Kazakstanin ”pyhä itsenäisyys” 32 vuotta
Neuvostotasavalloista myöhäisimpänä itsenäisyytensä 16.12.1991 kuuluttanut Kazakstan juhlistaa tänään ”kansansa yhtenäisyyden horjumatonta symbolia”. Presidentti Kasym Žomart-Tokajev onnitteli maata perin koreasti, jopa traditionaalisen korkealuontoisella itäpuhunnalla. Parastaikaa ulkomaiset – entiset ja nykyiset – valtionpäähenkilöt lähettävät auvoisia onnittelutervehdyksiään Kazakstanille, mutta huomionarvoisesti Putinilta ei tätä ole klo 1125 mennessä raportoitu saapuneen. Presidentti Žomart-Tokajevin mukaan maa jatkaa ”strategisella kurssillaan, askel askeleelta vahvistaen valtiollisuuttaan”. Vaikka presidentin retoriikka noudattaa jatkossakin itäisiä piirteitä, on nähtävissä yhä viittaus Mangystausta pääkaupunkiin levinneisiin levottomuuksiin tammikuussa 2022. Jotta ”korkea päämäärä, Oikeudenmukainen Kazakstan” tulisi saavutetuksi, korostaa Žomart-Tokajev toistamiseen kantavia arvoja – joista ensimmäisiä ovat ”yhtenäisyys ja vakaus”.
Opetuksellinen onnittelu
Läpi (rivien välissä) uhkuvassa pateettisuudessaan että sanavalinnoissaan Kasym Žomart-Tokajev ehtimiseen alleviivaa itsenäisyyden merkitystä. Sinänsä tässä on havaittavissa jälkiheijastus siitä, kuinka vuonna 1991 kazakstanilainen eliitti empi riippumattomuuden polulle astumista. Maan tuotanto ja eritoten energiainfrastruktuuri olivat siten sidotut Venäjän Sosialistiseen Federatiiviseen Neuvostotasavaltaan, etteivät realiteetit suosineet esimerkiksi Ukrainan 24.8.1991 ja Moldovan 27.8.1991 kaltaista varhaisempaa itsenäistymistä.
Toisaalta juuri neuvostovalta varsinaisesti piirsi Keski-Aasian rajat ja soi alueen etnisyyksille näin ollen valtiollisuuden ennakkotapauksen. Aivan kuten tänä päivänä, tuolloinkin Moskovan intressit uivat pintaa syvemmällä, mutta myönteisimmistä tuloksista mainittakoon lukutaidon eksponentiaalinen nousu. Tätä taustaa vasten käy ymmärrettäväksi se Žomart-Tokajevin neutraalinkaltainen lausunto, että ”Nimenomaan itsenäisyyden julistamisen jälkeen käynnistyi — sen [maan] siirtymä kansainvälisen oikeuden täysivaltaiseksi subjektiksi”; Neuvostoliiton osatasavaltana tämä ei ollut mahdollista.
Presidentin visioiman itsenäisyys-määritelmän korkeakielisyys ei peitä sen perustavaa oletusta kansojen historiallisista jatkumoista ja näiden edelleen langettamasta vastuusta, pikemmin siitä tulisi ottaa vaarin kansallisvaltioiden haihtumista osaksi haikailevassa Euroopassa. Tänä päivänä elävien on ”velvollisuus menneiden ja tulevien polvien edessä kaikin voimin edistää ja puolustaa pyhää Itsenäisyyttä”, joka muodostaa ”mitä korkeimman arvon”. Tämä ”rakentuu kansakunnan hyvinvoinnin ja kukoistuksen pohjalle”, ei siis riitä, että elintaso kerran nousee nautittavaksi ja muualle jaettavaksi.
Tulevaisuuden takuumies
Kazakstanissa Žomart-Tokajevin mukaan ”käynnistetyt syvät muutokset elämän kaikilla osa-alueilla” kirjoittavatkin uusia sivuja maan ”monivuosisataiseen historialliseen ajanlukuun”. Päämääränä siintää ”Oikeudenmukainen Kazakstan – tasavertaisten mahdollisuuksien ja edistyksen maa”. Muodollisesti kehitys vaikuttaisi tukevan pyrkimystä, sillä edellisvuoden uudistusten myötä esimerkiksi Perustuslakituomioistuin aloitti toimintansa jälleen 1.1.2023, ja vaalijärjestelmä muuntui osaksi enemmistöpohjaiseksi ja osaksi suhteelliseksi.
Kokonaisuutena on syytä arvioida, etteivät Perustuslakiuudistukset vuonna 2022 silti ensisijaisesti tähdänneet kansalaisvapauksien ja -oikeuksien enentämiseen vaan Žomart-Tokajevin aseman vankistamiseen. Mangystaun alueella polttoainehinnoista leimahtanut kapinahenki laajeni pääkaupunkiin, ja presidentti Žomart-Tokajev vihjasi peräti vallankeikauksesta. Niin kutsutun Kollektiivisen Turvallisuuden Yhteistyöjärjestön (CSTO) mandaatilla venäläissotilaat lennätettiin maahan, väitetysti suojaamaan ja varmistamaan strategisia kohteita – mitä seurasi pikainen vakauttaminen.
On huomionarvoista, että säädöksillä langetettiin rangaistuksia niille, jotka tuolloisin ilmaisuin olivat hallinnollisessa vastuussa tapahtumista; aivan samoin Perustuslain lisäyksissä 2022 asetettiin vastaavia kieltoja toimia viroissa. Kriitikoiden silmissä reformien päämääränä siinsi ainoastaan istuvan presidentin suosion vahvistaminen, mistä julki-ilmauksina sinänsä toimivat kansanäänestys Perustuslain muutoksista kesäkuussa 2022, ennenaikaiset presidentinvaalit marraskuussa 2022 ja näitä seuranneet ennenaikaiset parlamenttivaalit maaliskuussa 2023. Se, että tienä oikeudenmukaiseen Kazakstaniin Žomart-Tokajev tänään ensiksi mainitsi ”yhtenäisyyden ja vakauden” ja toiseksi ”lain ja järjestyksen” vihjaa kriittisten näkemysten todenmukaisuudesta – varmistettuaan vaaleissa ylivoimaisen mandaatin sekä parlamentin vankkumattoman tuen saattaa Žomart-Tokajev itse sanella, millainen ja milloin tavoiteltu ”Oikeudenmukainen Kazakstan” on.
