80:n, T-90:n ja myös T-14:n panssareissa.
Leopard ei todennäköisesti saa köyhdytetystä uraanista valmistettuja ammuksia, koska saksalaiset ovat vaihtoa vastaan. Yhdysvaltalaisten ammusten käyttäminen olisi voinut olla vaihtoehto, mutta ne ovat yhteensopimattomia Leopardin parannetun 130 mm:n L55-panssarivaunukanuunan kanssa.
****
Rheinmetall esitteli 13.6.2022 Eurosatoryn kansainvälisessä puolustus- ja turvallisuusalan maa- ja ilmanäyttelyssä (kotisivut) Pariisissa panssarivaunun, joka on tarkoitettu korvaamaan Leopard 2 -panssarivaunu. Uuden panssarivaunun nimi on Panther KF51, jota Rheinmetall oli käyttänyt työnimeä ”Future Tanknology” KF51 (Das Kettenfahrzeug 51).
Rheinmetall AG on siis toimittanut Leopard 2 -panssarivaunuun sileäputkiset tykit, kun itse vaunut on valmistanut Krauss-Maffei Wegmann (KMW). Leopard 2 -panssarivaunut ovat Krauss-Maffei Wegmannin vaunuja.
Rheinmetall on mukana myös toisessa ranskalaissaksalaisessa panssarivaunukehityshankkeessa, jota valmistellaan KNDS-holdingyhtiön (kotisivut) puitteissa. KNDS-holdingyhtiössä kyse on em. saksalaisen Krauss-Maffei Wegmannin ja ranskalaisen Nexterin (kotisivut) fuusiosta.
Tuo KMW:n ja Nexterin uuden taistelupanssarin kehityshanke työnimeltään ”Main Ground Combat System” (MGCS) ja panssarivaunun loppunimeäminen vaikkapa Leopard 3:ksi ei ole edennyt. Rheinmetall, jonka rooli konsortiossa oli marginalisoitu, kehitti edellä mainitusti omista lähtökohdistaan kilpailijaksi oman panssarivaunun nimeltään Panther.
Saksalainen Krauss-Maffei Wegmann ja ranskalainen Nexter ovat ne saksalaisranskalaiset yhtiöt, jotka Markus Grübel puolustusvaliokunnalle 19. toukokuuta 2015 lähettämässä kirjeessä mainittua uuden panssarivaunuhankkeen toteuttamista läksivät viemään eteenpäin.
Hanke on myöhässä ja saattaa vielä käydä niin, että Rheinmetallin Panther KF51 vie suuremman voiton.
Kilpailu on aina hyväksi. Katsotaan kumpi voittaa, Krauss-Maffei Wegmannin ja ranskalaisen Nexterin allianssi vai Rhainmetall. On myös muistettava, että Saksa kehitti jo alun perin strategian, jonka mukaan käytössä olisi aina kaksi eri panssarivaunuversiota.
****
Länsimaissa panssarivaunujen kehittäminen on ollut pysähtyneenä 30 vuotta, mutta vahva usko kuitenkin on, että pysähdysaika saataisiin kompensoitua nopeasti.
Leopard 2:n uusin versio on 2A7+. Tuonkin version perusta on peräisin 1980-luvulta.
Leopard-taistelupanssarivaunun toiseksi uusimman 2A7-version teknisiä piirustuksia. Kuva: vapaa lähde (kuvakaappaus, Kampfpanzer LEOPARD 2A7, The World’s Best Tank – Development History and Technology -kirja).
Panssarivaunuja on toki modernisoitu ja uusia versioita on tuotu markkinoille. Vaikka Leopard 2 -taistelupanssarivaunu on edelleen yksi maailman tehokkaimmista panssarivaunuista, Saksakin on sanomassa hyvästit Leopard 2:lle. Kuitenkin huolimatta mm. erilaisten vaunun tulenjohtojärjestelmien (fire-control system, FCS) päivityksistä ja tulivoiman parannuksista, Leopard 2:n kukoistusaika on peruuttamattomasti ohi ja vaunu on saavuttanut kehityspotentiaalinsa rajat. Ratkaiseva Saksan päätökselle vuonna 2015 Leopard 2:n hylkäämisestä ja seuraajan kehittämisestä vuoteen 2023 mennessä oli kuitenkin Venäjän T-14-panssarivaunu.
Aikanaan päätetty vuosi 2023 ei ole enää mitään. Saksa on tässäkin asiassa aina Saksa.
