Ilkka Kanervan luunkova henkinen perintö: ”Pataljoona tukkanuottasilla” sekä ymmärrys Pariisin rauhansopimuksesta
Yksi Kanervan merkittävimmistä tehtävistä oli johtaa selvitystyöryhmää, jonka tärkein tehtävä oli pohtia asevelvollisuuden laajentamista myös naisiin. Työryhmän lopputulos puhutti monia – ja puhuttaa yhä. He päätyivät siihen, ettei Suomen yleistä asevelvollisuutta tulisi ulottaa naisiin. Monet kannattivat ajatusta tasa-arvosta, mutta Kanerva ja hänen työryhmänsä katsoi asiaa selvästi olemassa olevan toimivan käytännön ja luonnonlakien kautta. Onhan selvää, että miehen ja naisen biologinen rakenne eroaa toisistaan tavalla, joka ei ole vain numeroita ja mittaustuloksia. Kun ryhmäkäyttäytymistä tarkastellaan kriisitilanteessa, miehillä on pitkään havaittu olevan taipumus toimia suoraviivaisesti hierarkisissa asetelmissa. Tämä ei ole sattumaa, vaan tuhansien vuosien biologisen ja yhteiskuntakehityksen tulos. Naiset puolestaan ovat omimmillaan hoivassa ja empaattisessa vuorovaikutuksessa, minkä vuoksi heille on ollut luonnollisempaa johtaa yhteisöjen monimutkaisempia solmukohtia, niinsanottua ihmissuhteiden pelikenttää.
Monimutkaisille ihmissuhdeanalyyseille ei kuitenkaan välttämättä sotatilanteessa ole samanlaista pelipaikkaa kuin kotirintamalla.
Työryhmän päätöksessä ei kuitenkaan ollut kyse vain kulttuurihistoriallisista ilmiöistä. He ymmärsivät, että sitä mikä toimii, ei pidä rikkoa. On sanomattakin selvää, että biologiset tekijät – kuukautiskivut, raskaudet ja synnytykset, imetys ja vaihdevuodet – vaikuttavat väistämättä naisten fyysiseen suorituskykyyn. Taistelukentällä ei ole varaa sekunninkaan epäröintiin, ja vaikka moni nainen suoriutuisi fyysisistä tehtävistä kunniakkaasti, voi taistelutilanteessa kuukautiskramppi tai kuuma aalto johtaa peruuttamattomaan, Suomen kannalta kohtalokkaaseen virheeseen. On myös tunnustettava, että synnytyksen jälkeinen fyysinen ja psyykkinen rasitus voi jättää kehoon jälkiä, joita ei välttämättä huomata heti – mutta jotka voivat tulla esille äärimmäisissä olosuhteissa.
Kun on kyse elämästä ja kuolemasta, joukkueen jokaisen jäsenen tulee olla parhaimmillaan. Kanerva ja hänen työryhmänsä ei koskaan halunnut vähätellä naisia, mutta hän tiedosti, että naisilla on omat vahvuutensa – sellaisia, joita ei ehkä tarvittaisi taistelutantereella, mutta joita ei myöskään kannattaisi aliarvioida. Se oli Kanervan suuri viisaus: hän osasi nähdä kokonaisuuden ja kunnioittaa yksilöiden roolia yhteiskunnan eri tasoilla. Voidaankin sanoa, että naiset olivat sekä Kanervan suuri vahvuus että myös samalla heikkous. Kanervan viisaus perustui myös historiaan. Hän ei unohtanut Pariisin rauhansopimusta, jossa suoraan säädetään Suomen asevoimien koosta miehissä. Tämä ei ole vain muodollinen sopimuspykälä, vaan sen takana oli syvällinen ymmärrys siitä, mikä oli parasta yhteiskunnalle ja tulevaisuudelle. Rauhan säilyttäminen edellyttää tasapainoa, ei väkinäistä tasa-arvoa kaikilla kentillä. Kanerva tiesi tämän – hän tiesi, että jokaisella on oma paikkansa ja roolinsa yhteiskunnassa.
Kansakuntamme edelleen syvästi surressa Ilkka Kanervan poismenoa, seisomme kuin historian suuressa käännekohdassa, kuunnellen hiljaisuudessa historian rautaisten porttien kolahdusta. Jokainen askel muistuttaa meitä siitä, kuinka herkässä tasapainossa kansakuntamme päätökset ovat olleet – ja ovat yhä. Ilkka Kanerva kulki noita portteja kohti pää pystyssä, vakaana ja määrätietoisena. Hän jätti jälkeensä perinnön, joka ei ole vain poliittinen, vaan inhimillinen: päätöksiä, jotka kantavat kansakuntaamme, vaikka maailma muuttuu nopeammin kuin uskoimmekaan.
Kaipaamme Sinua edelleen, Ilkka Kanerva. Olit mies paikallasi. Rauhan ja vakauden mies. Mies, jolla oli aina jalat maassa – eikä pääkään huidellut pilvissä…
Kiitos, Ilkka! Lepää rauhassa.
Lähteet:
