Harvinaissairaiden oikeuksien kalenterin 12. luukku: on puuttutava lähisuhdeväkivaltaan
Joka kolmas suomalaisnainen on kohdannut joskus lähisuhdeväkivaltaa
Lähisuhdeväkivalta on Suomessa yleisempää kuin monessa muussa maassa. Suomessa arviolta joka kolmas nainen on kohdannut joskus lähisuhdeväkivaltaa. Lähisuhdeväkivalta on Suomessa korona-aikana huolestuttavasti yleistynyt.
Lähisuhdeväkivalta aiheuttaa tutkimusten mukaan merkittäviä taloudellisia kustannuksia yhteiskunnalle. Se aiheuttaa tietysti myös paljon suurta inhimillistä kärsimystä.
Lähisuhdeväkivallalla tarkoitetaan sellaista fyysistä tai/ja psyykkistä väkivaltaa, jossa uhri ja tekijä ovat toisilleen läheisiä. Väkivallan tekijä on usein esimerkiksi väkivallan uhriksi joutuvan oma lapsi, nykyinen tai entinen kumppani tai huoltaja.
Nollatoleranssi väkivallalle
On oltava nollatoleranssi väkivallalle. Jokaisella ihmisellä, myös vammaisella tai/ja harvinaissairaalla, pitää olla oikeus määrätä omasta kehostaan, oikeus koskemattomuuteen. Meillä on oltava oikeus elää turvassa ilman väkivaltaa tai sen uhkaa. Lähisuhdeväkivalta on tasa-arvo-, terveys- ja hyvinvointikysymys. Sen ennaltaehkäiseminen ja siihen puuttuminen on erittäin tärkeää.
Lähisuhdeväkivalta ja seksuaalinen häirintä ovat mitä suuremmissa määrin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymyksiä. Vähemmistöihin kuuluvat naiset ja tytöt, ovat erityisen suuressa riskissä joutua lähisuhdeväkivallan uhreiksi.
Lähisuhdeväkivallan, seksuaalisen väkivallan ja seksuaalisen häirinnän uhrit ovat usein alaikäisiä ja naiseksi itsensä kokevia. On myös tapauksia, joissa tekijä on nainen tai itsensä naiseksi kokeva. Kyse on lasten, nuorten ja naiseksi itsensä kokevien ihmisten turvallisuudesta ja oikeudesta koskemattomuuteen.
Kuitenkin myös mieheksi itsensä kokeva saattaa joutua lähisuhdeväkivallan uhriksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kertoo, että vuonna 2019 oli pari- ja lähisuhdeväkivaltarikoksista epäillyistä 78,2 prosenttia miehiä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteaa myös, että vuonna 2019 oli alaikäisiin kohdistuvissa väkivaltatapauksissa 65 prosentissa tekijänä ollut mies.
Vähemmistöihin kuuluvat naiset ja tytöt ovat muita naisia ja tyttöjä alttiimpia joutumaan lähisuhdeväkivallan kohteeksi. Vähemmistöjä ovat esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, vammaiset, saamelaiset, romanit. Iso osa harvinaissairaista on vammaisia henkilöitä. Lähisuhdeväkivallan, seksuaalisen väkivallan ja häirinnän torjunta onkin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymys.
Vasemmistonaiset ry. kertoo seuraavat järkyttävät tiedot: ”Valtaosa lähisuhdeväkivallan uhreista on naisia ja tyypillisesti väkivalta on pitkäkestoista ja toistuvaa. Tällä hetkellä Suomi ei kykene täyttämään Istanbulin sopimuksen velvoitteita naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi.” Naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta sekä seksuaalinen väkivalta, häirintä ja lähisuhdeväkivalta on lailla rajattava sovittelun ulkopuolelle.
Yhdyn Vasemmistonaisten esittämiin vaatimuksiin. Vasemmistonaiset ry. toteaa muun muassa, että: ”Palveluissa on huomioitava nykyistä paremmin uhrien moninaisuus. Poliiseja on koulutettava tunnistamaan paremmin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja kohtaamaan väkivallan uhreja. Avioliittoon pakottamisen rangaistavuus on varmistettava ja pakkoavioliiton mitätöinti mahdollistettava.”