Leopard 2:llekin voidaan laittaa huulipunaa, mutta silti se olisi vanha rouva.
Saksan liittovaltion tiedustelupalvelu BND on ollut aktiivinen selvittääkseen venäläisen T-14-panssarivaunun saloja. Saksalaisen vaunun on oltava parempi kuin venäläisen. Tähän mennessä saksalaiset ovat kehittäneet neljä konseptia, jotka sisältävät monia suunnitteluvihjeitä liittovaltion tiedustelupalvelun hankkimana venäläisestä T-14:stä.
Lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä Saksan on kuitenkin vielä päivitettävä jo olemassa olevia Leopard 2A7- ja 2A7+-malleja ennen täysin uuden panssarivaunun ilmestymistä luodakseen vastauksen Venäjän olemassa oleviin ja seuraavan sukupolven T-14-panssarivaunuille. Leopardin 2A6-malli ei ole enää riittävä Venäjän T-14-mallille. Teknisesti tarkasteltuna 2A6 ei pärjää T-14:lle.
Nyt Venäjän hyökkäys Ukrainaan on kuitenkin helpottanut tilannetta, eikä Venäjä kykene nopeassa aikataulussa luomaan T-14-panssarivaunuarmeijaa. T-14-panssarivaunun todelliset sarjatoimitukset Venäjän asevoimille ovat alkaneet vasta nyt vuonna 2022 (РБК 21.2.2021).
****
Leopard 2:n etuosan sivupanssari on ohut ja heikko. Tuo heikkous tarkoittaa, että kuljettajan vieressä oleva ammusteline on haavoittuvainen. Ammukset räjähtävät, jos hyökkäyspanos murtautuu sivupanssarin läpi seurauksena panssarivaunun täydellinen tuhoutuminen räjähdyksessä. Tuota sivupanssarin heikkoutta voitaisiin pitää nykyisin jopa vakavana suunnitteluvirheenä, mutta yli 40 vuotta sitten se oli tietoinen valinta. Vaikka Leopard 2:n uudemmissa versioissa on parannettu sivusuojausta, ei ole ylipäätään hyvä idea säilyttää ammuksia panssarivaunun etuosassa.
Turkilla on vahva Leopard 2 -panssarivaunujen armeija. Turkki hankki yhteensä 354 Leopard 2A4 -panssarivaunua Saksasta 2000-luvun alussa.
Turkin armeija aloitti 24. elokuuta 2016 ns. Eufratin kilpi -operaation (Euphrates Shield Opertion, Fırat Kalkanı Harekâtı) puhdistaakseen Pohjois-Syyrian alueen ISIS:stä (ja kurdeista).
Ensimmäiset uutiset Leopard-panssarivaunujen ongelmista operaatiossa tuli julkisuuteen joulukuussa 2016, kun Turkki oli valtaamassa 40 kilometriä Alepposta itään sijaitsevaa Al-Babin kaupunkia (36°22’21.0″N 37°31’04.1″E).
Türkei verliert drei Leopard 2 – erste Schlacht des deutschen Panzers wird zum Desaster (Stern 15.12.2017).
Vapaasti suomennettuna tuo saksalaisen Stern-lehden (kotisivut) uutisotsikko:
Turkki menetti kolme Leopard 2 -panssarivaunua – saksalaisen panssarivaunun ensimmäinen taistelu muuttui katastrofiksi.
Leopard 2 -panssarivaunun ensimmäisessä kunnon sodassa ISIS tuhosi kolme Leopard-panssarivaunua kahdessa päivässä.
Onko Leopard 2 -taistelupanssarivaunu todellisuudessa mainettaan huonompi, kun todella aletaan sotia?
Nettiin ladattu video (YouTube 3.2.2018) näyttää Leopard-panssarivaunun olevan helppo saalis sivusta tulevalle panssarintorjuntaohjuksille. Yhden panssarivaunun tuhoamiseen ISIS käytti yhdysvaltalaista vanhaa TOW-2-panssarintorjuntaohjusta ja kahden muun venäläistä vanhaa 9M111 Fagot- (ПТРК «Фагот») tai uudempaa Kornet-ohjusta (ПТРК «Корнет»).
