Kaatakaamme lopultakin Kremlin muurit | Uusi Suomi Puheenvuoro
Kaatakaamme lopultakin Kremlin muurit
Pohjoismaat, Baltian maat, Puola, Tsekki ja Slovakia tulivat turvallisuuspolitiikan kartalle tavalla joka yllätti ja joka kartalle myös jää
” O’Brien muistuttaa Suomen johdon painottaneen, että ukrainalaisten voitto on varmistettava, sillä jos Venäjä voittaisi sodan, sen aggressiivinen käytös jatkuisi vielä vuosikymmeniä.
Euroopan uusi voima
Suomen pääministerin näkemysten kanssa samansuuntaisia puheenvuoroja on Phillips O’Brienin mukaan kuulunut Varsovasta, Tallinnasta, Tukholmasta ja muista Itä- ja Pohjois-Euroopan pääkaupungeista.
– Näiden hallitusten kannat ovat, jos jotakin, entisestään koventuneet. Baltian maat, jotka ovat johdonmukaisesti käyttäneet valtaosan puolustusbudjeteistaan Ukrainan tukemiseen, suostuttelivat yhdessä Saksaa antamaan Leopard-taistelupanssarivaunujaan Ukrainalle. Mikä ehkä yllättävintä, Ruotsi lisäsi painetta huomattavasti lupaamalla ukrainalaisille erittäin tarkan Archer-tykistöjärjestelmänsä, O’Brien sanoo.
Hänen mukaansa Eurooppaan on syntynyt uusi voima. Myöntyessään pienempien liittolaistensa vaatimuksiin Saksa ja Yhdysvallat heräsivät myöhässä havaitsemaan, että lännen suhtautumisessa Venäjään on tapahtumassa hidas mutta vääjäämätön muutos, josta ei päätetä Washingtonissa tai Berliinissä. Painopiste on siirtynyt sellaisten maiden pääkaupunkeihin, joita pidettiin viime aikoihin asti juniorikumppaneina.
– Nämä Euroopan turvallisuusstrategian uudet veturit tuskin antavat periksi. Ne lukeutuvat Euroopan rikkaimpiin ja nopeimmin kasvaviin talouksiin, ja niillä on eräitä maanosan parhaista asevoimista. Lisäksi se tosiasia, että Venäjä on aina lähellä, riittää jo yksin kohdistamaan niiden huomion olennaiseen, professori sanoo. ”
Jo Suomella ja Ruotsilla yhdessä on niin vahvat ja monipuoliset puolustusvoimat asukasmääräänsä nähden että harva maa edes kuvittelee voivansa niitä haastaa. Jota tukee myös niiden erittäin vahva sotateollisuus kaikessa muussa paitsi taistelupanssarivaunuissa.
Kun siihen lisätään Norjan, Tanskan ja Britannian turvallisuuspoliittinen tahto selkänojaksi – niin Venäjällä on edessään tuolla Euroopan pohjoisella kolkalla niin kova vastus ettei sillä ole menestymisen mahdollisuuksia jos se aikoo hyökätä sinne.
Mutta eihän Pohjoismaiden ja kumppaniensa tavoite ole vain että Venäjä häviää Ukrainan sodan.
Vaan paljon suurempi.
Nyt jos koskaan Venäjän vuosisatojen mittaiselle ikuiselle geopoliittiselle häiriköinnille pitää saada muutos aikaan.
Jonka perusrakenne voisi olla se – että Venäjä jakautuu itsenäisiksi demokraattisiksi valtioiksi – jolloin niiden kanssa lähialueilta kaikki vuorovaikutus syntyisi välittömästi rauhantahtoiseksi ja taloudellisesti ja kulttuurisesti vapaaksi.
Jos Suomen itärajan takana sijaitsisi itsenäisiä uusia venäläisiä valtioita – niin jokseenkin varmaa on että ei mene kauan siihen kun niiden ja Suomen välinen raja on yhtä matala kuin Suomen ja Ruotsin välinen. Ja se raja on todella matala.
Sillä suomalaiset ja itärajan takana välittömästi asuvat venäläiset ovat erittäin hyvissä väleissä keskenään. Ei mitään vihaa.
Vihamielinen ongelma kaikelle on vain Moskova ja Kreml.
Tämä asia pitäisi Kiinankin pian oivaltaa ja lähteä lännen kanssa Putinin hallintoa ja myös Kremliä kaatamaan.
Kaatakaamme lopultakin Kremlin muurit.