Iso osa harvinaissairaista on vammaisia ihmisiä. Vammaisilla naisilla ja tytöillä on erityisen suuri riski joutua lähisuhdeväkivallan tai seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi.
Iso osa harvinaissairaista on vammaisia ihmisiä. Vammaiset naiset ja tytöt ovat erityisen suuressa riskissä joutua lähisuhdeväkivallan tai seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Heillä on 2–10 kertaa suurempi riski joutua väkivallan tai seksuaalista hyväksikäytön uhriksi verrattuna muihin naisiin ja tyttöihin.
Runsas avun tarve altistaa vammaiset naiset ja tytöt väkivallalle ja hyväksikäytölle. Heidät onkin huomioitava lähisuhdeväkivallan vastaisessa työssä. Noin puolet vammaisena syntyneistä tai lapsuudessaan vammautuneista naisista ja tytöistä on joskus elämässään joutunut kohtaamaan väkivaltaa. Kehitysvammaiset naiset sekä ne naiset, joilla on kommunikointivaikeuksia, ovat kaikkein suurimmassa riskissä joutua väkivallan tai/ja hyväksikäytön kohteiksi.
Se, että vammainen henkilö on usein fyysisesti, taloudellisesti tai henkisesti riippuvainen toisesta henkilöstä, lisää hänen riskiään joutua lähisuhdeväkivallan tai hyväksikäytön kohteeksi. Avustamiseen sekä hoitoon ja hoivaan liittyvä fyysinen kontakti ja läheisyys lisää usein vammaisten ihmisten riskiä joutua väkivallan tai hyväksikäytön uhriksi.
Koska vammainen ihminen on usein riippuvainen väkivallan tekijän tai hyväksikäyttäjän antamasta avusta, on uhrin vaikeaa irtautua väkivaltaisesta elämäntilanteesta tai hyväksikäyttäjästään, eikä hän välttämättä kerro kohtaamastaan väkivallasta tai hyväksikäytöstä kenellekään. Vammaisen henkilön saattaa olla vaikeaa tunnistaa hänelle tehtyä seksuaalista väkivaltaa.
Väkivallan tekijä tai hyväksikäyttäjä on usein vammaiselle ihmiselle entuudestaan tuttu tai hänen läheisensä. Tekijä saattaa olla esimerkiksi vammaisen henkilön avustaja, hoitaja, terapeutti taikka joku muu sosiaali- ja terveysalan ammattilainen. Tekijä voi myös olla uhrin nykyinen tai entinen puoliso, sisarus, huoltaja tai muu perheenjäsen.
Vammaisen ihmisen riski joutua väkivallan ja hyväksikäytön kohteeksi on hyvin korkea, jos hänellä on vähän sosiaalisia kontakteja tai hänellä on heikentynyt itsetunto. Joskus vammaisella henkilöllä on vaikeuksia hyväksyä vammaisuutensa. Se johtaa kielteiseen minäkuvaan sekä kasvattaa hänen riskiään joutua väkivallan ja hyväksikäytön kohteeksi.
Asenteet vammaisuutta kohtaan saattavat myös altistaa vammaisen henkilön väkivallalle tai hyväksikäytölle. Usein vammaisten henkilöiden oletetaan olevan avuttomia ja passiivisia. Heitä pidetään hoidon ja hoivan kohteina. Etenkin ne naiset ja tytöt, joilla on kehitysvamma ja/tai haasteita kommunikaatiossa kohtaavat näitä asenteita.
Vammaisten ihmisten kohtaamasta lähisuhdeväkivallasta pitäisi puhua paljon enemmän ja kehittää lisää keinoja tunnistaa se, milloin vammainen henkilö kertoo avuntarpeestaan. Tarvitaan lisää tutkimusta sekä tiedotusta niin ammattilaisille kuin vammaisille ihmisille ja heidän läheisilleen.
Ammattilaisten on osattava tarjota vammaisille ihmisiille oikeanlaista apua. Tulee vahvistaa vammaisten henkilöiden parissa työtä tekevien osaamista. Heille on järjestettävä koulutusta, neuvontaa ja ohjausta. On esimerkiksi syytä kertoa ammattilaisille vammaisten ihmisten kohtaaman väkivallan erityispiirteistä. Myös me vammaiset itse ja meidän läheisemme tarvitsemme lisää tietoa.
