Kehitysapua velkarahalla? | Uusi Suomi Puheenvuoro
Oletko koskaan miettinyt miksi lentokoneessa ohjeistetaan laittamaan ensin itselle happimaski kasvoille ja vasta sitten auttamaan lapsia, vanhuksia ja muita matkustajia?
Kun Suomen katastrofaalisen huonoa valtiontaloutta ruvetaan laittamaan kuntoon on luonnollisesti myös kehitysavun kustannukset leikkauspöydällä tarkastelun alla.
Hesari huomauttaa kuitenkin (28.5.2023), että Suomi sijoittuu kauas kärjestä, kun kehitysyhteistyön suhteellista määrää verrataan muihin Pohjoismaihin ja antaa siten ymmärtää, että kehitysapua pitäisi meillä nostaa, ei leikata. Hesari jättää kuitenkin kokonaan mainitsematta, että Ruotsin, Tanskan ja Norjan valtioiden taloudet ovat hyvässä kunnossa ja niiden julkisyhteisöjen velkataso on vain 30-40% bruttokansantulosta sekä valtiontalous jatkuvasti ylijäämäinen. Raskaasti budjettialijäämäisen Suomen velat ovat suhteellisesti ottaen kaksinkertaiset, 70% bkt:sta ja velkasuhde kasvaa kovaa vauhtia. Muilla Pohjoismailla on siten varaa anteliaisuuteen, Suomella ei.
Valtionvelka on Suomessa n. 10 vuodessa räjähtänyt kaksinkertaiseksi muihin Pohjoismaihin verrattuna
Itse asiassa Suomi, edellä olevan kuvaajan perusteella, taitaa maksukykyynsä nähden antaa suhteellisesti huomattavasti enemmän kehitysapua kuin muut pohjoismaat, joista Norja – maailman todennäköisesti rikkain valtio – antaa hävyttömän vähän? Vaikka suhteessa BKT:n maksaa tuplasti verrattuna Suomeen. Tyhjästä on paha nyhjäistä.
Niin kauan kuin valtio ei pysty ilman lisävelanottoa selviämään kunnialla edes omien kansalaistensa huolehtimisesta, esimerkiksi kriisiytyvän terveydenhuollon osalta, ei valtion periaatteessa pitäisi jakaa velkarahaansa ulkomaanapuna. Sotatila Ukrainassa on poikkeus, sillä Venäjän imperialismin pysäyttämisessä Suomellakin on rajanaapurina oma konkreettinen intressinsä. Veronmaksajien rahojen lähettäminen esimerkiksi Afrikan loputtomiin korruptiokaivoihin on kuitenkin kokonaan toinen juttu.
Pitäisikö suomalaisten sitten jättää maailmalla hätää kärsivät kokonaan oman onnensa nojaan? Ei tietenkään, mutta ulkomaanavun on velkaisessa maassa perustuttava vapaaehtoisuuteen. Suomalaiset ovat perinteisesti olleet myötätunteisia katastrofiavulle, mutta suomalaisen pitää itse saada päättää siitä onko hänellä ja missä laajuudessa varaa avustuksiin ja siitä mihin kohteisiin hän haluaa, että juuri hänen rahansa käytetään. Suomalainen ei halua eikä tarvitse valtiota (vihervasemmistoa) keräämään meiltä veroina varat joita tarvitaan maksamaan takaisin kehitysapuun käytettyä lainaa. Jos joku haluaa ottaa omaa lainaa avustustensa rahoittamiseen olkoon se hänen ja pankkinsa välinen asia. Se ei ole valtion tehtävä.
Hyvinvointivaltiota ei voi jatkuvasti ylläpitää velanotolla. Vaikka kehitysapuun kuluvassa vajaan miljardin potissa ei ole kysymys aivan valtavista summista on se velkaiselle maalle kuitenkin pois jostain muusta (4 mrd hallituskauden aikana), ja joka tapauksessa kehitysavusta leikkaaminen on tässä tilanteessa liian pieni asia ollakseen hyväksyttävä kynnyskysymys millekään poliittiselle puolueelle. Meillä on Suomessa ihan oikeita omia ongelmia ratkottavana.
Vasta sitten kun happimaski on tukevasti omilla kasvoilla voidaan myös kanssamatkustajia avustaa, muuten käy kaikille kurjasti.
[Artikkelikuva: WA Today/muokattu]
