Keskustan Honkonen ja kaipuu vanhan ajan kouluun
Taloussanomissa tänään 11.2. 2022 Keskustan kulttuuri- ja tiedeministeri Petri Honkonen sanoo ääneen sen, minkä useimmat opettajat allekirjoittavat hetkeäkään epäröimättä: peruskoulu on mennyt päin peetä.
Ensinnäkin Honkosen mukaan vaatimustasoa on laskettu ja armovitoset ovat tuttu asia kouluissa. Hylättyä arvosanaa ei varsinkaan päättöarvioinnissa saisi antaa, vaikka oppilaalle sitä aikaisemmin olisikin annettu. Honkonen itsekin opettajataustaisena tietää maitsemansa ns. vitosen paketit, joita kouluissa räätälöidään niille, joita koulunkäynti ei kiinnosta.
Itsekin tiedän, että pahimmillaan vitonen napsahtaa todistukseen täyttämällä muutaman A4- arkin kysymykset rasti ruutuun-tehtäviä ja kopioimalla esim. huoltajan avustuksella oppikirjan tekstiä. Ja olen kuullut kollegoilta esimiesten ohjeistuksista, että tietylle oppilaalle tulee antaa arvosana viisi tai jopa rehtori on muuttanut arvosanoja vitosiksi.
Tuloksena on Honkosen mukaan ammatillisiin opintoihin siirtyvä jantteri , jonka pitäisi opetella korjaamaan sähköautoja, mutta joka ei osaa kunnolla lukea. Niinpä.
Toiseksi isoksi mokaksi Honkonen nostaa inkluusion ja erityisryhmien alasajon, jolloin luokassa saattaa olla useita jatkuvaa tukea tarvitsevia oppilaita ja opettajan kaikki aika menee heidän auttamiseensa. Ja tutultahan tämä kuulostaa, vaikka omassa työpaikassani tilanne on paljon keskimääräistä parempi. Silti koen riittämättömyyttä ja myös turhautumista, kun huomaan, että ryhmässä on oppilaita, joille koko opiskeltava asia on totaalisen mahdotonta ymmärtää tai omaksua. Ja tarkoitan nyt tällä kantasuomalaisia enkä S2-maahanmuuttajaoppilaita, joilla saattaa olla monin verroin enemmän ongelmia.
Kolmas virhe Honkosen mukaan on ollut antaa valtaa konsulteille, jotka markkinoivat avoimia oppimisympäristöjä ja kaikenkattavaa digitalisaatiota. Honkonen peräänkuuluttaa vanhoja hyviä asioita, selkeyttä, turvallisuutta ja rajoja, mutta konsultit markkinoivat jotakin muuta.
Opettajilta ei kysytä, mikä olisi toimivaa eikä omasta mielestäni myöskään kuulla oppilaita. Esimerkiksi avoimet oppimisympäristöt-konsulttitermi tarkoittaa käytännössä avointa tilaa, jossa oppilaat ajelehtivat siellä täällä jatkuvassa metelissä saamatta mitään aikaan. Ja kun minä jätän oman perinteisen luokkani oven auki käytävään, kuluu vain hetki, kun joku oppilas pyytää laittamaan oven kiinni, kuuluipa sitä meteliä tai ei. Oma luokka on juuri se tila, jonne tullaan ”turvaan”, joskus toki saattaa oppitunnilla olla tarpeen muu tila, mutta senkin kohdalla pätee sama asia eli rajattu alue ovineen ja seinineen.
Henkilökohtaisesti en tunne yhtään opettajaa, joka hehkuttaisi inkluusiota, kolmiportaisen tuen vaivattomuutta, avoimia oppimisympäristöjä, itseohjautuvuuden olettamusta tai oikeastaan mitään viimeisen kymmenen vuoden aikana ylhäältäpäin tuotuja ideoita ja uudistuksia. Ja on ihan hyvä huomata, ettei ministeri Honkonenkaan, vaikka asiat eivät tarkkaan ottaen hänen tontilleen kuulu.