On tehtävä lähisuhdeväkivallan, seksuaalisen väkivallan ja häirinnän torjuntatyötä vammaisten tyttöjen ja naisten keskuudessa. Vammaisten ihmisten on itse oltava mukana väkivallan vastaisessa työssä. Vammais- ja potilasjärjestöillä on paljon arvokasta asiantuntemusta, jota yhteiskunnan kannattaa hyödyntää.
Laura Meriluoto kirjoittaa hyvin: ”Suomalaisella naisella on iso riski joutua väkivallan uhriksi. Riski on vielä huomattavasti suurempi vammaisten naisten kohdalla. Vammainen nainen on usein riippuvainen väkivallan tekijästä, jolloin tapaukset jäävät herkästi piiloon. Lisäksi uhrin voi olla vaikeaa tunnistaa esimerkiksi hänelle tehtyä seksuaalista väkivaltaa. On todella tärkeää huolehtia siitä, että väkivallan uhreille on tarjolla esteettömät palvelut. Lisäksi ammattilaisten osaamista tulee vahvistaa, jotta vammaisten kohtaama väkivalta tunnistettaisiin paremmin ja heille osattaisiin tarjota oikeanlaista apua. Ja ennen kaikkea tarvitsemme ison asennemuutoksen. Se, miten vammaisia ihmisiä Suomessa kohdellaan, on paikoin aivan sietämätöntä. ”
Väkivalta voi toimintarajoitteisen uhrin kohdalla liittyä uhrin vammaan. Tekijä saattaa esimerkiksi: 1) jättää uhrin turvattomaan tilaan tai avustamatta, 2) laiminlyödä hoitoa tai huolenpitoa, 3) uhkailla laitokseen joutumisella, 4) ottaa pois tai vahingoittaa apuvälineitä, 5) manipuloida lääkitystä, 6) nujertaa uhrin itsetuntoa pilkkaamalla hänen vammaansa, 7) vähätellä, ylisuojella tai rajoittaa uhrin elämää ja 8) kohdistaa väkivaltaa uhrin vammaan. Lähde: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/140647/THL_TT_kortti%20vammaiset%20henkilot_ammattilaiskortti_verkko.pdf.
On paljolti vaiettu omaishoitoperheissä tapahtuvasta lähisuhdeväkivallasta.
On paljolti vaiettu siitä, että myös omaishoitoperheessä voi olla lähisuhdeväkivaltaa. Omaishoitaja, omaishoidettava tai joku muu omaishoitoperheessä saattaa olla väkivaltainen. Tätä voidaan ennaltaehkäistä tarjoamalla omaishoitoperheille tarpeeksi tukea ja apua. Ei saa käydä niin, että omaishoitaja uupuu taakkansa alle.
Esteettömyys ja saavutettavuus tulee huomioida väkivallan torjuntatyössä.
Esteettömyys ja saavutettavuus tulee huomioida lähisuhdeväkivallan torjuntatyössä sekä uhrien ja tekijöiden tarvitsemien palveluiden ja tukien järjestämisessä. Palveluohjauksen- ja neuvonnan, tulkkaus- ja apuvälinepalveluiden sekä tuetun päätöksenteon toimivuus ja riittävyys on tärkeässä roolissa.
Tarvitaan lisää turvakotipaikkoja. On myös panostettava turvakotien esteettömyyteen ja saavutettavuuteen.
Turvakotipaikkoja olisi syytä olla enemmän. Suomen on ryhdyttävä kunnioittamaan Istanbulin sopimusta. Turvakotien määrän pitäisi olla suositusten mukainen. Kaikkien maamme turvakotien tulisi olla esteettömiä ja saavutettavia.
Valtion tulisikin ohjata resursseja turvakotien esteettömyyden ja saavutettavuuden parantamiseen. On syytä kartoittaa kaikkien Suomen turvakotien esteettömyys ja saavutettavuus. Tarvitsemme lisää turvakoteja Suomeen.
