Ihmisten asenteen kulttuurin kuluttamisen maksamiseen pitää perusteellisesti muuttua
Ihmisten asenteen kulttuurin kuluttamisen maksamiseen pitää perusteellisesti muuttua
He eivät voi enää vaatia kulttuuria ilmaiseksi – heidän pitää maksaa siitä – mutta sen lisäksi myös muuten tukea sitä taloudellisesti.
Sanotaan vaikkapa tukemista kulttuurin palvelun maksamisen yhteydessä maksettavaksi kulttuurin tippirahaksi – tarjoilijoiden tipin tapaan – jonka pitää mennä lakisääteisesti suoraa ko. luovalle ja esittävälle artistille.
Jolloin heille osoitetun tippirahan varastaminen olisi säädetty laissa rangaistavaksi rikokseksi.
Joten tippirahaa eivät saisi lainkaan itselleen mitkään kulttuurin välikädet.
Ihmiset maksaa joka kahvikupillisestakin – joissa on hirveä kate vähäiselle työlle jolla kahvi kahvilassa aikaansaadaan.
Ja sitten vaaditaan kulttuuriarvoja ilmaiseksi – joiden takana on säännönmukaisesti vuosien työ.
Pitääkö joku tätä oikeudenmukaisena taloudellisena arvoasetelmana – ja sellaisen asiakäsitteen kunnioittamisena – joka on yhteiskunnan ytimessä – eli arvoketjujen kunnioittamisena ja niiden oikeudenmukaisena arvobalansoimisena
