Kohti aktiivista, mutta valikoivaa ja hallittua työperäistä maahanmuuttoa
Katselin muutama päivä sitten (9.5.2023) A-studiota, jossa kolmen ajatuspajan edustajaa keskusteli maahanmuutosta. Yksi niistä oli lähellä Kokoomusta, toinen lähellä Perussuomalaisia ja kolmas RKP:tä. Ilmeisesti nämä kolme oli valittu hallitusneuvottelut mielessä. Yksinkertaisuuden vuoksi kutsun heitä taustapuolueittensa edustajiksi.
Keskustelun taso hämmästytti minua. Toimittajan yrityksistä huolimatta se oli pitkälti ohipuhumista. Jos hallitusneuvottelut ovat samaa tasoa, takkuista tulee olemaan.
Keskityn tässä puheenvuorossa lähinnä työperäiseen maahanmuuttoon sulkien pois (korkeasti koulutettujen) osaajien maahanmuuton. Jälkimmäiset muodostavat aivan oman kategoriansa eikä puolueiden välillä ole merkittävää kiistaa heidän tapauksessa.
Sain vaikutelman, etteivät Perussuomalaiset ota täysin tosissaan työvoimapulaa Suomessa. He uskovat, että se voidaan ratkaista nyt ja tulevaisuudessa työllistämällä suomalaisia työttömiä ja houkuttelemalla työvoimaa muualta EU-alueelta. Mitä sitten, jos se ei onnistu?
Tosin, jos Suomi ei kykene kilpailemaan muiden työvoimapulasta kärsivien EU-maiden (kuten muut Pohjoismaat ja Saksa) työvoiman houkuttelussa EU-alueelta, miten ihmeessä se kykenee kilpailemaan niiden kanssa EU-ulkopuolella. Houkuttelevammat maat kuorivat kerman päältä ja Suomelle jää vain tähteet. Onko Suomen houkuttelevuutta epäilevien ajatus tosiaan se, että mitä enemmän ihminen tietää Suomesta, sitä vähemmän houkutteleva Suomi on hänelle? Se ei ole mairitteleva käsitys Suomesta!
Kokoomuksen edustaja vähätteli humanitaarisen maahanmuuton merkitystä, vaikka kokoomuslaisen sisäministeri Petteri Orpon aikana (vuonna 2015) Suomeen saapui noin 30.000 turvapaikan hakijaa. Onko varmaa, ettei vastaava pakolaisaalto voi toistua?
RKP:n edustaja tuntui kannattavan täysin vapaata maahanmuuttoa. Hän piti ihmisten oikeutta hakea parempaa elämää ihmisoikeutena. Vertaamalla maahanmuuttoa Suomeen suomalaisten muuttoon Pohjois-Amerikkaan ja Ruotsiin, hän ilmeisesti viittasi, että maahanmuuton Suomeen pitäisi olla yhtä vapaata kuin muuton Pohjois-Amerikkaan 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa (mutta ei enää!) tai Ruotsiin pohjoismaiden yhteisten työmarkkinoiden (1954) jälkeen. On vaikea uskoa, että tällainen vapaa maahanmuutto on agendalla hallitusneuvotteluissa.
Kokoomuksen ja RKP:n edustajilla oli vaikeuksia niellä perussuomalaisten käyttöönottamaa käsitettä ”haittamaahanmuutto”. Se kuitenkin tiivistää sen tosiasian, että kaikki maahanmuuttajat eivät ole taloudellisessa mielessä hyödyllisiä Suomelle tai ovat suorastaan turvallisuusuhkia suomalaisessa yhteiskunnassa. Kokoomuksen edustaja tuntui ymmärtävän yskän, mutta painotti, että kaikkia maahanmuuttjia on kohdeltava yksilöinä, ja tuntui vierastavan maahanmuuttajien pisteyttämistä Kanadan tapaan.
Ihmisille ja uskoakseni muillekin elämille on kuitenkin luonteenomaista arvioida omaan lajiin tai ryhmään kuulumattomia eläimiä jonkun toisen eläinlajin tai ryhmän edustajina eikä yksilöinä. Kun jänis näkee ketun, ei se ensin kysy, että oletko sinä hyvä kettu vai paha kettu, ja tee päätöstään paeta tai olla pakenematta sen mukaan. Ja kun ketusta on kyse, voiko jänis luottaa ketun vastaukseen?
Ihmisetkin toimivat samalla tavalla. Luin 10.5.2023 HS:tä mielipidekirjoituksen, jossa arvioitiin, että kaksoiskansalaisuusjärjestelmää joudutaan harkitsemaan uudelleen, kun on käynyt ilmi, että Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisuuden omaava HUS:n työntekijä oli urkkinut ainakin yhden (Marinin hallituksen?) ministerin henkilö- ja terveystietoja (https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009571416.html). Vaikka valtaosa Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisista ei varmaan muodosta turvallisuusuhkaa Suomelle, heidät kokonaisuutena voidaan kokea turvallisuusuhkaksi ainakin joissakin tehtävissä. Ollakseen johdonmukainen tämän Kokoomuksen edustajan tulee kiivaasti vastustaa tällaista Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisten kategorista diskriminointia, vaikka hän varmaan ymmärtää hyvin, ettei kukaan tiedä yksilötasolla kuka heistä on luotettava Putini kätyri ja kuka ei.
