Kirjoitetaan historia uusiksi | Uusi Suomi Puheenvuoro
Meillä on valtaamassa tilaa uudenlainen ahdasmielisyys, joka tulee jatkossa, jos ei jo nyt, rajoittamaan ihmisten sanan- ja ajatteluvapautta. Genre on lähtöisin USA:sta ja näkyy mm. siinä, että sata vuotta sitten kirjoitettuja kirjoja aletaan sensuroimaan. Ei olla kaukana kirjarovioista. Sensurointi perustuu ns. kokemuslukijoiden antamaan palautteeseen. Sensitivity reading on termi tälle eli on keksitty uusi termi inkvisiittoreille. Jostakin luin, että Tommi Kinnusen kirja Ei kertonut katuvansa oli myös luetettu ennen julkaisua tällaisilla. Voi jessus… Agatha Christien kirjat ovat nyt joutuneet korjausten kohteeksi ja jatkoa seuraa varmasti. Toki Christien tapauksessa homman voi arvioida julkisuustempuksi, jolla yritetään kohentaa uusintapainosten myyntiä. Kinnusen tapausta ei voi kuin ihmetellä. Kirjailija alistuu ennakkosensuuriin. Eihän tämä rajoitu mitenkään kirjallisuuteen: ”asiantuntijat” vaativat apinarokon nimen muuttamista, kun se kuulemma loukkaa homomiehiä. Lehtijutusta ei selvinnyt, ketä nämä asiantuntijat ovat. Eli meillä on inkvisiittoreita, joita emme tiedä emmekä tunne. Ilmiö toistuu myös elokuva-alalla. Johtava alan nettisivusto julkaisi listan ”maailman kaikkien aikojen parhaista” elokuvista, tekee sen olisiko joka neljäs vuosi. Nyt ykköseksi nousi 70-luvulla tehty kolmituntinen belgialainen elokuva yksinhuoltajanaisesta, joka kotitöidensä lomassa tarjoaa maksullisia palveluja miehille. Se tuli teemalta ehkä vuosi pari sitten. Kieltämättä erikoinen, hyvin staattisesti kuvattu ja samoja tapahtumia toistava ja sen takia hiukan puuduttava filmi, jolla varmasti on ansionsa mutta maailman paras? Kun asiasta kertovaa uutisointia luki, niin selvisi, että äänestykseen osallistuneiden ”asiantuntijoiden” määrä oli sopivasti tällä kertaa moninkertaistettu aikaisempaan nähden. Eli elokuva oli juntattu ykköseksi ”kokemusasiantuntijoiden” toimesta ja samalla oli filmi julistettu feministiseksi. Mitä se ei minun mielestäni ollut. Samalla tavalla Marlene Haushoferin 60-luvun romaani Seinä on julistettu jonkinlaiseksi feministisen taistelun esikuvaromaaniksi. Luin sen joskus vuosikymmeniä sitten enkä tyhmänä tajunnut sen olevan feministinen enkä tajunnut sitä nytkään luettuani sen uudestaan. Valitettavasti sanat metoo, cancel ja woke eivät lupaa hyvää yhteiskunnan kehitykselle. Muistuu mieleen 70-luvun taistoslaisuus. Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan.
