Hiton IKEA | Uusi Suomi Puheenvuoro
Tämä ei ole mainos, vaikka otsikko onkin lainattu takavuosien IKEA-mainoksesta.
Kasasin tänään IKEA Hemnes sohvasängyn. Olen perehtynyt liki ammatiksi saakka erilaisten asioiden kokoamiseen ja siltä osin IKEA:n huonekalujen kasaamisen luulisi olevan helppo rasti. Joskus ne ovatkin, jos puhutaan pelkistä keittiön tuoleista.
Harva IKEA:n näyttelyssä kiertävä ymmärtää ostavansa palapelin, jossa voi olla toista sataa isoa ja hyvinkin pientä ja kasausvaiheessa helposti katoavaa osaa. Huonekaluthan ovat näyttelyssä valmiiksi kasattuja.
Kun kaupat on tehty ja menet hakemaan ostamaasi huonekalua, tässä tapauksessa sohvasänkyä, saat neljä pahvilaatikollista irto-osia, joiden yhteispaino on huomattava. Tarvitaan joko riski mies tai sitten kaksi vähemmän riskiä henkilöä siirtämään laatikot auton peräkonttiin. Laatikot ovat kookkaita eivätkä tietenkään mahdu ihan pieneen autoon. Laatikot kuitenkin kotiin ja siitä alkaa palapelin kasaaminen. IKEA:n kasaamisohjeet ovat toisaalta selkeät, mutta toisaalta hyvinkin epäselvät. Huonekalun samaan kohtaan kuuluvat osatkin oli pakattu loogisesti eri laatikoihin. Kaiken lisäksi yksi sohvan komponentti jäi odottamaan kasaamistaan, koska tehtaalla oli tehty pakkausvirhe ja laatikkoon oli sisällytetty vääränkokoisia kiristimiä. Eli on vielä marssittava uudemman kerran IKEA:n tavarataloon ja siellä suoraan valitusosastolle.
Taitavalta tee se itse mieheltä, eli minulta, meni ammattitason työkalujen kanssa sohvasängyksi kutsutun palapelin kasaamiseen rapiat kolme tuntia. Paljonko sitten menee henkilöltä, jolla ei ole ammattitason työkaluja ja peukalokin lähestyy kämmentä? Saako hän huonekalua kasattua itse koskaan? Kyseessä kuitenkin huonekalu, jolla hintaa yli 500 euroa. En tiedä, paljonko IKEA olisi laskuttanut kasaamisesta, mutta omilla tuntipalkoillani puhuttaisiin satasesta.
Voin kuvitella sitä perkeleitten määrää, mikä suomalaisissa kodeissa kaikuu IKEA-reissun jälkeen. Varsinkin, jos sieltä on erehtynyt ostamaan jotain isompaa. Sillä pienellä kuusiokoloavaimella, jonka saa paketin mukana, ei nimittäin tee yhtään mitään. Korjataan, saa sillä mojovan rakon sormiinsa. Kotona on oltava hyvät työkalut, jotta homma sujuu edes jollain tasolla jouheasti.
Onhan se sitten hieno kasattuna, se sohva nimittäin, jos siinä kasaamisessa onnistuu!
Hiton IKEA, ne pahviroskatkin pitäisi saada vielä jollain ilveellä pahvinkeräykseen.
IKEA voisi ottaa mallia vaikkapa TAMIYA:n pienoismallien ohjeista. Pienoismalli, jossa voi olla jopa satoja osia, mallintuu, jos vain silmät ja sormet toimivat. Ohjeet ovat loogiset ja hyvin opastavat. Niissä ei tarvitse arvailla, kuten IKEA:n läsyssä, jossa ei erotella samanlaisia, mutta erikokoisia osia millään tavalla. Tekemänsä virheen huomaa vasta, kun sovittaa vääränkokoista osaa paikoilleen.