Tuhoamistoiminto YouTube-nauhalla alkaa noin 40 sekunnin kohdalla. Valtava räjähdys johtuu todennäköisesti Salcos-ohjausjärjestelmällä ohjatun panssarintorjuntaohjuksen tunkeutumisesta sivulta rungon etuosan ammusvarastoon räjäyttäen koko ammusvaraston ja 62 tonnin panssarivaunun taivaan tuuliin. ISIS:n panssaritorjuntaohjuksen ohjaaja- ja laukaisijasotilas on tiennyt tarkasti Leopardin heikoimman kohdan.
ISIS:n käyttämän panssarintorjuntaohjuksen täydellinen osuma Leopard 2A4 -panssarivaunun kylkeen kohtaan, jossa panssarisuojaus ei ole riittävä. On todennäköistä, että torjuntaohjus räjäytti kuljettajan vieressä olevan ammustelineen ammukset. Vaunun tuho oli niin totaalinen, että sen rauta-atomien puolikkaita saa hakea mikroskoopilla. Kuva: vapaa lähde (kuvakaappaus YouTuben https://youtu.be/YafzmkvVRiI-videolta, nauhan kohta 53 sekuntia). 
ISIS:n käyttämän panssarintorjuntaohjuksen täydellinen osuma Leopard 2A4 -panssarivaunun kylkeen kohtaan, jossa panssarisuojaus ei ole riittävä. Tämän kuvan räjähdystapahtuma on eri kuin edellisen kuvan räjähdystapahtuma, mutta panssarivaunun tuhoutuminen on täydellinen, kun todennäköisesti torjuntaohjus räjäytti kuljettajan vieressä olevan ammustelineen ammukset. Kuvassa vielä alempi panssarivaunu on tuhoamatta, mutta senkin kohtalo sama kuin ylemmän. Kuva: vapaa lähde (yksi ISIS:n julkaisemista kuvista kuvasarjassa, jossa kaksi Leopard 2A4 -panssarivaunua tuhotaan).
Yllä olevan kuvan koko kuvasarja, jossa ISIS tuhoaa kaksi Leopard 2A4 -panssarivaunua, löytyy Defence Blog -sivustolta (kotisivut) kirjoituksesta otsikolla Two Turkish Leopard-2 main battle tanks were destroyed in Syria (Defence Blog 14.12.2016).
ISIS julkaisi myöhemmin verkossa vielä asiakirjan, jossa on valokuvatodisteita kymmenen Leopard-panssarivaunun tuhoutumisesta. Viisi olisi vaurioitunut panssarintorjuntaohjuksista, kaksi miinoista tai ICD-tyyppisistä pommeista ja loput muista syistä (Bellingcat 17.2.2017).
Turkki oli ravoissaan ja pyysi Saksaa välittömästi päivittämään nuo jo kylmän sodan aikaiset panssarivaunut mm. vatsapanssareilla ja muilla suojaustoimenpiteillä (esim. Active Protection System, APS).
Onko noita Turkin Leopard-panssarivaunuja päivitetty mitenkään noiden dramaattisten Syyria-tapahtumien jälkeen, ei ole julkisessa tiedossa. En löytänyt netistä asiaa koskevaa tietoa. Leopard-panssarivaunun kannalta ikävä asia varmasti haluttaisiin pitää myös salassa, koska tapahtuma olisi hyvässä maineessa olevalle Leopard-panssarivaunulle ja myös Saksalle sangen nolo.
****
Turkki otti Leopard 2 -panssarivaunut käyttöön Pohjois-Syyriassa ilman jalkaväkeä, mikä helpotti ISIS:n panssarintorjuntaohjuksien käyttöä tuhoisin seurauksin. Ilman jalkaväen tukea Leopardit olivat varsin avointa riistaa ISIS:n panssarintorjuntaohjuksille.
Pohjois-Syyriassa havaittu koskee pitkälti myös Suomea, jossa oman lisähaasteen suomalaisten Leopardien tuhoamiselle sivusta luovat maasto-olosuhteet varsinkin, jos panssareiden tukena ei tosiaankaan ole riittävästi jalkaväkeä. Tuhoamista edesauttaa lisäksi panssareiden hitaampi etenemisvauhti mäkisessä metsässä puiden keskellä.
Mitä varten tarvitaan panssarivaunuja ja panssaroitua jalkaväkeä?
Lentokoneilla voidaan tuhota maanpinnalla olevaa sotakalustoa, mutta niillä ei voi miehittää eikä pitää maankamaraa hallussa. Tuon takia tarvitaan panssarivaunuja ja panssaroitua jalkaväkeä. Venäjän Ukrainassa käymä sota on osoittanut, että jalkaväki tarvitsee myös korkeatasoista suojausta.