Heikko taloustilanne saattaa tehdä turvakotiin lähtemisen vaikeaksi. Lisäksi lähin esteetön turvakoti voi olla kaukana väkivallan uhrin kotoa. Tämäkin on ongelma, mikä pitäisi ratkaista.
Väkivallan kierre tulee katkaista mahdollisimman varhain. Niin uhri kuin tekijäkin tarvitsee ammattilaisten tukea.
Lähisuhdeväkivallalle on tyypillistä, että se tapahtuu usein yksityisessä tilanteessa ja jää piiloon. Usein uhri häpeää sitä, että on joutunut väkivallan kohteeksi. Hän myös saattaa syyttää itseään tilanteesta. On tärkeää, että ammattilaiset huomioivat tämän.
Väkivallan kierre on tärkeää katkaista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Väkivalta ei ole koskaan uhrin syy, eikä sitä pidä hyväksyä missään oloissa. Väkivallan kierre on tärkeää katkaista. Uhrin on tärkeää päästä pois väkivaltaisesta elämäntilanteesta.
Usein väkivallan kehä katkeaa vain siten, että uhri katkaisee kokonaan välinsä tekijään. Usein väkivallan uhka on jopa suurempi eron jälkeen kuin suhteen aikana. Ammattilaisten pitäisi huomioida tämä.
Niin väkivallan uhri kuin tekijäkin tarvitsee usein apua ja tukea, kuten terapiaa. Väkivalta ei ole koskaan uhrin syy, eikä se ole koskaan oikeutettua. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tekijällekin pidä antaa apua ja tukea. Tulee selvittää syyt tekijän väkivaltaisuudelle. Tekijän on opittava uusia tapoja käsitellä vihaa, surua ja muita negatiivisia tunteita.
Runsas päihteidenkäyttö voi altistaa väkivaltaiselle käytökselle. Jos tekijä on riippuvainen päihteistä, voi tekijän väkivaltaisuuden kierteen katkaista se, että hän saa oikeaa hoitoa riippuvuuteensa.
Huoltoväkivalta, eli se, että tekijä on oma lapsi, on usein ikuista. Se loppuu vain katkaisemalla välit lapseen. On paljolti vaiettu asia, että pieni osa omaishoitajista ja omaishoidettavista on väkivaltaisia. Tätä voidaan ennaltaehkäistä mm. tarjoamalla omaishoitoperheille tarpeeksi tukea ja apua. Ei saa käydä niin, että omaishoitaja uupuu taakkansa alle.
Lähisuhdeväkivallan sekä seksuaalisen väkivallan ja -häirinnän ennaltaehkäisystä ja lähisuhdeväkivaltaan puuttumisesta on puhuttava enemmän julkisuudessa.
Lähisuhdeväkivallasta sekä seksuaalisesta väkivallasta ja -häirinnästä on syytä puhua enemmän julkisuudessa, eduskunnassakin. Erityisenä ryhmänä on huomioitava vammaiset naiset ja tytöt. Puhuminen on ensimmäinen askel. Ei vaieta enää.
Väkivallan yleistyminen on otettava vakavasti. Valtion on ohjattava väkivallan, häirinnän, vihapuheen ja syrjinnän vastaiseen työhön riittävästi resursseja.
Yhteiskunnan on syytä ottaa väkivallan yleistyminen vakavasti. Väkivallan, lähisuhdeväkivallan, seksuaalisen väkivallan, häirinnän, syrjinnän, vihapuheen ja rasismin vastaiseen työhön on valtion sekä hyvinvointialueiden ohjattava riittävästi resursseja. Erityisenä ryhmänä on huomioitava vähemmistöihin kuuluvat naiset ja tytöt, kuten vammaiset naiset ja tytöt.
On tärkeää, että valtio, hyvinvointialueet ja kunnat tekevät väkivallan, kiusaamisen, vihapuheen, rasismin, häirinnän ja syrjinnän vastaista työtä. Kaikkialla Suomessa on oltava tarjolla riittävästi ammatillista apua tarjolla sekä väkivallan uhreille että tekijöille.
Hyvinvointialueiden on panostettava ennaltaehkäisevään työhön, lapsiperhetyöhön ja sosiaalipalveluihin.
