Kun isä ei lastaan tunnusta: Timo Soini ja PS
Perussuomalaisen puolueen perustajistoon kuuluva Timo Soini on viime vuosina ottanut pesäeroa entiseen puolueeseensa. Sen sijaan, että tämä PS:n vanhaisäntä olisi ryhtynyt vähän sivusta ohjailemaan mielestään vikasuuntaan matkalla olevaa puoluetta, Soini on kääntänyt sille selkänsä. Hänestä on oikeastaan tullut perustamansa puolueen vihollinen, jolta jokainen media haluaa kuulla, kuinka kauas ”oikeasta” perussuomalaisuudesta nyky-PS oli ajautunut.
Halutessaan korostaa vanhan ja uuden PS:n eroja Timo Soini on harhautunut epärehellisyyden ja liioittelun poluille. Ilmeisen tahallaan Soini ei muista, että myös hänen aikanaan PS oli muita puolueita merkittävästi maahanmuuttovastaisempi, EU-vastaisempi ja – toki KD:n rinnalla – arvokonservatiivisempi puolue. Soinin aikana PS:n eturivissä oli useitakin poliitikkoja, jotka olivat selkeästi puolueen nykyjohtoa oikeammalla. Jopa Toni Halmeen eräät kommentit menivät silloin läpi, vaikka saman tapaiset aiheuttaisivat nyt potkut puolueesta – kuten esimerkiksi Ano Turtiaisen tapaus osoittaa.
Timo Soinin tarve uudelleenselittää ja laimentaa oman puheenjohtaja-aikansa PS-puoluetta selittyy historialla. Selvästikin Soini haluaa jäädä Suomen poliittiseen historiaan miehenä, joka nosti Sirkka Vennamon lanseeraaman unohdetun kansan parrasvaloihin, miehenä, joka teki jytkyn sekä miehenä, joka torppasi Lippos-Suomen yltiöpäisen matkan kohti liittovaltio-EU:ta.
Korostellessaan tavan takaa vanhan ja uuden PS-puolueen eroja Timo Soini pettää myös itseään. Vuoden 2017 traumat eivät ole hellittäneet Soinista vieläkään, vaikka tuossa Jyväskylän puoluekokouksessa ovea hänelle osoitti puolueväki, ei Jussi Halla-aho. Soinin kiivaasti puoluejohtajaksi ajama Sampo Terho jäi selvästi toiseksi, kun – Soinin mielestä – väärä kokousväki halusi johtajakseen Halla-ahon. Puolueessaan aiemmin messiaan asemaan noussut Timo Soini jäi nyt Mestariksi huudetun Jussi Halla-ahon jalkoihin – mitä Soini ei voinut millään sulattaa.
Soinin katkeruus Jussi Halla-ahoa kohtaan siirtyi sittemmin myös Riikka Purraan – jolla ei ollut minkäänlaista osaa soinilaisuuden haaksirikkoon vuonna 2017. Ei, sillä tuon haaksiroikon aiheutti pääosin Timo Soini itse. Kun aiemmin lupsakkana, sanavalmiina ja ilmeisen terävänä poliitikkona tunnettu Soini pääsi hovikelpoiseksi ja ministeriksi, hän muuttui. Kun ”Kuuntelepa Paavo (Arhinmäki) – voit jotain oppiakin” -kaltaiset letkautukset jäivät taakse ja eteen nousi Sininen Tulevaisuus hallituksessa, unhoon saivat jäädä niin Veikko Vennamon opit kuin unohdettu kansakin.
Jos Timo Soini kykenisi nielemään ylpeytensä ja myöntämään, että vuoden 2017 harharetki uusine puolueineen oli häneltä henkilökohtainen virhe, mies voisi jäädä Suomen poliittiseen historiaan eräänä merkittävimmistä puoluejohtajistamme. Jollei Soini tähän kykene, hänen kohtalonaan voi olla joutuminen siihen syrjäytettyjen puoluejohtajien sarjaan, johon itselleen perintöprinssiä turhaan tuputtaneet katkeroituneet entiset johtajat tuppaavat aina joutumaan.