Ja mitä tulee tykistön käyttöön, Venäjällä on ollut tykistön suhteen etu Ukrainassa. Jos kuitenkaan ei ole panssaroituja ajoneuvoja, sotilaat eivät kestä kauan. Hyvin panssaroidut yksiköt ovat siis edelleen tärkeitä – osittain jopa ratkaisevia – tämän päivän sodankäynnissä.
Tässä kirjoituksessa aikaisemmin käsitellyt Britannian aikeet luopua panssarivaunuista kokonaan tuntuvat järjettömiltä. Kuinka Britanniassa sotilaat – nimen omaat sotilaat – ovat edes voineet harkita moista?
Ukraina tarvitsee takaisinvaltauksessa rutkasti taistelupanssarivaunuja, rynnäkköpanssarivaunuja ja panssaroituja miehistönkuljetusvaunuja. Tuota määrää lännessä eikä etenkään Saksassa ole vielä täysin ymmärretty, kuinka suuren se pitää olla.
****
Vanhat saksalaiset panssarimiehistöille painetut Tigerfibel- ja Pantherfibel-käsikirjatyyppiset panssarivaunusodankäynnin ohjekirjat 1950- ja 1960-luvulla vihjasivat vahvasti, että neuvostopanssareiden ensisijaisen uhkan muodostivat T-sarjan taitelupanssarit, joiden tuhovoimaa ohjekirjat neuvoivat välttämään etenemistä keskellä suurta avointa peltoa pitkin ja sen sijaan ajamaan metsän reunaa pitkin.
Liikkumalla metsänreunaa pitkin oli kyse pyrkimyksestä suojella panssarivaunun sivuja.
Jos saksalaiset vanhat sodankäynnin ohjekirjat kylmän sodan alkuajoilta kiinnostaa, suosittelen aluksi saksan kieltä hallitseville vaikka Handbuch der Taktik für Führer und Unterführer vuodelta 1957, suomeksi kutakuinkin Taktiikkakäsikirja komentajille ja ryhmänjohtajille (Handbuch der Taktik für Führer und Unterführer). Kirjoittaja on Eike Middeldorf, kustantaja E. S. Mittler.
Eike Middeldorf oli sotilasarvoltaan kenraalimajuri. Budeswehrin ja Wehrmahtin palveluksessa hän toimi mm. panssaridivisioonan komentajana sekä esikunta- ja komentajatehtävissä. Hän tunsi sotiessaan itärintamalla etenkin venäläisen panssarisodankäynnin taktiikan toisen maailmansodan ajoilta erittäin hyvin.
Toinen hyvä Middeldorfin kirja on nimeltään Taktik im Russlandfeldzug – Erfahrungen und Folgerungen, venäjäksi Русская кампания: тактика и вооружение. Suomeksi ehkä Venäläinen sotilaskampanja – kokemuksia ja johtopäätöksiä. Sotilaskampanja tarkoittaa laajamittaista ja pitkäkestoinen sotilaallista strategiasuunnitelmaa. Tuo hyvä kirja löytyy verkosta ja on konekäännöksenä luettavissa myös suomeksi, jos venäjän kieltä ei hallitse (You-books, Русская кампания: тактика и вооружение).
Venäjä Ukrainassa käymän sodan pohjimmainen periaate ei paljon poikkea toisen maailmansodan sodankäynnistä, vaikka aseistus on nyt aivan eri luokkaa. Noiden vanhojen sotaa käyneiden konkareiden kirjoituksia on syytä edelleen lukea vaikka kertauksena. Kirjoituksissa on paljon hyvää tietoa, joka pätee edelleen etenkin Venäjän sodankäyntitaktiikkaan.
Saksalaiset suunnittelivat 1970-luvulla Leopard 2 -panssarivaunun hyvin pyöristetyksi kaksintaisteluvälineeksi neuvostopanssarivaunuja vastaan. Panssari suunniteltiin suurelle liikkuvuudelle Keski-Euroopan maastossa. Panssarivaunulla oli ammusten suuri läpäisykyky vihollispanssariin ja tuohon aikaan erinomainen suoja noin 60 asteessa.
