Isoviha Napuen taistelu 310v sitten
Minunkin jotkut esi-isiäni ovat osallistuneet talonpoikaisena nostoväkenä Napuen taisteluun ja kuolleet siellä.
Siellähän kaikki paikalliset sotaan värvätyt käytännössä kuolivat, siitä syystä että vakinaisen väen ratsuväki otti hatkat jossain vaiheessa ja jostain syystä. Lähtivät siis karkuun. On esitetty väitteitä että ilman tätä karkuun lähtöä taistelu olisi voinut olla ainakin tasaisempi, eikä olisi tullut sellaista verilöylyä mitä siitä sitten tuli.
On myös sanottu etteivät venäläiset ammattisotilaat ollenkaan ymmärtäneet paikallisten talonpoikien mukanaoloa sodassa ja että se jotenkin loukkasi heitä ja sen takia siitä sitten syntyi se laaja kosto siviiliväestöä kohtaan mitä tapahtui ja mikä oli tosiaan niin raakalaismaista kuin mitä on sanottu.
Eivät ne asukkaat kaiken aikaa siellä piilopirteillä olleet, vaan tulivat kotiin aina välillä, milloin se oli turvallista ja myös vihollisia vastaan tehtiin väijytyksiä ja sellaisia paikallisia yhteenottoja oli joissa sotilaita ja väkeä kuoli molemmin puolin.
Vaikka melkein kaikki taisteluun osallistuneet talonpojat kuolivat taistelussa, henkiin jäi muutamia ja myös vakinaisesta sotaväestä jäi henkiin muutamia ja ne sitten elelivät Suomen tiettömissä korvissa, siellä täällä ja aiheuttivat myös tappioita venäläiselle miehittäjälle, kai niiden hyökkäysten tärkein motiivi oli kuitenkin venäläisten muonavarojen ryöstäminen, koska nälkä oli.
Lähes koko väestö taistelun lähiseudulla siis kuoli, tapettiin tai otettiin kiinni ja lähetettiin orjamarkkinoille Venäjälle ja muuallekin myytävilksi. Orjia sitten kohdeltiin miten sattuu, toisia huonosti, joitakin paremmin, jotkut ehkä kokivat olonsa orjuudessa paremmiksi kuin kotosuomessa, sillä eihän täälläkään olot silloin niin kovin kaksiset olleet.
Jotkut yltiöpäät orjat läksivät karkuteille, sillä eihän siellä niitä orjia sen kummemmin vartioitu, jotkut pääsivät sitten perillekin asti, ainakin tarinoiden mukaan.
Kaikille siitä tappeluksesta selvinneille ei vielä tappelukset riittäneet, vaan osa niistä pestautui Kaarle kahdennentoista Norjan valloitusretkelle, joka sujui vielä huonommin kuin Venäjän valloitus aiemmin ja sieltä reissusta ei moni poika eikä mies elävänä palannut.
Mutta elämä jatkui Isossakyrössä ja kun rauha palasi ja viranomaiset pakomatkalta Ruotsista, ihmiset palasivat arkisiin askareisiinsa, ne jotka olivat selvinneet ja hylättyihin torppiin ja hylätyille pelloille löytyi uusia asukkaita ja viljelijöitä. Niitä tuli muualta maasta, sieltä mistä sotavuodet eivät olleet koetelleet väestöä yhtä paljon kuin pohjanmaalla ja erityisesti Isonkyrön seudulla, missä se Napuen iso taistelu käytiin.
Iso kuvio tässä kaikessa oli se että Ruotsi oli suurvalta jota muut kadehtivat ja Venäjän keisari, tämä edistyksellinen Pietari Suuri, halusi laajentaa valtakuntaansa Itämerelle.
Kaikki Ruotsin naapurimaat muodostivat liittokunnan Ruotsia vastaan ja julistivat sodan, jossa Ruotsi oli ensin voitokas, kunnes Pultavalla sen koko armeija tuhoutui ja siitä se alamäki alkoi. Siitä seurasi aluemenetykset kaikkialla ja Suomikin joutui miehitetyksi, tosin se myöhemmin rauhansopimuksessa palautettiin osaksi Ruotsia.
Venäjän hävityssota Pohjanmaalla oli vain normaalia senaikaista sodankäyntiä, jossa Venäjä pyrki puhdistamaan alueita väestöstä, jotta vihollinen, Ruotsi, ei saisi väestöltä tukea, muonitusta ja suojaa, vastahyökkäysoperaatioihinsa.
Pitää myös muistaa että ennen Napuen taistelua ruotsalaiset joukot olivat operoineet syvällä Venäjän alueella ja uhkasivat sen pääkaupunkia. Se mitä ruotsalaiset siellä Venäjällä tekivät, ei varmaankaan poikennut paljonkaan siitä mitä venäläiset myöhemmin tekivät Suomessa.
Pitää vielä huomioida että kun Pietari Suuri teki Venäjällä uudistuksiaan, hän käytti siinä apunaan eurooppalaisia, eurooppalaisia laivanrakentajia, eurooppalaisia kaupunginrakentajia ja eurooppalaista sotilastekniikkaa.
Siispä suuri osa siitä upseeristosta joka komensi venäläisiä Suomessa ja myös Napuella ja sen jälkeen isonvihan vainoissa, olivat länsieurooppalaisia palkkasotilaita ja he sovelsivat sodankäynnissään länsieurooppalaisia oppeja.
Venäläiset sotilaat toimivat vain käskystä ja tekivät mitä käskettiin, sitä mitä upseerit käskivät, vaikka ei heidän moraalistaan muuten mitään tiedettäisikään. Sotilaathan saivat senaikaisissa sodissa palkkansa vihollisen ryöstämisestä, joten kai he, ne venäläiset sotilaat, mieluusti suorittivat oman osansa ja tottelivat käskyjä halukkaasti.
