Keskustelu abortista on ”hieman” polarisoitunutta
Raskauden keskeytyksen moraalisista aspekteista on Suomessa ja maailmalla käyty tuhansia julkisia debatteja jo vuosikymmenten ajan ja abortteja koskevaa säätelyä on kehitetty tänä aikana vastaamaan parasta arviota vallitsevasta arvomaailmasta. Aborttia koskeva paikallinen lainsäädäntö edellytyksineen ja aikarajoineen on kompromissi esille tuotujen moraaliagenttien intresseistä ja näiden entiteettien keskinäisistä oikeussuhteista siis
Koska keskustelu abortin moraalisista ulottuvuuksista on melko haastavaa ja toisaalta käytyjen lukemattomien debattien kokemuksella ollaan raskauden keskeytystä koskevassa säätelyssä päädytty ”yleisesti hyväksyttyihin” kompromisseihin, joutuvat tilanteessa jotain puutteellisuuksia havainnoivat esittämään mielipiteitään aiheesta tavanomaista värikkäämmin. Keskustelun polarisoituminen on silloin väistämätöntä ja myös ”hieman” olkiukkomaisen vääristynyttä sisällöllisesti.
Vastakkain tässä polarisaatiossa asettuvat nimittäin ”abortin kannattajat” ja ”abortin vastustajat” kärkihahmoineen, vaikka todellisuudessa hyvin harva yksilö todellisuudessa haluaa joko kokonaan kriminalisoida raskauden keskeytykset kaikissa olosuhteissa tai sitten sallia ne täysin säätelemättöminä aina raskauden viime sekunneille saakka tai siitä vielä pari kuukautta eteenpäin,
Käytännössä abortin ”kannattamisessa” tai ”vastustamisessa” on kyse praktisista rajoista, missä raskauden keskeytys muuttuu sallitusta laittomaksi ja siten esimerkiksi minä itse voisin lukeutua enemmän ”abortin vastustajaksi” kuin ”abortin kannattajaksi” – raskauden keskeytyksiä tulisi siis mielestäni välttää ensisijaisesti ylläpitämällä seksuaali- ja lisääntymisterveyttä tukevia palveluita sekä säätämällä aborttia koskevaa lainsäädäntöä siten, että se ohjaa lain kohderyhmään kuuluvia näiden palveluiden käyttäjiksi.