Leopard-panssarivaunun peruutusvaihteet mahdollistivat ampumapaikkojen hyödyntämisen täysimääräisesti ja vaunu oli suunniteltu niin, että ammunta oli helppoa ja vaivatonta myös Keski- ja Etelä-Saksan kumpuilevilla alueilla. Panssarivaunun komentajalla oli erinomainen näkökyky joka suuntaan ilman päänsuojaimia, sillä melko tasaiselle tornikatolle ei ollut asennettu paljon varusteita.
Saksalaiset suunnittelivat panssarivaunun Keski-Euroopan puolustusta ajatellen painottaen Varsovan liiton numeerisesti ylivoimaisten etulinjassa etenevien panssarivaunujen tuhoamista. Kyse oli viivytystaktiikasta osallistumatta ratkaisevaan taisteluun. Etupanssarin piti olla vahva, sivujen panssarointia päätettiin jättää vähemmälle.
****
Kylmän sodan ajan Neuvostoliiton joukot ja itse asiassa toisen maailmansodan loppuajan Neuvostoliiton joukot olivat varsin heikkoja jalkaväkimäärän suhteen etenkin yhdistetyssä sotilasyksiköissä. Tämä johtui siitä, että puna-armeija kärsi suuria miehistötappioita vuosina 1941-1945. Neuvostoliitto menetti sodassa niin paljon kansalaisiaan ja etenkin miespuolisia sotilaitaan, että se näkyi aina 1960-luvulle saakka, kunnes sodan jälkeen syntyneet ikäluokat saavuttivat lisääntymisiän.
Tuolta ajalta on luotu Neuvostoliiton ja nyt myös Venäjän painotukset asekalustossa tykistöön ja panssarivaunuihin sekä vähäisempään jalkaväkeen. Jalkaväen vähäisyyden tuomat ongelmat ovat nyt tulleet Ukrainassa Venäjälle konkreettisesti esille.
Kylmän sodan aikaan Natossa Neuvostoliiton panssari- ja tykistökeskeisen vähäisillä jalkaväkijoukoilla tapahtuvaan hyökkäykseen valmistautuessa suunniteltiin odotettavan vähäisiä jalkaväkijoukkoja vähäisillä panssarintorjuntakranaatinheittimillä (ручной противотанковый гранатомёт, РПГ) varustettuna sopivissa panssarivaunujen ampuma-asemissa. Torjunnan päämääräksi muodostui panssarivaunujen tuhoaminen, kun sen tukena ei olisi ratkaisevaa jalkaväkeä. Lähtiessä sitten liikkeelle länsipanssarit tiesivät, että venäläiset RPG-2- (РПГ-2) ja RPG-7-singot (РПГ-7) panssarintorjuntaan olivat epätarkkoja. Tuo Neuvostoliiton panssarintorjunnan heikkous oli huomioitu, kun lännessä kehitettiin ensimmäisen Chobham-panssarivarusteinen panssarivaunu sekä myös Leopard 1- ja Leopard 2 -panssarivaunut. Jo kolmekymmentä kilometriä tunnissa liikkuva panssarivaunu oli vaikeasti tuhottava neuvostoliittolaiselle RPG-panssarintorjuntakranaatinheittimille.
Kun kylmän sodan aikaan länsi kehitteli panssarivaunujaan, se tiesi tarkasti neuvostoliittolaisen sotataktiikan. Kalusto ja taktiikka suunniteltiin sen mukaan. Mikä päti silloin, ei päde enää. Tuo koskee myös Leopard 2 -panssarivaunua.
Leopard 2 -panssarivaunut suunniteltiin siis vastaamaan edestäpäin kohdistuvaa neuvostopanssareiden massiivista hyökkäystä. Tuon takia Leopard 2 on panssarisuojattu vahvasti edestä, muttei enää niin vahvasti sivulta. Neuvostoliittoisia panssarintorjuntaohjuksia ei pidetty uhkien kärkipäässä.
Lisäksi Leopard-panssarivaunun paino muodostui korkeaksi, mitä ei kuitenkaan nähty ongelmaksi käyttötarkoitus ja tavoitteet huomioiden.
Tuo jo vuonna 1979 käyttöön otettu panssarivaunu suunniteltiin osaksi kylmän sodan aikaista Nato-maa Saksan maanpuolustussuunnitelmaa. Sitä ei niinkään suunniteltu käytettäväksi kaupunkisodankäynnissä tai matalan intensiteetin konflikteissa. Tuota suunnitteluratkaisujen pohjalla olevaa perustaa ei voida enää muuttaa, olipa kyseessä uudempi 2A4-malli 1980-luvun jälkipuolelta tai 2A6-malli 2000-luvun alkupuolelta vuodelta 2002.
