Kiinan ”rauhansuunnitelma” on tyhjää puhetta
Ukrainan sodan vuosipäivän kunniaksi, Kiina julkaisi linjapaperin, jossa se esittelee omia näkemyksiään rauhan saavuttamiseksi Ukrainassa. Valitettavasti suunnitelmassa ei ole mitään uutta, vaan se jatkaa samaa linjaa, jota Kiina on noudattanut sodan alusta alkaen. Vapaasti suomennettuna suunnitelman 12 pääkohtaa kuuluvat seuraavasti:
1. Kaikkien valtioiden alueellisen koskemattomuuden kunnioittaminen
2. Kylmän sodan mentaliteetin hylkääminen
3. Sotatoimien lopettaminen
4. Rauhanneuvottelujen jatkuminen
5. Humanitäärisen kriisin ratkaiseminen
6. Siviilien ja sotavankien suojeleminen
7. Ydinvoimaloiden suojaaminen
8. Strategisten riskien vähentäminen
9. Viljakuljetusten mahdollistaminen
10. Yksipuolisten pakotteiden peruminen
11. Tuotantoketjujen pitäminen vakaana
12. Konfliktin jälkeisen jälleenrakentamisen edistäminen
Sinällään listalta löytyvät periaatteet ovat hienoja ja kannatettavia, sitä ei käy kiistäminen. Esimerkiksi ensimmäisessä kohdassa todetaan, että jokaisen valtion alueellista koskemattomuutta ja suvereniteettia tulee kunnioittaa, ja että kansainvälisen oikeuden periaatteiden tulee koskea jokaista valtiota tasavertaisesti, huolimatta niiden koosta tai varallisuudesta. Kuitenkin heti toisessa kohdassa linjataan, ettei tietyn alueen turvallisuus saisi perustua sotilasliittoutumien vahvistumiseen tai laajenemiseen. Väittäisin kuitenkin, että ensimmäisessä kohdassa mainitut periaatteet sisältävät myös oikeuden sotilaalliseen liittoutumiseen. Hieman kärjistäen, listan kaksi ensimmäistä kohtaa voisi siis tiivistää muotoon ”Jokaisella valtiolla on oikeus päättää omista asioistaan, paitsi jos päätät liittoutua, ja naapurisi ei siitä tykkää”.
Lisäksi on ihan syytä huomioida, että Venäjä mainitaan listalla nimeltä vain kolmesti: kohdassa kolme ilmaistaan toive Ukrainan ja Venäjän välisen dialogin jatkumisesta, sekä tilanteen rauhoittumisesta, kohdassa kuusi Kiina ilmaisee tukensa Ukrainan ja Venäjän välisille vankien vaihdoille, ja kohdassa yhdeksän Venäjä nimetään yhdeksi Mustanmeren viljasopimuksen allekirjoittajista. Venäjä siis esitetään vain neutraalina osapuolena laajemmassa konfliktissa, vaikka koko konflikti sai alkunsa venäläisjoukkojen tunkeutumisesta Ukrainan alueelle… mikä varsin räikeästi rikkoo listan ensimmäistä kohtaa alueellisen koskemattomuuden kunnioittamisesta. Venäjän hyökkäys myös esti ukrainalaiset viljakuljetuksen Mustallamerellä, jonka takia tuo aiemmin mainittu viljasopimus oli ylipäätään tarpeellinen.
Venäjän hyökkäyssota on jatkunut vuoden, mutta Kiina ei edelleenkään suostu kutsumaan Venäjää hyökkääjäksi. Saati kutsumaan koko sotaa sodaksi. Tämäkin ”rauhansuunnitelman” otsikossa tilannetta kuvaillaan termillä ”Ukrainan kriisi” ja alkuperäistekstissä ainoa maininta sanalle ”sota” on kohdan kolme maininta sotavangeista. Myös käytännön vaatimukset sodan lopettamiselle jäävät köykäisiksi: kohdissa kolme ja neljä Ukrainaa ja Venäjää vaaditaan lopettamaan sotatoimet, ja jatkemaan rauhanneuvotteluja, jonka lisäksi kansainväliseltä yhteisöltä vaaditaan toimia neuvotteluiden mahdollistamiseksi. Mutta mitä nämä toimet käytännössä ovat? Kohdassa kymmenen, Kiina vaati luopumista ”yksipuolisista pakotteista, joilla ei ole YK:n turvallisuusneuvoston hyväksyntää”, mikä käytännössä tarkoitta kaikkia Venäjä-vastaisia pakotteita. Kiina siis vaatii toimia rauhanneuvotteluiden mahdollistamiseksi, mutta Venäjän painostaminen talouspakotteilla ei ole hyväksyttävää, ellei pakotteille saada tukea turvallisuusneuvostolta… Jossa Venäjällä on pysyvänä jäsenenä veto-oikeus kaikkiin päätöksiin.
