Kirjoitin Älykkään ajattelun oppaan sivistääkseni yhteiskuntaa

Tarjouksia:

Jokainen on kuullut Albert Einsteinin tokaisun: ”Emme voi ratkaista vaikeita ongelmia samalla ajattelun tavalla, millä ne ovat syntyneet”. Hän tarkoitti sillä, että tarvitaan abstraktin ajattelun taitoja, mutta hänkään ei niitä sen kummemmin määritellyt. Kun Suomen kirjastoista ei löytynyt ainoatakaan kirjaa vastaamaan sitä, mitä tarkoittaa älykäs ajattelu, päätin kirjoittaa sen ja ottaa mahdollisimman isoja ja vaikeita, monipuolisia haasteita tähän kirjaan, että syntyisi vakuuttava kannanotto systeemitieteen ja systeemiajattelun puolesta, mihin olen keskittynyt itse päätoimisesti.

Jo 1950-luvulla huippututkijat jakoivat tieteen ja systeemitieteen ongelmat ja lähestymistavat viiteen ryhmään: fyysiset, biologiset, kognitiiviset, sosiaaliset ja tekniset systeemit. Käytin samaa jaottelua, kun otin demoiksi seuraavat: Google, korona, ilmastonmuutos ja niin sanottu erikoisoperaatio sekä kansanterveys. Valitsin parhaat tunnetut teoriat, systeemiset menetelmät ja mallit analysoinnin tavoiksi tieteen perusteista alkaen innvoida muutoksia arkiseen käytäntöön asti. Innovointiprosessi on siinä määritelty, mahdollisimman kattava suunnittelun periaate, joka systeemisyytensä ansiosta on monialainen ja monitieteinen.

Auttaisitko tuntematonta, jos hän huitoo tien poskessa apua pyytäen?

Maailmantason ”ilmiöoppimista”

Kaikkea yhteiskunnan sekavuutta pääsee parhaiten lähestymään siten, että tunnistetaan siihen vaikuttavat rajoitukset ja väärin toimivat palautelenkit syineen ja seurauksineen. Tämä periaate on keksitty jo 1970-luvulla, ja on nimeltään Soft Systems Methodology. Kiusalliset yksityiskohdat ovat tyypillisesti syntyneet pakon sanelemina tai vahingossa, mutta parhaimmillaan kompromissien kautta ja muuntuneet valtajärjestelmän kulloistenkin voimasuhteiden mukaan, aiheuttaen monesti yhä pahempia vääristymiä ja tuloloukkoja, mahdollistaen jopa veroparatiiseja ja monenlaista kohtuuttomuutta. Tätä kehittymisen tapaa kutsutaan kiehuvan sammakon syndroomaksi. Näistä aiheista on kirjoitettu jo tuhansia kirjoja ja tehty miljoonia esityksiä maailmanlaajuisesti.

JOS esimerkiksi koulutusjärjestelmän taso tai metsäsektorin tila näyttävät heikkenevän vuosi vuodelta, on vain kaksi vaihtoehtoa: joko tehdä korjausliike, joka on isompi kuin heikkenemisen määrä tai uudistaa systeemi alusta pitäen. Kumpaakin näistä kutsutaan systeemiseksi interventioksi, ja siihenkin teoriaa on kehitetty parin vuosikymmenen ajan. Kestävä systeemimalli osaa korjata itsensä.

Ainoa kunnon perusta kestävälle muutokselle alkaa oikeudenmukaisuuden käsitteestä, mikä on tullut esille Einsteinin ja Russellin ja kaikkien filantrooppien lukuisista esityksistä kansainvälisillä foorumeilla. Kaikki valistuneimmat tiedemiehet ovat olleet ”rauhantekijöitä”. Tämä hieman moralistinen suuntaus ei kuitenkaan jyrkimmille päättäjille sovi, koska he hyötyvät sekavuudesta ja paniikista. Toisinajattelijoiden tyrmäyksestä huolimatta tavallisen kansalaisenkin on silti mahdollista ajatella luovasti ja rationaalisesti. Sitä halusinkin oppaassani korostaa. Fiksu ajattelu on helpointa aloittaa siitä, että haluaa ymmärtää ongelmat ja haasteet ilmiöinä. Näytin oppaassani esimerkkiä uudenlaisesta ”ilmiöoppimisesta”, joka perustuu eksaktiin systeemimalliin:

Google syntyi kahden nuorukaisen väitöskirjasuunnitelmasta. Heidän ideansa on pysynyt parin vuosikymmenen ajan tiiviinä formalismina, mikä palvelee suoraan Googlen bisnesmallia, joka on maailman kunnianhimoisin. Tätä ajatuksen kirkkautta edistää tiivis suhde yliopistoon, joten uutta virtaa saadaan kehiin joka vuosi ja kuukausi.
Koronapandemia on puolestaan ollut ällistyttävä esimerkki luonnon oikun taistelusta lääketieteen parhaita aivoja vastaan. Kaikkia keinoja on käytetty, monin eri tavoin, mutta on käsittämätöntä, kuinka näkymätön nanometrien kokoinen hiukkanen voi levitä maailman joka kolkkaan, tappaen miljoonia ihmisiä. Tässä pelissä voittajaksi osoittautui rokotus, mutta sekään ei ole täydellinen, kuten kaikki tiedämme.
Ilmastonmuutos on toinen esimerkki siitä, kuinka luonto voi osoittautua ihmistä ja tiedettä mahtavammaksi, mahdottomaksi hallita. Tätä vakavaa peliä (serious game) tulee kestämään vuosikymmenet, eikä edes sadan tai tuhannen vuoden päästä ole varmuutta, saiko ihmiskunta hiilidioksidin hallintaan vai ei. Ihmisen kyberneettinen vaikutusvoima aurinkoon pilkkuineen, tuuleen, valtameriin ja ilmakehän koostumukseen virtauksineen on niin pieni, ettei ”hyvän ilmastosäätäjän yhtälö” tule koskaan toteutumaan (Good Regulator Theory).
Neljännellä tavalla ihmeellinen on Ukrainassa alkanut ”erikoisoperaatio”. Se paljastaa monitasoisia, satoja vuosia vanhoja patoutumia eri kansojen väliltä. Hyökkäävä kansakunta tavoittelee tsaarinaikaista mahtavuutta perusteilla, jotka oikeuttaisivat hävittämään kymmenmiljoonaisen kansan samaan tapaan kuin toisessa maailmansodassa tapahtui. Toisaalta puhdasoppinut sivistyneistö, hurskastelevat EU-maat, katsovat tappamista sivusta. Silti tämä barbaarinen kansa pystyy estämään YK:ssa hyökkäyksen tuomitsemisenkin.
Kansanterveys on myös heikosti approksimoitava ilmiö, koska se toteutuu jokaisessa ihmisessä joka ainoa päivä ja sekunti. Mutta koostamalla yhteen jokaisen kansalaisen oma ”kansanterveys”, saadaan systeeminen käsitys, mitä se on koko valtion näkökulmasta ja tätä isoa massaa voidaan ohjata valistuksella, hinnoittelulla sekä yhteiskunnan monialaisilla operaatioilla, kuten on tehtykin. Jokainen ihminen vaikuttaa siihen päivittäisillä teoillaan ”hyvinvointialueellaan” passiivisesti. Kirjassani esittelin mm. professori Garry Eggerin kansanterveyden sosiaalisten tekijöiden mallin, mikä alkaa syiden syiden syistä, missä olennaista on ihmisen yhteiskunnasta saama kuormitus ja stressitekijät. Ne laukaisevat syiden syitä, mistä purkautuu syitä, jotka aiheuttavat seurauksia ja mahdollisesti seuraavan asteen seurauksena sairauden (kuten verenpainetauti), joka viime kädessä johtaa kuolemaan. Ovatko poliitikot ja päättäjät koskaan tarpeeksi fiksuja pysäyttääkseen tämän kohtalokkaan ketjureaktion?

Kaikki nämä viisi tapausta ovat tavallaan paradokseja. Ei näin pitänyt tapahtua – paitsi korkeintaan joku huima visio Googlesta välkkyi Stanfordin yliopiston kahden väitöskirjan tekijän toiveunissa. Jos entinen tie näyttää olevan tukossa, on etsittävä tienhaarasta toinen tie. Silloin on otettava käyttöön metaparadigma. Ideologiat ovat valinnoissa vaarallisia, koska niiden totuus on yleensä julma ja vääristynyt. Paras perusta tulevaisuudelle lähtee ihmisen ja luonnon sopusoinnusta, elämän merkityksestä. YK:n perusoikeuksien julistus (30 artiklaa) on siihen liiankin laaja[1], mutta kultainen sääntö, Golden Rule, on elämän ohjeena paras neuvo maailmantilan selkiyttämiseen niin, että ihmiset alkaisivat kunnioittaa perinteisellä tavalla toisiaan – näkemään samalla toinen toisensa hyvyyttä tuottamassa. Sillä ainoalla asennelupauksella meistä jokainen saisi ympärilleen satoja ja tuhansia ystäviä toivottamaan toisilleen kaikkea hyvää ja toteuttamaan menestyksellistä yhteistyötä.

Sivistymisen mahdollisuus

Ihmiskunta on näin ollen vasta alussa hyödyntääkseen tieteen ja teknologian mahdollisuudet. Vuosisadan keskeisiksi ajattelun taidoiksi (21th Century Thinking Skills) on nostettu neljä osaamista: kriittisen ajattelun taito, luovuus, yhteistyö ja kommunikointitaito.[2] Näistä jo kouluissa opetetuista taidoista ja normeista on syytä alkaa systeeminen muutos: kehitys kohti kestävää tilaa.

Lasten tasolta asti pitää siis kestävän yhteiskunnan kehittäminen alkaa. Kultainen sääntö (Respect) on kaksisuuntainen tie, jota myöten ihmiskunta matkustaa. Sivistän mielestäni kansaa ja yhteiskuntaa, ilmoittaessani suuren totuuden tässä julkisesti juuri nyt: ”Kaikkein oleellisin sana (englanniksi) yhteiskunnan kannalta, kirjoitettuani älykkään ajattelun oppaan ja tutkittuani systeemialaa kymmenisen vuotta, on näin ollen Respect.”

Kirjan nimi on ”GoodReason – Systeeminen innovointialusta”.