Joulu sodan etulinjassa | Uusi Suomi Puheenvuoro
Hyökkäyksen lähtevien joukkojen pääosa kulkee alueemme kautta. Seuraan sivusta niiden menoa. Saamani kuva ei ole myönteinen. Olen varma siitä, että ne tulevat myöhästymään. Pistäydyn komentopaikassamme. Siellä ovat kaikki valveilla. Heillä on sama käsitys asiasta kuin minulla.
Hyökkäys ei menesty. Paikoitellen alku on lupaava, mutta siihen se myös jää. Illalla otetaan joukot takaisin. Palaan pesääni mieli apeana. Ainoa hyvä puoli asiassa on, että omat poikamme pääsivät leikistä melkein tappiotta.
Ja niin tulee jouluaatto. Vihollisen tykistö ampuu verrattain kiivaasti. Illan suussa tulee lähellemme raskaita kranaatteja. Pari tiedusteluhyökkäystä torjuntaan. Mutta kokonaiskuva on kuitenkin suotuisa. Käyn toivottamassa kaikille eteen lähteville kolonnille hyvää joulua. Juttelen puhelimessa tuttavieni kanssa. Leikin joulupukkia komentajalle ja virkaveljilleni esikunnan operatiivisessa osastossa. Kello kymmeneltä olen valmis joulusaunaan. Se onkin tuiki tarpeellinen. Viikon parta raivataan pois. Tuhattaiturilähettini leikkaa tukkaani ja lyö löylyä. Nauramme makeasti pesuvedelle. Se on aivan mustaa.
Seisomme kaikki pitkän pöytämme ympärillä äänettöminä, muistellen pois menneitä veljiämme. Joku alkaa epävarmalla äänellä laulaa jouluvirttä ja me muut yhdymme siihen. Pienen kuusemme muutamat kynttilät lepattavat. Muita koristeita siinä ei olekaan. Istuudumme aterialle, syömme melko äänettöminä raskaan tunnelman vallitessa. Jokaisen ajatukset vaeltavat kotiin omien luo. Siellä varmaankin vaimot ja lapset nyt tuskaisin mielin rukoilevat maan ja meidän puolesta. Lähin apulaiseni katselee lastensa valokuvaa, hyräilee itsekseen ja hymyilee surumielisesti. Sitten hän asettaa kuvan sivuun ja sanoo, että on raskas taistella yksin suunnatonta ylivoimaa vastaan. Hän on koskettanut arkaan kohtaan. Meitä kyllästyttävät kansamme saamat myötätunnon osoitukset. Revimme mielenosoituksellisesti niitä koskevia sanomalehtikirjoituksia mennessämme käymälään. Kirjurimme on kerran sanonut, että maamme on tuiki sopimaton asuinpaikka. Yhtäältä tullaan silmille, toisaalla ollaan pelkureita.
Oliko teksti viime joululta Ukrainan Donetskista?
Ei, se oli Wolf.H.Halstin päiväkirjatekstiä Suomen talvisodasta. (Talvisodan päiväkirja Otava)
Yhtä lailla teksti voisi koskettaa mitä tahansa sotaa ja olla kenen tahansa tuntemattoman sotilaan kirjoittamaa.
Täälläkin kannattaa muistaa, että sota koskettaa jokaista siihen mukaan joutuvaa tavalla tai toisella.
