Kenelle kuuluu luvattu maa? | Uusi Suomi Puheenvuoro
Israelin ja arabien välisistä konflikteista puhuttaessa, aina jossain vaiheessa keskustelu menee siihen, kenellä on oikeus asua Israelin alueella. Tässä hyvin pelkistetty esitys alueen historiasta.
Israelin alueella on muinoin elänyt useita kansoja, jotka ovat sittemmin hävinneet historian hämärään tai sulautuneet osaksi muita kansoja. Vanhin vielä nykyään olemassa oleva kansa, tunnusmerkkeinä kieli ja uskonto, on juutalaiset. Alueella on historian varrella ollut useita juutalaisia kuningaskuntia tai vastaavia valtioksi katsottavia kokonaisuuksia. Ne ovat kuitenkin hävinneet, kun vieras valloittaja on karkoittanut juutalaisen kansan pois alueiltaan. Viimeksi roomalaiset ajanlaskumme alkuvuosina.
Mielestäni selkein lähtökohta alueen tarkasteluun uudemmalla ajalla antaa Adriani Rylandin vuonna 1714 julkaisema teos ”Palestina Ex Monumentis Veteribus Illustrata”. Teoksessa kartoitetaan tämä Palestiinaksi kutsuttu alue ja selvitetään väestörakennetta. Alue koostui pääasiassa tyhjästä autiomaasta ja hajanaisen asutuksen muodostivat pääasiassa juutalaiset. Muu väestö oli kristittyjä ja hyvin vähän muslimeita, lähinnä vaeltelevia beduiiniheimoja.
Kun juutalaisten maahanmuutto alueelle kasvoi 1800 luvulla ja alue alkoi olla elinvoimaisempi, veti se mukanaan myös lähialueilta arabeja. Varsinaiset maanomistussuhteet ovat niin mutkikkaita, että niihin ei kannata enää paneutua sen enempää.
Israelin itsenäistyttyä alue jaettiin juutalaisvaltioksi ja arabivaltioksi. Alueet oli jaettu suurinpiirtein nykyistä Israelin valtiota, Länsi-Rantaa ja Gazaa muistuttavalla tavalla. Israel hyväksyi, arabit hylkäsivät ja aloittivat sodan. Israel ilmoitti alueellaan asuville arabeille, että he voivat jäädä. Arabimaat kehottivat asukkaita poistumaan. Jääneet muodostivat perustan Israelissa asuvista arabeista, lähteneet muodostivat perustan palestiinalaisongelmalle. Samaan aikaan arabimaat karkoittivat maissaan asuvat juutalaiset, joista iso osa tuli juuri syntyneeseen Israelin valtioon. Olisi ollut vähintäänkin kohtuullista, että arabimaita olisi vaadittu vastineeksi ottamaan Israelin alueelta poistuneet arabit maihinsa (arabeja oli siis vähemmän kuin karkoitettuja juutalaisia) ja tällöin ei olisi olemassa palestiinalaisongelmaa. Tässä vaiheessa voidaan jo perustellusti esittää kysymys, kellä on oikeus asuttaa aluetta.
Itsenäisyyssodan jälkeen Israelin valtio jäi olemaan ja kehittymään. Länsi-Rannan alue jäi Jordanian miehittämäksi, joka siis nimesi alueen Länsi-Rannaksi ja Gaza egyptille. Alueet olivat käytännössä heitteillä ja niiltä käsin toteutettiin terroria Israelin valtiota kohtaan.
!967 sodassa Israel otti Länsi-Rannan ja Gazan alueet kontrolliinsa, pois Jordanian ja Egyptin miehitysvallan alta. Voidaan kysyä, miehittikö Israel nämä alueet vai ottiko omansa takaisin noudattaen Israelin valtion jakosuunnitelmaa. Tässä kohtaa maailman mielipiteet eroavat jyrkästi toisistaan. 1973 arabiarmeijat yrittivät jälleen tuhota Israelin valtion, mutta Israel voitti. Tämän jälkeen Israel solmi rauhan Egyptin ja Jordanian kanssa ja Israel, Länsi-Ranta ja Gaza muodostivat status quon. Tilanteen Israel on hyväksynyt, arabit vähän heikommin.
Status quon syntymisen jälkeen on vuoroin synnytelty kahden valtion mallia ja vuoroin sodittu. Tässä prosessissa olisi vähintäänkin kohtuullista, että aluetta asuttavat arabit, joita myös palestiinalaisiksi kutsutaan, osoittaisivat kypsyytensä muodostaa valtio. Valtio, joka muodostaa rakenteet kansalaistensa hyvinvoinnille ja turvallisuudelle. Valtio, joka pystyy kontrolloimaan alueensa ja ehkäisemään rikollista toimintaa. Valtio, joka huomioi myös naapurinsa turvallisuusintressit.
Historia on osoittanut, että nykyiset palestiinalaisalueet ovat olleet jatkuvasti tukialueena Israeliin kohdistuvalta terrorilta. Milloin Israel on höllentänyt tai luopunut kontrollista, on seurauksena ollut Hamasin kaltaisten ryhmittymien voimistuminen. Milloin Israel on kiristänyt kontrollia, on seurauksena ollut palestiinalaisten tyytymättömyys ja ulkovaltojen painostus ja tämäkin on lisännyt ääriliikkeiden kannatusta. Melkoinen umpisolmu.
Jos Israel laskisi aseensa nyt, se tuhottaisiin alta aikayksikön. Jos arabit laskisivat aseensa nyt, tulisi rauha. Tässä vinkiksi ensimmäinen steppi kohti kahden valtion mallia.
