Lääkehuollon kriisivalmius pitää viimeinkin huomioida
Viimeistään Ukrainan sota on osoittanut miten monet itsestään selvinä pidetyt asiat voivat muuttua kansalaisten elämää uhkaaviksi. Lääkehuolto on tästä hyvä esimerkki.
Sota ei edes ole lääkehuollon ainoa uhkatekijä. Esimerkiksi massiivinen tulivuorenpurkaus tai aurinkomyrsky vuoden 1859 tapaan voivat aiheuttaa jopa sotaakin pahemman häiriötilan. Poliitikot eivät kuitenkaan ymmärrä tilastollisista todennäköisyyksistä yhtään mitään. Vaikka globaalin kriisin todennäköisyys on keskimäärin luokkaakerran sadassa vuodessa, se ei tarkoita tapahtumaa sadan vuoden kuluttua vaan se voi tapahtua milloin tahansa.
Vielä 1859 voimakkaan aurinkomyrskyn vaikutukset jäivät mitättömiksi joidenkin lennätinyhteyksien vahingoittumisiksi, mutta nykyelektroniikan aikana vahingot voisivat olla mittaamattomia. Sähkön jakelukin voisi lamautua jopa vuosiksi, koska uusien osien valmistus ei globaalisti onnistuisi käden käänteessä.
On siis selvää, että tarvitaan nykyistä huomattavasti parempaa varautumista. Se tarkoittaa lääkkeiden kulutukseen ja säilymisaikaan suhteutettuja lähes maksimaalisia varmuusvarastoja, sähköttömässäkin tilanteessa toimivaa jakelua ja etukäteen valmisteltua olennaisimpien lääkkeiden valmistuksen aloittamista.
Onneksi kriiseihin varautumiseen löytyy yksinkertainen ja taloudellisesti huikeasti nykyistä edullisempi ratkaisu. Lääkejakeluketju voidaan yksinkertaistaa äärimmilleen niin, että valtio hankkisi lääkkeet suoraan lääketehtailta. Mitään välitukkua ei tarvittaisi, vaan isot toimituserät jaettaisiin suoraan terveyskeskusten ja sairaaloiden varmuusvarastoihin, joista myös potilasjakelu tapahtuisi.
Entistä hajautetummat varastot olisivat parhaassa turvassa ja jo valmiiksi lähellä loppukäyttäjiä. Ennakkoon suunniteltuna siirtyminen käsin tapahtuvaan jakeluun olisi ongelmatonta.
Ehdotetulla järjestelyllä saavutettaisiin normaalioloissa täysi toimitusvalmius ja kriisinsieto olisi aivan omaa luokkaansa. Mitään päivittäisjakelua ei enää tarvittaisi eikä ketjussa olisi ainuttakaan tarpeetonta välikättä imemässä rahaa. Se tarkoittaisi vähintään lääkkeiden hinnan puolittumista, eli noin miljardin euron säästöä joka vuosi. Lienee jokin todella merkittävä syy siihen, etteivät poliitikot näin itsestään selvää asiaa huomioi.
Säästöt vielä kohoaisivat, jos lääkkeet olisivat maksuttomia. Ei olisi moninkertaisia maksatus-, laskutus- ja korvausbyrokratioita sekä erilaisia sääntelyjä, vaan kustannukset hoidettaisiin yksikanavaisesti verotuksen kautta. Samalla toteutuisi kansalaisten tasa-arvoisuus, johon ei millään muulla tavalla voi päästä. Jostain syystä kuitenkin jopa Vasemmistoliitto tällaista vastustaa.
