Jäähyväiset Alkolle | Uusi Suomi Puheenvuoro
Tuo on edessä joka tapauksessa. Ennemmin, tai myöhemmin. Joten tuo huutokauppa olisi ihan hyvä idea. Synteettiset monopolit eivät pysy pystyssä, markkinat ajavat niistä aina ohi.
Hieman Alkon toiminnasta, pala historiaa : – 80 luvulla oli panimoiden hiukkaakin isommissa aluemyyntikonttoreissa Alkon virallinen valvova virkamies istumassa omassa työhuoneessaan 07-16:00.
Varastovalvonta, päivittäinen varastoinventaario ja rikkoutuneiden olutpullojen laskeminen olivat tuon virkamiehen pääasiallinen ja vaativa työ. Rikkeimet, eli pullojen kaulat laskettiin siis päivittäin. Rikkoutuneet pullot jouduttiin kirjanpidossa korvaamaan aina ehjillä tuotteilla. Puuttuvista olutpullosta tehtiin erillinen selvitys. Jne.
Tuo valvontatoiminta loppui joskus -90 luvulla, kun muistaakseni laki muuttui. Olut oli aikoinaan Alko n omistama tuote, jota panimo Alkolle valmisti Alkon maksamalla sopimushinnalla.
Hupaisa yksityiskohta tuolloin oli muuten Tölkkiolut. Kuka muistaa suomalaisen oluttölkin ?
Muualla maailmassa yleistynyt 0,33 l alumiinitölkki teki myös Suomeen tuloaan ja se herätti Alkossa suurta kauhistusta. ( Suomessa oluen vähittäismyyntipakkaus oli 0,33 l lasipullo. )
Suomessa luotiin nopeasti ikioma lakiin sidottu pakkausstandardi. Oluttölkki oli puhdasta rosteria, Muistaakseni valmistettu CWS llä. Näin oluttölkin ainoaksi standardiksi määrättiin 0,45 l, eikä alumiinitölkkiä 0,33 l maahan päästetty.
Sanoivat suomalaisen RST oluttölkin olevan maailman kallein, hienoin ja myös kestävin olutölkki. Moni rikkoi otsansa yrittäessään lyödä tölkin lyttyyn otsalla.
Tölkki kesti, mutta otsa ei.
Aika pitkään Alko onnistui pitämään Suomen markkinat suljettuina. 0,45 l rst tölkkiä ei tietenkään muilta panimoilta löytynyt ja pullo-oluen paino teki maahantuojille oluesta kalliimman ja hankalan rahdattavan. Alumiinitölkki painoi vanhaan – 60 luvulla tehtyyn 0,33 l lasipullooon verrattuna todella vähän.
