Keskiluokka ja muut luokat, tulonsiirroilla elävät ja eläkeläiset.
Mistä otetaan ne rahat jotka pitäisi jostain ottaa, ettei velkavuori kasvaisi?
En tiedä miten tämä seuraava taulukko näkyy tässä sovelluksessa, mutta duunitorin mukaan suomalaisten ansiot jakautuvat kymmenyksittäin seuraavan taulukon mukaan.
Sitä tämä taulukko ei kerro että mitkä tulot niillä ovat jotka eivät ole palkansaajia, siis alapäässä ne jotka elävät tulonsiirroilla ja yläpäässä ne jotka elävät sijoituksiensa osingoilla ja koroilla, eivätkä siis tarvitse palkkatuloja.
Myöskään me eläkeläiset emme varmaankaan kuulu noihin taulukon desiileihin, emme mihinkään niistä.
*****************************************************
Pääset tarkastelemaan tuloluokkia desiileittäin Verohallinnon tilastotietokannasta.
*********************************************************
Tuossa ylläolevassa taulukossa siis kerrotaan miten yhteiskunnan kakku jaetaan, ei sitä miten se leivotaan. Jos tehtäisiin sellainen laskelma miten paljon, miten suuren osan minkin kymmenyksen, eli desiilin, väki leipoo kokonaiskakusta, taulukko olisi toisen näköinen. Ei ole varmaa että tulonmuodostus on tässä suhteessa oikeudenmukainen, mutta en puutu nyt siihen asiaan.
Me taulukon ulkopuoliset, eläkeläiset ja muut tulonsiirroilla elävät, emme tietenkään kakkua leivo, olemme vain siellä syömäpuolella vaikuttamassa.
Tuosta taulukosta näkee kyllä hyvin myös sen miten kulutus jakautuu eri desiileiden osalta.
Viides desiili kuluttaa siis yli puolta enemmän kuin ensimmäinen desiili ja yhdeksäs desiili yli viisinkertaisesti sen mitä ensimmäinen desiili, tosin taulukosta ei ilmene verotuksen vaikutus.
Jos ajatellaan tuloverotusta, niin sehän tarkoittaa niitä yhteisiä kuluja joita syntyy valtiovallan määrittelemän budjetin puitteissa. Budjetissa määritellyt menot on katettava ja ne katetaan eri desiileille määritettyjen erilaisten veroprosenttien kautta. Ensimmäisen desiilin porukka ei taida palkastaan juurikaan veroja maksaa ja tuo yhdeksäs desiili maksaa niitä yhteisiä kuluja sitten kaikkein eniten.
Jos ajatellaan välillistä verotusta, niin sitähän sitten jokainen desiili maksaa oman kulutuksensa verran. Tietenkin ne jotka kuluttavat vähiten, kuten tuo ensimmäinen desiili, maksavat vähiten myös kulutusveroa.
Jos ajatellaan valtion budjettia, joka muodostuu valtion yhteisistä menoista, jotka ilmenevät budjettikirjasta, niin ne varmasti myös hyödyttävät kaikkia desiileitä, joskin voi olla että ei niin kovin tasaisesti. Desiilien ulkopuoliset, tulonsiirroilla elävät ja eläkeläiset kustannetaan myös valtion toimesta, siis verovaroin.
Kun verotus ei kata valtion menoja, pitäisi tehdä politiikassa sellaisia muutoksia jotka johtavat budjetin tasapainoon. Kun valtio joutuu ottamaan velkaa budjetin rahoittamiseen, se tarkoittaa vain sitä että valtiossa kulutetaan enemmän kuin tienataan. Kuluttajia ovat tietenkin sekä valtio itse, budjetin muodossa, että palkansaajat, nuo eri desiilit siis, sekä muut kuin palkansaajat, pelkästään tulonsiirroilla elävät, kuten me eläkeläiset.
Kun kulutuksesta pitää tinkiä, ettei velkaa tarvitsisi ottaa enää lisää, valtiovallan, eli vastuuvuorossa olevien poliitikkojen, tehtäväksi jää valita mistä kulutuksesta leikataan, koska leikattava on.
Tämä “Orpo voittoon-hallitus” on toistaiseksi keksinyt leikata vain niiden kulutuksesta jotka elävät tulonsiirroilla, Tulonsaajien kulutusta kaikissa desiileissä onkin sitten päätettykin lisätä, samoin meidän eläkeläisten kulutusta on lisätty, vieläpä paljon enemmän kuin sen Rinteen vappu-satasen verran. Satasia tulee nyt eläkeläisille enemmän kuussa kuin Rinteen mallin mukaisesti olisi tullut vuodessa.
Eihän tämä tällainen politiikka mitään kokonaiskulutuksen hillintää merkitse, vaan se merkitsee kokonaiskysynnän kasvua, mikä merkitsee puolestaan sitä että rahaa tarvitaan enemmän tämän kulutuksen rahoittamiseen ja vastaavasti valtion pitää lainata entistä enemmän.
Velkavuori ei pienene, vaan se kasvaa,
