Kulttuuri tuottaa sukupuolta ja seksuaalisuutta
Teija SoiniTaina Kinnunen
Deittipalveluissa ei nykyisin pärjää hallitsematta monimutkaista kirjainlyhenteiden koodikieltä. FWB, FB, DTF ja BDE antavat suuntaa siitä, millaista seuraa palvelusta haetaan. Kun näihin yhdistyy vaikkapa ISTJ, ENTP tai INFP, ollaan jäljillä ilmoittajan luonteenpiirteistä.
Cis, LGBT ja BDSM(F) ovat sukupuoli- ja seksuaalisuusidentiteettien perustunnuksia. Trans-, pan-, inter-, a- ja detrans- ovat tarkentavia alkuliitteitä, mutta eivät kerro kaikkea. Helsingin akateemiset kinkyt ry. listaa peräti 125 täsmätermiä kuvaamaan erilaisia seksuaalisia taipumuksia ja mieltymyksiä.
Koodauksen tarkkuus istuu tehostamiskulttuuriimme. Baaritiskeillä notkumisen sijaan internetin deittipalvelut perustuvat tarkka-ammunnan logiikkaan. Kuluttavan hortoilun sijaan keskitytään napakymppiin osumiseen.
Monissa afrikkalaisissa perinteissä sukupuoli ja seksuaalisuus ovat pikemminkin tilanteisia ja ikä on ihmisen oleellisin identiteetti.
Ennen kaikkea koodaus heijastaa kulttuurimme syvää yksilöllistymistä. Nimikkeet ovat tärkeitä identiteetin ilmauksia, joille kaivataan myös julkista vahvistusta. Vahvistus on tärkeää yhdenvertaisuuden näkökulmasta, mikä on myös translain uudistamisen ytimessä.
Sukupuolen määrittäminen oman kokemuksen perusteella on tasavertaisin lähtökohta lakiuudistukselle. Toisen sukupuolesta päättäminen uskonnollisin perustein tai hänen lisääntymisensä kieltäminen on puhdasta mielivaltaa.
Mutta miten taitavinkaan lääkäri voi ottaa vastuun siitä, miten potilaan sukupuolta aletaan vaientaa tai vahvistaa? Lääkärin eettisenä perusohjeena on potilaan auttaminen, myös sukupuolen korjaamisessa. Silloin tarvitaan jonkinlainen indikaatio toimenpiteille, ja se on kulttuurinen sopimus.
Haasteena on yksilön kokemusmaailman ja kulttuurin häilyvyys. Globaalisti sukupuolta kaiverretaan kehoon vaihtelevasti. Onko esimerkiksi Suomessa oikein tehdä sukupuolen korjaus vain länsimaisten kulttuuristen normien mukaisesti vai tulisiko huomioida kulttuuriset erot?
Oma lukunsa ovat korjausta myöhemmin katuvat yksilöt. Heitä on mahdotonta seuloa etukäteen millään psykiatrisilla testeillä pelkästään jo sitä syystä, että osan ihmisistä sukupuoli-identiteetti muuttuu elämän aikana.
Myös muoti muuttuu. Kulttuuriset käsitykset mieheyden ja naiseuden olemuksista ja ilmaisuista elävät ajassa.
Poikatyttöys, androgyynisyys ja metroseksuaalisuus ovat esimerkkejä kulttuurissamme laajasti hyväksytyistä tavoista rikkoa dikotomisia kategorioita.
Mutta mihin luokituksessamme sijoittuvat mekkoja käyttävät muslimimiehet, jotka harrastavat seksiä toisten miesten kanssa mutta eivät identifioidu homoseksuaaleiksi?
Mihin ylipäätään tarvitsemme sukupuoliluokituksia?
Mikä sukupuoli ylipäätään on? Yhteiskuntaahan organisoidaan sukupuolen mukaan tavoilla, joiden yhteyttä biologiseen lisääntymiseen saa hakea kaukaa. Mihin ylipäätään tarvitsemme sukupuoliluokituksia?
Nigerialaislähtöinen sosiologian professori Oyèrónkẹ́ Oyěwùmí puhuu länsimaiden eksoottisesta tarpeesta löytää olemuksellinen sukupuoli ja seksuaalistaa ihmisten sosiaaliset roolit. Eikä tähän liittyvää ahdistusta helpota Oyěwùmín mielestä edes akateeminen sukupuolentutkimus tai yhdenvertaisuusaktivismi.
Monissa afrikkalaisissa perinteissä sukupuoli ja seksuaalisuus ovat pikemminkin tilanteisia ja ikä on ihmisen oleellisin identiteetti. Länsimaiden vaikutuksesta sukupuoli on tuotu afrikkalaisiin kosmologioihin.
Meillä sukupuolen löytäminen on yksilön ja lääkärin vastuulla. Mutta miten oman sukupuolen ja seksuaalisuuden, saati toiveet partnerin suhteen, voi tietää kovin tarkasti?
Omana ohjenuoranani on ollut tehdä, mitä päähän pälkähtää nimittämättä sitä sen kummemmin. Ehkä se on joustavaa sukupuolisuutta ja seksuaalisuutta – muodikas identiteetti sekin.
Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
