Kenen puolesta tässä lakkoillaan? | Uusi Suomi Puheenvuoro
Tämän kertaisen ulostuloni sai aikaan törmääminen YLEn uutiseen, jossa työntekijä oli päätynyt henkilökohtaiseen ratkaisuun eikä ollut liittynyt lakkorintamaan.
Jarkko Hytönen meni lakon aikana töihin – pääluottamusmies: ”Toimit poika luikurimaisesti”
Olen iloinen, että sentään yksi media uskaltaa nostaa esiin asioita, joissa nähdään, miten ammattiyhdistysliike toimii. Uutinen kertoo: ”Valmetin Rautpohjan tehtaalla erimielisyydet kärjistyivät poikkeuksellisella tavalla.” Poikkeuksellisuus oli ainoastaan siinä, että joku ammattiyhdistyksen jäsenistä uskalsi olla liittonsa kanssa eri linjalla. On päivänselvää jokaiselle ammattiyhdistysliikkeessä mukana olevalle, miten yksityisajattelijoiden lopulta käy.
Jarkko Hytönen jäi siis kiinni tekemästä työtä, kun ammattiyhdistys oli lakossa. Hytönen ei sinällään vastusta lakkoja, mutta hän ei hyväksynyt poliittista lakkoa omakseen – ja päätti mennä ystävänpäivänä töihin, vaikka työkaverit lakkoilivatkin. Pääluottamusmies sai Hytösen kiinni työtehtäviä tehdessään ja vapaa-ajalla soitti Hytöselle. Riitaisan puhelun jälkeen Hytönen erosi ammattiliitosta.
Se ei kuitenkaan riittänyt. Pääluottamusmies on tämän jälkeen lähettänyt Hytöselle asiattomia viestejä, pojitellut ja nimitellyt tätä mm. kunniattomaksi siipiveikoksi. Ammattiosasto vaati Hytöstä kuultavaksi asian johdosta. Hytönen ei kuulemiseen mennyt, olihan hän jo eronnut ammattiosastosta. Ammattiosasto julkaisi asiasta lehtijutun ammattiliiton lehdessä. Jutussa kerrottiin Hytösen ja hänen kollegansa toimista lakon aikana. Jutussa rikkureihin kerrottiin liitettävän sanoja rotta, elukka, konna ja mätä omena. Tuossa ammattiosaston nimissä jätetyssä artikkelin tapaisessa kerrottiin, ettei monikaan ammattiyhdistyksen jäsen halua työskennellä rikkurin kanssa.
Hytöselle onkin työpaikalla sanottu, että on turha pyytää apua työtehtävissä eikä hänen kanssaan juuri juttelukavereita ole löytynyt. Työpaikan pääluottamusmies toimii myös Hytöstä vastaan ja omalla toiminnallaan lietsoo häneen kohdistuvaa työpaikkakiusaamista.
On varsin väärin, että työpaikkojen luottamushenkilöinä toimii henkilöitä, joiden toiminta suoranaisesti heikentää työhyvinvointia. Kun tämä ammattiyhdistysväki samalla päättää myös työsuojeluvaltuutetusta, Hytönen jää kokonaan kiusaajiensa armoille.
Se, että ammattiyhdistystoiminta olisi työntekijöiden puolesta tekemistä, näyttäytyy hyvin erilaisena. Ammattiosastojen pelkojohtaminen ajaa ihmiset lakkoilemaan silloinkin, kun eivät itse allekirjoita liittonsa toimia.
