Journalismin lähdekriittisyys katoavaa kansanperinnettä | Uusi Suomi Puheenvuoro
Eduskuntavaalit painavat päälle, joka tarkoittaa sitä, että medioilla on merkittävä vastuu mm. siitä miten vaaleissa käy. Kyseistä asetelmaa ei ole syytä väheksyä, myöskään silloin kun vaalit eivät ole ovella.
YLE:n Viimeinen sana ohjelmassa (16.12) käytiin mielenkiintoinen debatti medioiden roolista. Keskustelemassa olivat mukana Maaseudun tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen, Helsingin Sanomien päätoimittaja Laura Saarikoski sekä Ellun Kanojen viestinnän asiantuntija Suvi Auvinen. Keskustelun veti YLE:n Rosa Kettumäki.
Erinomaista pohdintaa ja hyviä johtopäätöksiä.
Politiikan penkkiurheilija on kiinnittänyt ”medioiden suurkuluttajana” huomiota kysymykseen, onko medioiden lähdekritiikki löystynyt?
Journalistin ohjeiden 12. kohdan mukaan; ”Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.” (lihavointi blogistin)
Politiikan penkkiurheilija on pannut merkille, että mediat julkaisevat yhä enenevässä määrin uutisia mm. todeten; ”hallituslähteistä saatujen tietojen mukaan, eräs hallituslähde toteaa, opposition edustaja toteaa” jne. Herää kysymys, eivätkö toimitukset ymmärrä, että niitä viedään kuin litran mittaa anonyymeihin lähteisiin viitatessaan. Kyse ei voi olla myöskään lähdesuojasta, jos puhutaan yleisesti esim. valtakunnan politiikasta.
On selvää, että toimitukset ja toimittajat ovat riippuvaisia ”hallitus- ja oppositiolähteistään” ja päinvastoin, mutta herää kysymys mitä kyseinen ”keskinäisriippuvuus” saattaa aiheuttaa toimitusten riippumattomuudelle ja mikä keskeisintä siihen, miten lukijat reagoivat uutisiin omalla lähdekriittisyydellään. Voitaneen olettaa, että osa lukijoista on vähemmän ja osa enemmän lähdekriittinen.
Allekirjoittanut – kuten varmasti monet muutkin akateemisen polun kahlanneet – ovat lähdekriittisiä, joka tarkoittaa sitä – oli media mikä tahansa – ”hallituslähteisiin viittaamisessa”, että kyseessä on nolla uutinen/artikkeli, jolla ei ole isossa tai pienemmässäkään kuvassa mitään tosiasiallista uutisarvoa.
Sama analogia toimii myös tieteellisen tutkimuksen osalta, joka altistetaan mm. väitöstilaisuuksissa julkisen arvioinnin ja kritiikin kohteeksi. Toimituksellista työtä ei ole toki tarkoituksenmukaista verrata akateemisiin loppututkintoihin mm. lähteiden osalta, mutta olen taipuvainen ajatukseen, että mitä lähdekriittisempi media on, sitä arvostettavampi se on. Tutkiva journalismi edustaa journalismin korkeinta tasoa, eivätkä uutiset ”hallitus- ja oppositiolähteiden” anonyymeistä mielipiteistä, joilla on kuten edellä todettiin nolla uutisarvo.
Medioilla on paljon petraamisen varaa ilman että ne menettävät ”keskinäisriippuvuutensa” esimerkiksi politrukkeihin. Politrukeille, lobbareille etc. tulee kertoa; Jos ja kun julkaisemme näkemyksesi se ei ole anonyymi lähde. Medioiden ja politrukkien keskinäisriippuvuus asettaa tähän haasteen, mutta jämerä toimittaja ja toimitus uskaltaa seisoa sen takana, että kansalaisille ei syötetä puuta heinää. Lähdekriittiselle lukijalle nämä eivät toki mene läpi, mutta vaara on, että vähemmän kriittiselle se voi kolahtaa kuin YLE:n ilta puoli yhdeksän uutinen, jotka ovat kaksi täysin eri asiaa.
On toki täysin ymmärrettävää, että eri medioiden taustalla on myös ideologisia ja poliittisia tavoitteita, mutta tämän ei tule tarkoittaa sitä, että lukijoita pidetään lähdekritiikittöminä. Olisiko tässä median tämän päivän keskeinen haaste? Olen taipuvainen ajatukseen, että journalistisesta osaamisesta ei jää kiinni, mikäli rimaa halutaan hieman korottaa.
On journalismin näkökulmasta ikävää, että uutiset, artikkelit, näkökulmat ja kommentitkin pohjautuvat Shellin ja Esson baareista ammennettuihin lähteisiin. Eduskunnan kuppila ei liene tee edellä mainittuihin poikkeusta uutisarvon relevanssin näkökulmasta.
Toimituksissa saattaisi olla ehkä paikallaan istahtaa palaveri tai kaksi ja debatoida siitä, onko arvostetusta mediastamme tulossa pikku hiljaa keltainen lehdistö etenkin lähdekriittisyyteen – lähdekritiikittömyyteen – liittyen, jota yhä enenevässä määrin medioissamme kansalaisille viljelemme?
Niin tai näin.
Viimeinen sana ohjelma tuli ajankohtaiseen aikaan vaalien painaessa päälle. Tämä tarkoittaa toimitusten yhä voimakkaampaa lähdekriittisyyttä. Sitä kannattaa toki harrastaa vaalien välilläkin. Henkilökohtaisesti arvostan korkealle toimituksia/toimittajia, jotka julkaisevat lähteensä. Olen valitettavasti pannut merkille, että tämä on yhä enenevässä määrin katoavaa kansanperinnettä.
Valtakunnan päämediat tekevät yhä hyvää työtä. Vaaran merkkejä on kuitenkin ilmassa. Mediatalojen satraappien kannattaa olla tarkkana siinä, etteivät ne muljahda lähdekritiikkinsä näkökulmasta keltaisen lehdistön puolelle. Vaara on ilmeinen. Kurssin ehtii vielä kääntää ennen kuin ollaan journalistisesti ajauduttu karikolle. Sieltä on iso laiva raskas repiä takaisin journalismin aallonharjalle.