Kiina siis vaati kunnioittamaan valtioiden alueellista koskemattomuutta, mutta jostain syystä vaatimusta ei kohdisteta Venäjään, vaan se esitetään yleisellä tasolla. Ulkomailta vaaditaan toimia rauhanneuvotteluiden edistämiseksi, mutta Venäjää ei kuitenkaan saa painostaa esimerkiksi talouspakotteilla… ellei pakotteille saada hyväksyntää YK:n turvallisuusneuvostolta, mikä ei onnistu ilman Venäjän suostumusta. Kiina on myös toistuvasti kritisoinut länsimaita Ukrainan aseistamisesta, syyttäen niitä sodan pitkittämisestä. Joten jos Ukrainaa ei saa aseistaa, eikä Venäjää painostaa taloudellisesti, mitä vaihtoehtoja jää?
Käytännössä Kiinan vaatimusten noudattaminen tarkoittaisi Venäjän toiminnan sivusta seuraamista. Kiinan ”suunnitelmana” vaikuttaisi siis olevan antaa Venäjän rellestää Ukrainassa vapaasti, kunnes se saa haluamansa. Tämä myös tuntuu olevan Kiina-twitterin kanta, josta esimerkkinä oheinen kuva, joka on saanut paljon huomiota. Kuva esittää Ukrainan karttaa, jossa Venäjälle on merkitty sen valtaamat alueet, jonka lisäksi Dnipro-foen itäpuolinen Ukraina on merkitty ”demilitarisoiduksi vyöhykkeeksi”. Tämän kartan perusteella esimerkiksi pääkaupunki Kiova jakautuisi Itä- ja Länsi-Kiovaan, aivan kuten Berliini kylmän sodan aikana. Niin, mitäs kohdassa kaksi sanotaankaan kylmän sodan mentaliteetista?
Tietenkin on syytä ottaa huomioon tämän kuvan lähde: näkemäni perusteella kuvan lähteenä on Zhao DaShuai-niminen Twitter-tili, ja kuvassa näkyvä kartta on hänen omaa tulkintaansa. Käyttäjän omien sanojen mukaan, se tosin perustuu ”luotettavan kiinalaisen sisäpiirilähteen” puheisiin. Oheinen kartta on myös hänen mukaansa ”realistisin” ratkaisu sodalle, sillä Venäjän ei voida olettaa luovuttavan valtaamiaan alueita takaisin. Kuinka tämä näkemys sitten sopii yhteen alueellisen koskemattomuuden kanssa, jonka Kiina ”suunnitelmassaan” nosti ensimmäiseksi pointiksi?
On myös ihan syytä huomioida, että Zhao DaShuai ei vaikuta millään tasolla olevan Kiinaan virallisesti liittyvä tili. Kirjoitushetkellä tilillä näyttää olevan 23,9 tuhatta seuraajaa, joiden joukosta löytyy ainakin kaksi kiinalaisdiplomaattia, sekä iso joukko Twitterin tunnetuimpia Kiina-propagandisteja. Tilillä siis vaikuttaa olevan merkittävä rooli kyseisessä ympäristössä. Loppupeleissä emme voi tietää, kuinka tarkasti tilin jakama kartta vastaa Kiinan virallista kantaa Ukrainan sotaan, mutta hyvältä se ei näytä. Erityisesti kun ottaa huomioon viime aikaiset huhut, joiden perusteella Kiina olisi suunnittelemassa Venäjän aseistamista, tällaiset spekulaatiot Ukrainan jakamisella eivät varsinaisesti herätä luottamusta.
Oli miten oli, tässä ”rauhansuunnitelmassa” ei tosiasiassa ole mitään uutta. Kaikki siinä esitetyt ajatukset on kuultu useita kertoja sodan aikana: Kiina esimerkiksi korosti ensimmäisessä kohdassa mainittua alueellista koskemattomuutta silloin, kun Venäjä järjesti liittymiskansanänestyksiä miehittämillään alueilla. Varsinainen kritiikki kuitenkin kohdistuu lähinnä Ukrainaa tukeviin länsimaihin. Ei siis ihme, että länsimaat ovat käytännössä tyrmänneet Kiinan ehdotukset. Ukrainassa puolestaan ainakin presidentti Zelenskyi on ottanut puheet alueellisen koskemattomuuden kunnioittamisesta vastaan varovaisen positiivisesti, mutta lisäsi, että asiakirjasta löytyy kohtia, joita Ukraina ei voi ymmärtää. Venäjä puolestaan ilmaisi tukensa Kiinan suunnitelmalle huomattavasti positiivisempaan sävyyn.
Ja tämä oikeastaan on ”suunnitelman” perimmäinen ongelma: Kiina on koko sodan ajan pyrkinyt tasapainottelemaan osapuolten välillä, ikään kuin Ukrainan ja Venäjän motivaatiot taistelulle olisivat samalla tasolla. Ja tästä aiheesta olen kirjoittanut aikaisemminkin. Kiinalle koko konflikti tuntuu olevan pelkkä keino kiillottaa omaa kilpeään, sekä kääntää huomiota pois sen omasta toiminnasta, tai sitä ainakin tämä viimeisin avaus edustaa.
Jos Kiina haluaa aidosti toimia rauhan rakentajana, sen tulee ensin tunnustaa Venäjän rooli hyökkääjänä. Niin kauan kuin Kiina kieltäytyy näin tekemästä, sen rauhanehdotukset ovat yhtä tyhjän kanssa. Tämän osalta en tosin pidättele hengitystä.