Summa summarum, uskon, että työperäistä maahanmuuttoa Suomeen tarvitaan. Sen tulisi kuitenkin olla mahdollisimman valikoivaa ja hallittua. Valikoiva maahanmuutto ottaa huomioon maahanmuuttajan merkitsemät riskit, sopeutumisedellytykset suomalaisen yhteiskuntaan, työllistymismahdoillisuudet, kyvyn elättää itsenä ja mahdollisen perheensä, jne.
Hallitussa maahanmuutossa viranomaisten pitäisi tietää, että ketä tänne muuttaa työn perässä. Maaahanmuuttoa pitäisi myös voida säädellä niin, että kaikki voidaan asiallisesti ottaa vastaan ja ohjata heidät kotoutumisisohjelmiin ja työelämään niin pian kuin mahdollista. En tiedä, että missä määrin tämä kaikki on mahdollista EU-alueelta tulevien maahanmuuttajien tapauksessa. Helsingissä käydessä tuntuu, että ilmeisesti EU-alueelta tullut vapaa maahanmuutto on johtanut sietämättömään tilanteeseen. Suomen pääkaupungissa ei saa enää ravintolapalveluita suomeksi. Liekö nämä ravintolatyöntekijät osallistuvat mihinkään kotoutumisohjelmiin, joissa opittaisiin suomen tai edes ruotsin kieltä. Jos ei, tilanne vain pahenee.
Hallitussa maahanmuutossa viranomaisten pitäisi myös kyetä seuraamaan yksilökohtaisesti, että miten kotoutuminen (esim. suomen kielen oppiminen) ja työllistyminen edistyy ja ettei maahanmuuttaja ole joutunut rikollisen hyväksikäytön uhriksi. Voitaisiinko tätä varten ainakin EU:n ulkopuoliset maahanmuuttajat velvoittaa ”neuvolakäynteihin”, joissa selvitettäisiin kunkin tilanne esim. puolivuosittain? Ja heti kättelyssä kullekin maahanmuuttajalle tulee antaa selkokielinen tietopaketti oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan Suomessa sekä yhteystiedot avun pyytämiseksi tarvittaessa, jotta he kykenisivät itsekin valvomaan oikeuksiaan.
Uskon, että aktiivinen maahanmuuttopolitiikka on paras varmistaa valikoiva ja hallittu maahanmuutto. On valittava maahanmuuton kohdemaat ja -kohderyhmät, ja markkinoitava Suomea heille mahdollisuutena ja sen jälkeen yritettävä valita kiinnostuneista parhaat tai lupaavimmat. Kohdemaiksi on valittava sellaisia, joista on realistista odottaa saatavan työperäisiä maahanmuuttajia, joiden voidaan odottaa helpoiten sopeutuvan suomalaisen yhteiskuntaan, työllistyvän, kykenevän elättämään itsensä ja mahdollisen perheensä, ja joiden maahanmuutto sisältää pienimmät riskit. Tilastot eri taustaisten maahanmuuttajien työllistymisestä ja kouluttautumisesta, jos ovat käyneet kouluja Suomessa, kertovat sopeutumistodennäköisyydestä ja tilastot heidän tekemistä rikoksista tarjoavat faktatietoa riskeistä. Koska perheen elättäminen – turvautumatta suoriin sosiaalitukiin – ilman molempien vanhempien työssä käyntiä on lähes mahdotonta Suomessa pieni- ja keskituloisillekin, maahanmuuttoa maista, joissa kulttuuritausta vaikeuttaa toisen sukupuolen työllistymistä (esim. naisten työssäkäyntiä kodin ulkopuolella), tulisi välttää.
Vaikka ilmasto Suomessa on mikä on, eivätkä palkat ole parhaimmat, verotus kireää ja eläminen kallista, Suomessa on myös etuja (esim. ilmainen koulutus kaikilla koulutusasteilla, ilmainen terveydenhoito, puhdas ilma, puhdas vesi, sukupuolten tasa-arvo, vähäinen korruptio, turvallinen elinympäristö, matala hierarkia työpaikoilla, työn ja vapaa-ajan tasapaino, lyhyet työmatkat). En näe Suomen houkuttelevuutta niin toivottomaksi kuin monet Suomi-epäilijät. Kenties 40-50 asteen hellekesien jatkuessa Etelä- ja Keski-Euroopassa, Suomen viileämpi ilmasto alkaa olla monille houkutustekijä eikä mikään karkote.
Suomi näyttää erityisesti aktivitoituneen rekrytointiin Filippiineiltä. Se on varmaan hyvä kohde. Panostaminen naisten rekrytointiin on turvallisempaa kuin miesten, sillä uskoakseni kulttuuritaustasta riippumatta naiset syyllistyvät vähemmän rikoksiin kuin miehet. Mutta miksei rekrytointiponnistuksia, voida kohdistaa myös valikoituihin EU-maihin? Ja onhan EU:n ulkopuolisia maita lähempänäkin kuin Filippiinit (esim. Ukraina).
