Kun ei saa sanoa. | Uusi Suomi Puheenvuoro
Mielenkiintoinen on monen kansalaisen sielunmaisema. Toistuvasti tiedotusvälineissä esiintyy eri ryhmien edustajia todistelemassa vuolaasti sitä, kuinka Suomessa ei saa jostain asiasta sanoa mielipidettään. Vertailukohtia haetaan diktatuurimaiden hirmuhallinnosta, kun sanomalehden toimitus tai blogialustan ylläpito poistaa kirjoituksen tai kommentin. Ei saanut sanoa. Tämähän on kuin entisessä Neuvostoliitossa.
Toisin oli ennen. Päivälehtien sisäsivujen yleisönosastoihin kelpasi kirjoitus kuin kirjoitus ja lehdet lisäsivät painosivuja, jos kirjoituksia oli toimitukseen siunaantunut paljon. Jokainen mielipide meni läpi. Jokaisen puolueen edustajat saivat sähköisissä medioissa sanomalleen tiedotusaikaa ja viestinsä perille. Julkinen keskustelu oli vilkasta, koska tietoa oli helposti saatavilla ja ihmiset antautuivat väittelyihin, kuitenkin muistaen kunnioittaa eri mieltä olevia. Vallitsi todellinen mielipiteiden ilmaisun ja kirjon vapaus.
Laulun sanoin on vain todettava ”oi jospa kerran sinne satumaahan käydä vois, niin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla pois…”
Vaan mitenhän tuo mahtaa olla? Kyllä Suomessa sanoa saa, ja mahdollisuuksia omien mielipiteiden ilmaisuun on runsaasti. Taitaa vain olla niin, että kykyä tunnistaa oman mielipiteen asema muiden joukossa on vähemmän. Ja siitähän se soppa aina syntyy.
