Koivisto+Ahtisaari+Halonen = 30 v presidenttiyttä. – Urpilainen+Lindtman = 4.3 %. – Ovatko SDP:n munat edelleen Marinin korissa?
SDP selittelee Jutta Urpilaisen, 4.3 %, häviötä jopa Vasemmiston Li Anderssonille, 4.9 %, Urpilaisen liian lyhyellä kampanja-ajalla.
Urpilainen itse totesi tehneensä vain kahdeksan viikkoa eli 56 päivää tiivistä vaalityötä. EU:n komissaari Urpilainen, jonka kausi päättyy 31.12.2024, ei kertomansa mukaan päässyt virkavapaalle aikaisemmin. Urpilaisen kuukausipalkan brutto komissaarina on 25.000 euroa, joten 56 päivän virkavapaus jätti ison loven Urpilaisen vuosinettoon ja muistettavan loven eläkkeeseenkin. Molemmat lovet maistunevat Urpilaisen 4.3 prosentin äänisaaliilla kitkerän suolaisilta.
Miten entinen valtionhoitajapuolue, SDP, ei enää osaa organisoida edes presidenttivaalejaan, vaikka se on pystynyt junailemaan 30 vuoden yhtenäisen presidenttiputken vuosille 1982-2012: Koivisto+Ahtisaari+Halonen.
Putken, joka on yli neljä vuotta pidempi kuin Maalaisliiton, nykyisen Keskustan ja niin ikään entisen valtionhoitajapuolueen ja nykyisen pienpuolueen, suurmiehen Urho Kekkosen 01. 03.1956 alkanut ja Kekkosen dementian vuoksi virasta eroamiseen 27.10.1981 päättynyt valtakausi.
Keskustan ja valitsijayhdistyksen ehdokas Olli Rehn puolestaan ilmoittautui presidenttikisaan ensimmäisenä, muttei kyennyt käynnistämään vähäisellä ja kaukaisella politiikan kokemuksellaan kunnon kampanjaa vasta kuin loppusuoran avautuessa, jolloin Rehn juoksi jälkijoukossa.
Rehnin loppukiri oli vahvasti, mutta se alkoi auttamattomasti liian myöhään. Kauniimmin ilmaistuna loppusuora loppui Rehniltä kesken. Rehn sai kuintenkin 15.5 %:in äänisaaliin eli 1.5 kertaa niin paljon kuin mikä on Keskustapuolueen tämänhetkinen kannatusprosentti.
Ei ollenkaan huono tulos harkitsevalta ja jähmeäliikkeiseltä pankkimieheltä!
SDP:n Urpilaisen rökäletappio on opettavainen paitsi SDP:lle itselleen niin myös kaikille sivusta seuranneille: kaikkia munia ei kannata laittaa politiikassakaan samaan koriin!
SDP maksaa nyt hintaa Marin-huumastaan ja Pelastajatar-syndroomastaan. Marin petti äänestäjänsä ja puolueensa lentämällä Lontooseen entisen Labour-puolueen puheenjohtajan ja Britannian pääministerin, nykyisen monimiljonäärin ja kyseenalaista mainetta ja kunniaa nauttivan Tony Blairin perustaman säätiömuotoisen instituutin leipiin jättäen äänestäjänsä ja puolueensa kuin aikoinaan saksalaissotilaiden matkaan Saksanmaalle lähteneet suomalaisnaiset jättivät lapsensa ja läheisensä paremman ja rahakkaamman elämän toivossa.
Mikko Niskasen vuonna 1962 valmistunut mustavalkoinen elokuva ”Pojat” kuvaa tragediaa Suomeen jääneiden lasten kannalta. Elokuva perustuu Paavo Rintalan romaaniin oululaisten poikien elämästä jatkosodan aikana. Vesa-Matti Loiri tekee elokuvassa upean ja mieleen pysyvästi jääneen roolisuorituksen nuorukaisena, joka juoksee äitiään ja tämän saksalaisupseeria kohti Saksaa vievän junan perässä äitiä huutaen ja lopulta ratapölkyille lyyhistyen.
Demareille tuntuu edelleen olevan mahdotonta nähdä Marinin itsekästä ja häikäilemätöntä toimintaa ilman suodattimia.
Eräskin boomeri-ikäinen demarimies on tällä sivustolla selittänyt Marin nopeaa siirtymistä Tony Blairin leipiin seuraavasti: ”Marin ryhtyi vain yksityisyrittäjäksi.”
Perussuomalaiset, joiden presidenttivaaliehdokas Jussi Halla-aho tuli 1. kierroksella kolmanneksi ja Halla-ahon mukaan vain veronmaksajien rahoituksella saaden 19.0 % äänistä, voisivat järjestää poliittisena kädenojennuksena oppositiossa oleville entisille valtionhoitajapuolueille SDP:lle ja Keskustalle kohtuuhintaisen viikonloppuseminaarin otsikolla: ”Tee tuloksekas presidenttivaalikampanja vain puoluetuella!”.
Seppo Mäkinen
LKT