****
Leopardin heikkoudet ovat kyllä yleisesti tiedossa. Jotkut käyttäjät ovat kiirehtineet – kuten Turkki – edelleen uusia päivityssarjoja käyttöönsä, mikä vain lisäisi kustannuksia ja ylläpitovaatimuksia. Yksi erityinen ongelma olisi painon lisäys vähentäen samalla liikkuvuutta pehmeässä maaperässä. Hyvä esimerkki painon lisäyksestä olisi riittämättömäksi käyvän 120 mm:n panssarivaunukanuunan korvaaminen 130 mm:n kanuunalla. Lisääntyvä tulivoima tuo lisää painoa.
Yksi Leopardin tärkeimmistä haitoista itse taistelutoiminnassa johtuu kuitenkin siitä, että se käyttää ammuksissa köyhdytetyn uraanin sijasta volframia. Materiaalin valinta vaikuttaa paljon ammuksen suorituskykyyn. Volframiammusten rajoitusten vuoksi Bundeswehr epäilee tunkeutuvien ammustensa kykyä lävistää uusimpien venäläisten panssarivaunujen panssareita. Volframiammuksilla ei saata olla tarpeeksi kineettistä energiaa varmistamaan uusimpien T-80:n T-90:n sekä T-14:n panssareiden lävistystä.
Venäläisen T-14 Armatan pääase saattaa olla tulevaisuudessa 125 mm:n kanuunan sijaan sileäputkinen 152 mm:n kanuuna. Rheinmetall on toistaiseksi luottanut 120 mm:n kanuunaan ja nähtäväksi jää, missä laajuudessa 120 mm:n kanuunat vaihdetaan 130 mm:n kanuunoihin. Epäilen, ettei vaihdeta huomioiden Leopard 2:n kaavailtu jäljellä oleva elinaika suhteessa kustannuksiin. Kanuuna olisi yhden metrin pidempi, mikä toki lisäisi ammusten nopeutta ja samalla myös läpäisykykyä.
Suomellekin syntyy kymmenen vuoden sisällä 2030-luvun alkupuolella tarve ostaa lännen uuden sukupolven panssarivaunuja, mikäli Venäjä kykenee luomaan merkittävän uhkan T-14-panssareillaan. Kyse on siitä, millä aikavälillä ja missä määrin Venäjä kykenee kasvattamaan T-14-panssareiden lukumäärää operatiiviseen valmiuteen.
Saksan haluttomuus luovuttaa Leopard 2 -panssarivaunuja Ukrainaan on pohjimmiltaan poliittinen, mutta nähtäväksi jää, missä määrin Saksa pelkää vanhojen panssarivaunujensa tässä blogikirjoituksessa esiin nostettujen heikkouksien tulevan esille vaativissa sotaolosuhteissa, joista vähäisin ei liene painon synnyttämät liikkuvuusongelmat pehmeässä maastossa ja alhaisen kantokyvyn omaavilla silloilla.
Kun Leopard ei selvinnyt kunnialla ensimmäisestä sodastaan Pohjois-Syyriassa, niin selviäsikö se nyt toisesta sodastaan Ukrainassa? Saksalla oli Leopardeja myös Afganistanissa, mutta en laske sotilaallisia toimia Afganistanissa sodaksi.
Venäjä on jo varmasti varautunut hyökkäämään Leopardeja vastaan vaunun sivulta panssarintorjuntaohjuksin vastaavasti kuin mitä ISIS hyökkäsi Turkissa. Venäjä tuskin myöskään käyttäisi vanhempia T-60-, T-70- ja T-80-sarjan heikommin panssaroituja vaunuja siellä, missä Ukraina käyttäisi Leopard-panssarivaunuja. Venäjän lähtökohta varmaan myös olisi, että uudenpien panssarivaunujen panssarit kestäisivät 120 mm:n volframiammuksilla tapahtuvat hyökkäykset.
Voi sitä riemua Venäjällä, kun ensimmäinen Leopard 2 -panssarivaunu olisi tuhottu.
****
”Количество всегда переходит в качество.”
Vapaasti suomennettuna:
”Määrä muuttuu aina laaduksi”.
Nuo sanat ovat kirjattu Stalinin sanoiksi, mutta en ole löytänyt mitään dokumenttia, missä Stalin olisi noin sanonut. Suomen kielessä nuo Stalinin sanat on usein käännetty ”Määrällä on oma laatunsa.”, saksan kielessä ”Quantität besitzt eine ganz eigene Qualität”.
