Köyhän työelämää. Mäkkärin polttavan kuumasta kahvista
Se tavallinen versio aikanaan paljon uutisoidusta Mäkkärin kuuman kahvin turmasta kuuluu, että USA on niin outo paikka että McDonalds tuomittiin kolmen miljoonan korvauksiin siitä että asiakas kaatoi kahvia päälleen ja nahka tuli pikkuisen punaiseksi josta korvaus.
No, ehkä asiassa on enemmän.
Mäkkärin kahvi on todella kuumaa USA:ssa. Taisi olla Suomessakin silloin joskus kun pikaruokalat aloittivat Suomessa. Muistelen jotenkin että jossain Carrolsissa suu paloi pahanpäiväisesti ja piti odotella kymmenisen minuuttia ennen kuin kahvi pahvikupissa oli juomakelpoista.
Huolestuneille tiedoksi että omien havaintojeni mukaan nykyään Suomen mäkkärin kahvi ei ole sen kuumempaa kuin muidenkaan, jossain reilun 60 asteen tietämissä. Asiaa lähemmin tuntematta arvelen että täällä on valittu tapa jossa kahvia tehdään usein ja määrää säännöstellen.
USA:ssa McDonalds on valinnut toisen tien. Hyllyajan pidentämiseksi kahvi on hullun kuumaa, 180-190 astetta Fahrenheitia, 82 – 88 astetta Celsiusta. Näin kahvi ei vanhene eikä muutu huoltoaseman sumpiksi vaikka seisoisikin pitkään.
Mainitussa, oikeuteen asti päätyneessä tapauksessa vanhus, silloin 79-vuotias Stella Liebeck oli matkustajana pojanpoikansa autossa. Autossa ei ollut kupinpitimiä. Joten hän asetti pahvikupin jalkojensa väliin (kuten miljoonat tekevät) avatakseen sokeripussin molemmilla käsillä. Kuppi kuitenkin keikahti nurin ja kuuma kahvi poltti vanhuksen pehmeitä ruuminosia pahanpäiväisesti. Palovammoja syntyi 16 prosentille ihon pinnasta.
Palaminen johti sairaalakäyntiin joka kesti 8 vuorokautta. Kaiken kaikkiaan palovammoista kolmannes oli kolmannen asteen palovammoja joiden hoito oli tuskallista. Hoidot kestivät kaksi vuotta ja niistä koitui vanhukselle 10 000 dollarin kulut.
Liebeck esitti Makkärille korvausvaatimuksen 20 000 dollaria. Se toinen puoli korvausvaatimuksesta muodostui tulonmenetyksistä. Nuorempi sukupolvi menetti tuloja sillä aikaa kun Stella ei kyennyt hoitamaan lastenlapsiaan.
Mäkkärin vastatarjous oli 800 dollaria.
Tapaus vietiin oikeuteen jossa oikeus tuomitsi Mäkkärin korvaamaan 3 miljoonaa dollaria. Korvauksen määrä perustuu ajatteluun että iso yhtiö ei ole kiinnostunut muuttamaan toimintatapojaan jollei rangaistuskorvaus ole riittävän mojova. 2,7 miljoonaa perustui Mäkkärin kahden päivän liikevoittoon. Loppu korvauksesta, 160 000 dollaria perustui korvauksesta kipuun ja särkyyn sekä kuluista.
Nimittäin oikeus päätyi pitämään yleisvaarallisena niin kuuman kahvin myymistä. Perustuen myös siihen että jo aikaisemmin oli rekisteröity 700 reklamaatiota samantapaisista onnettomuuksista.
Oikeus päätyi nimittämään Mäkkärin menettelyä hävyttömäksi, julmuuteen asti välinpitämättömäksi ja onnettomuutta tieten tahtoen aiheutetuksi.
Se mikä ei enää päässyt julkisuuteen, on että oikeus myöhemmin kohtuullisti korvausta 600 000 dollariin. Josta Stella Liebeckin osuus oli noin 300 000 dollaria.
Korvaus helpotti Stellan loppuelämää koska se mahdollisti hoitajan palkkaamisen. Mutta onnettomuus suisti terveyden alamäkeen eikä Stella koskaan palannut entiselleen.
Mäkkäri pitää edelleenkin USA:ssa kahviaan kiehuvan kuumana. Moinen pikkusumma ei suuremmin heiluta eikä sellaisen perusteella ole syytä muuttaa käytäntöjä. Kahvin extra -kuumana pitäminen säästää vuodessa USA:ssa Mäkkärille satoja miljoonia dollareita. Näin on ollut vielä vuonna 2019 ja en ole kuullut että muutosta olisi tehty.
Sivuvahingot
Piankos asiakkaat oppivat että Mäkkärin kahvi on kiusallisen kuumaa. Se toinen aspekti syntyykin siitä että malttinsa menettävien asiakkaiden tapana on paiskoa myyjän päälle ketsupit, sämpylät ja ranskikset. Ja ikävä kyllä kahvinkin. Ja kahvista tulee helposti palovammoja palveluhenkilökunnalle.
Ja nythän asiakas on amerikkalaisessa ketjutetussa pikaruokalassa aina oikeassa. Asiakkaalta pyydetään anteeksi, työntekijän ei ole niin väliä. Työntekijän on ammattimaista poistua takahuoneeseen hoitamaan palovammojaan ja siivoamaan ketsuppia naamastaan eikä kiljua asiakkaalle takaisin.
Mäkkärin työntekijän, ei-pysyvässä työsuhteessa olevan, oikeusturva ei ole sellainen että se välttämättä kattaa edes työssä tapahtuneita tapaturmia. Ainakaan mitään sairausajan turvaa ei ole. Oman saikun pitäminen aikaansaa useimmiten sen että tunteja tuleekin jatkossa vähemmän kuin ennen. Kolmenkymmenen tai neljänkymmenen tunnin työviikko muuttuukin 15 tunnin viikoiksi ja mikä sitten eteen?
Edes näin syntynyt yllättävän runsas vapaa-aika ei mahdollista työllistymistä muualle sillä Mäkkärin tarjoama työaika on usein tiedossa vasta edellisenä päivänä. Sellainen estää tehokkaasti myös harrastamista ja kursseille osallistumista.
Nythän on nimittäin niin että palveluhenkilökunnan määrä optimoidaan nykyään auringontarkasti vastaamaan ennakoitua asiakasvirtaa. Ennakointi täsmentyy edellisenä päivänä jolloin myös määritellään seuraavan päivän henkilökunnan tarve kunakin hetkenä.
Mikä eteen Suomessa?
Kysyä voidaan onko Suomi saari jossa voidaan ylläpitää omaa työlainsäädäntöä vai ulottuuko jenkkiversiot jossain vaiheessa tännekin. Näen Woltin, Foodoran ja Uberin liiketoimintamalleissa amerikkalaistumisen merkkejä. Meillä tuskin on mahdollista pitkään ylläpitää pelkästään kekkos-brezhneviläistä toimintakulttuuria täällä impivaarassamme.
