Ihailemme salaa tunnekylmiä ihmisiä, vaikka heissä ei ole juuri mitään ihailtavaa
Tarjouksia:
Oma itsetietoisuus? Oma erehtyväisyys elämässä? Oman mielialan tasapainotila? Luovuus jää taka-alalle tunnemaiseman tasaantuessa?
Absoluuttista itsetietoisuutta on mahdotonta saavuttaa muiden ihmisten piirissä.
Kaikki erehtyy elämässä, mutta suurin osa ihmisistä on rauhaa rakastavia enemmänkin depressiivisyyteen taipuvaisia kuin murhanhimoisia.
Ehkä elämässä on kausia, että tuntee olevansa melko luupäinen tai sitten ihmisen mieliala on niin häiriintynyt, että se ei varioi ollenkaan.
Tästä olen vakuuttunut, että tunnekokeminen on inspiroivaa luovalle ajattelulle. Oma luova ajatteluni on haudassa, kun koen tunnemaiseman olevan tasainen.