Määrä muuttui laaduksi Neuvostoliiton käydessä toisessa maailmansodassa sotaa natsi-Saksan panssariarmeijaa vastaan.
Kyse oli T-34-panssarivaunusta (Т-34).
T-34 oli kiistatta toisen maailmansodan uraauurtavin panssarivaunumalli. T-34 oli aikansa paras panssarivaunu. Suunnittelultaan T-34 oli aikansa modernein panssarivaunu.
Viistot etupanssarit ja litteä torni tekivät vaunusta hyvin ammuksia kestävän. Moottorin korkea suorituskyky, vain 30 tonnin alhainen paino ja erittäin leveät telat varmistivat ketteryyden ja hyvän liikkuvuuden vaikeassakin maastossa.
Hyvän liikkuvuuden ja keveyden takasi V-2- (В-2) ja V-2-34-moottorit (В-2-34). Neuvostoliittolaiset käyttivät moottoreissa alumiiniseosvaluja. Alumiinin puutteen vuoksi saksalaiset eivät olisi voineet keventää moottoreitaan alumiinilla, jos heillä olisi ollut edes halukkuutta jäljitellä tuota neuvostoliittolaista menetelmää valmistaa moottoreita. V-2:n suunnittelu oli uraauurtava.
Kevyessä panssarivaunussa oli kalteva etupanssari, jonka paksuus oli 70 mm. Saksalainen tavanomaisin 3,7 senttimetrin panssarintorjuntatykki ei kyennyt lävistämään tuota panssaria.
T-34:n todellinen salaisuus oli alhaisen painon lisäksi sen yksinkertainen ja vankka rakenne. Se mahdollisti tankin rakentamisen valtavia määriä henkilökunnalla, jonka ammattitaito voi olla puolittaista.
T-34-panssarivaunun tekninen piirustus F-34-kanuunan asennuksesta T-34:n tornissa (kokoonpanopiirustus 34.31.sb4), venäjäksi: Чертеж установки пушки Ф-34 в башне танка Т-34 (сборочный чертеж 34.31.сб4). Kanuuna on 76 mm panssarivaunukanuuna M/1940 F-34. Kuva: vapaa lähde (tekninen alkuperäispiirustus, joka skannattu sähköiseen muotoon).
Saksalaiset antoivat neuvostopanssarille lempinimen ”Heeresanklopfgerät”, suomeksi kutakuinkin ”Armeijan koputuslaite”. Saksalaisten panssarintorjuntatykkien ammukset kykenivät vain koputtelemaan T-34:n panssareita ilman kyvykkyyttä lävistykseen.
Suomellekin tuttujen saksalaisten Panzer III -panssarivaunujen aseistuksena olivat 5 senttimetrin kaliiperin tykit, mutta niilläkin piti ampua T-34-neuvostopanssari sivulta tai takaa lähietäisyydeltä, jotta lävistys panssarivaunun tuhoamiseen oli mahdollista saada. Itse T-34 oli aseistettu 76,2 mm:n tykillä. 76,2 mm oli riittävä tuhoamaan saksalaiset panssarivaunut, mikäli vain panssaria lävistäviä ammuksia oli mukana. Sodan alussa kovametallisydämellä varustettuja panssarinlävistysammuksia ei aina ollut paljonkaan saatavilla.
Huomioikaa, kuinka kanuunoiden kaliiperit ovat kasvaneet toisesta maailmansodasta ja kuinka kaliiperit käyvät kilpajuoksua panssarisuojauksen kanssa. 5-7 senttimetrin kaliiperista on tultu 120 mm:n kaliiperiin, joka on nyt käymässä vähäiseksi siirryttäessä 150 mm:n kaliiperiin.
Saksalaiset panssarivaunut suunniteltiin puolestaan monimutkaisiksi käsintehdyiksi mestariteoksiksi, joiden valmistaminen vaati myös korkeaa ammattitaitoa. Saksa kykeni valmistamaan noita laadukkaita panssarivaunuja vain pieniä määriä.
Määrä muuttuu siis aina laaduksi.
Sodan alkuvaiheessa 1941 Neuvostoliitto ei vielä kyennyt estämään Saksan panssariarmeijoiden etenemistä. Saksalaisten panssariyksiköiden komentajat ja miehistöt olivat kokeneempia ja paremmin koulutettuja kuin venäläiset. Saksalaisilla oli parempi sodankäynnin taktiikka.
Saksa kykeni kilpailemaan T-34:n kanssa vasta Panzer IV -panssarivaunulla. Kun Panzer IV-panssarivaunu ja Sturmgeschütz III -rynnäkkötykki (StuG III) varustettiin pitkäpiippuisilla 7,5 senttimetrin KwK 40 L/48 -kanuunoilla, saksalaiset alkoivat kyetä lävistämään T-34:n panssareita.
Suomen armeijan käytössä olleeseen saksalaiseen Panzer IV -panssarivaunuun jatkosodan ajoilta on tutustuttavissa Parolan Panssarimuseossa. Kuva: oma lähde.
Saksalaisten panssarivaunujen kissanimiperinteet juontuvat toisen maailmansodan aikoihin. Panzer V oli Panther ja Panzer VI oli Tiger. Vaikka Panzer V oli suunniteltu keskikokoiseksi panssarivaunuksi, se painoi kuitenkin jo 45 tonnia. Panzer VI oli raskas panssarivaunu painaen peräti 57 tonnia.
Saksalaiset ovat osannet tehdä raskaita panssarivaunuja kautta aikain.
Saksalaispanssareiden ylimääräinen paino tarkoitti, että ne eivät koskaan pystyneet vastaamaan T-34:n liikkuvuuteen. Panssarivaunujen liikkuvuuskyky on aivan oleellista, kun taisteluja käydään hankalassa maastossa eikä kaupunkien asfalteilla.
Neuvostoliittolaisten T-34-panssarivaunujen kolonna Ukrainassa syksyllä 1943. Saksa ilmeisesti pelkää, että nyt nähdään taas saksalaisten ja venäläisten panssarivaunujen yhteenotto kuten 80 vuotta sitten. Kuva: vapaa lähde (Kansallisen sotahistorian museo Padikovossa, Музей отечественной военной истории, Падиково). 
Neuvostoliiton panssaroidun jalkaväen T-34-pansssrivaunut ajavat tuhoutuneen saksalaisen Marder III -panssarintorjuntavaunun ohi Ukrainassa. Nyt Marder-nimi eli suomeksi näätä tunnetaan saksalaisena rynnäkköpanssarivaununa. Saksa ilmeisesti pelkää, että nyt nähdään taas saksalaisten ja venäläisten panssarivaunujen yhteenotto kuten 80 vuotta sitten. Kuva: vapaa lähde (Kansallisen sotahistorian museo Padikovossa, Музей отечественной военной истории, Падиково).
Painon lisäys ei todellakaan ollut saksalaisilta oikea ratkaisu. Ylimääräinen paino tarkoitti, että saksalaiset panssarivaunut eivät koskaan pystyneet vastaamaan T-34:n liikkuvuuteen niissä haastavissa olosuhteissa, missä sotaa käytiin. Nämä raskaat panssarivaunut olivat alttiita myös vioittumiselle, koska painon synnyttämä ylikuormitus vaikeissa maasto-olosuhteissa rikkoi osia, etenkin hallintalaitteita ja vaihteistoja ilman taisteluakin.
****
Saksalaiset ja venäläiset ovat käyneet paremman panssarivaunun suunnittelemisesta ja rakentamisesta kilpailua toisesta maailmansodasta lähtien. Tuota kilpailua käydään edelleen ja Venäjä on ehkä johdossa T-14-panssarivaunullaan Saksan Leopard 2 -vaunuun nähden.
Seuraava kilpailukenttä näyttäisi olevan Ukraina. Taas kerran Ukraina kuten 80 vuotta sitten.
Se, mikä edelleen näyttää ratkaisevan panssarivaunujen paremmuutta kuten jo toisen maailmansodan aikaan, ovat vaunun paino ja liikkuvuus/ketteryys painon puolesta, kanuunan kaliiperi ja ammusten panssarinlävistyskyky sekä panssarisuojaus.
Toivotaan nyt, että Saksa uskaltaisi ottaa Venäjän haasteen vastaan Ukrainassa.
Saksalla on kuitenkin parhaimmat perinteet länsimaiden panssarivaunujen kehittämisessä. Noita perinteitä Saksa on kyennyt säilyttämään toisesta maailmansodasta lähtien, vaikka Saksan poliittiset päättäjät ovat kovasti yrittäneet sitä lannistaa.