Hyvinvointialueiden tulee ohjata riittävästi resursseja mielenterveystyöhön, päihdepalveluihin, lastensuojeluun, lapsiperheiden palveluihin, sosiaalityöhön ja neuvolapalveluihin. Apua tulee olla saatavilla matalalla kynnyksellä. Ympäri maata tulisi olla tarjolla nykyistä enemmän matalan kynnyksen paikkoja, joista sekä uhrit että tekijät voisivat saada apua.
Ammattilaisen on otettava esille lähisuhdeväkivallan tai seksuaalisen hyväksikäytön mahdollisuus.
Ammattilaisen pitää uskoa asiakasta, jos hän kertoo esimerkiksi tulleensa pahoinpidellyksi. Ammattilaisen on tärkeää ottaa esille lähisuhdeväkivallan tai seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutumisen mahdollisuus, etenkin jos sellaisesta on viitteitä. Uhri ei välttämättä ala kerro asiasta oma-aloitteisesti, mutta hän voi avautua, jos häneltä asiaa suoraan kysytään. On otettava huomioon myös henkinen väkivalta. Kaikki väkivalta ei ole fyysistä väkivaltaa.
Kaikilla asukkailla on oltava oikeus käydä säännöllisissä terveys- ja hyvinvointitarkastuksissa. Niissä on otettava esille lähisuhdeväkivallan tai hyväksikäytön mahdollisuus.
Myös heillä, jotka eivät ole kattavan opiskelija- tai työterveyshuollon piirissä, on oltava olla oikeus käydä säännöllisesti hyvinvointi- ja terveystarkastuksissa. Tarkoitan esim. pätkä- ja osa-aikatyöläisiä, vanhempain- ja hoitovapaalla olevia, eläkeläisiä, omaishoitajia ja -hoidettavia sekä työttömiä. Tarkoitan kaikkia, joiden työterveyshuolto ei sisällä säännöllisiä terveys- ja hyvinvointitarkastuksia. Terveys- ja hyvinvointitarkastuksissa on syytä ottaa esille lähisuhdeväkivallan tai hyväksikäytön mahdollisuus.
On syytä panostaa nuorisotyöhön sekä etsivään nuoriso-, vammais- ja vanhustyöhön.
Kuntien on syytä ohjata enemmän resursseja nuorisopalveluihin. Kuntien, ja tarpeen mukaan myös hyvinvointialueiden, pitäisi etsivän nuorisotyön lisäksi ryhtyä tekemään etsivää vanhus- ja vammaistyötä. Etsivässä vanhustyössä on tavoitteena löytää ne iäkkäät ihmiset, jotka ovat jääneet vaille tarvitsemaansa apua. Etsivän vammaistyön tavoitteena on löytää ne vammaiset ihmiset, jotka ovat jääneet vaille tarvitsemaansa apua. Etsivän nuoriso-, vanhus- ja vammaistyön avulla on mahdollisissa löytää nuoria, ikäihmisiä ja vammaisia ihmisiä, jotka kärsivät lähisuhdeväkivallasta.
Kolmannen sektorin toimijat on otettava mukaan väkivallan vastaisen työhön.
Kolmannen sektorin toimijat tarjoavat väkivallan uhreille ja tekijöille apua ja tukea matalalla kynnyksellä. Ne myös tarjoavat uhreille ja tekijöille tietoa ja vertaistukea.
Kuntien ja hyvinvointialueiden onkin tärkeää tehdä tiivistä yhteistyötä vammais-, potilas-, eläkeläis- ja naisjärjestöjen kanssa. Joskus on hyvä ottaa mukaan työhön myös evankelisluterilaiset ja ortodoksiset seurakunnat.
Hyvinvointialueiden ja kuntien on turvattava väkivallan vastaista työtä tekevien järjestöjen toimintaedellytykset. Niiden on syytä myöntää väkivallan vastaista työtä tekeville järjestöille avustuksia. Niiden pitää myös myöntää näille järjestöille oikeus käyttää tulevien hyvinvointialueiden tiloja maksutta.
Päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa on opetettava tunteiden käsittelytaitoja. Päiväkodeissa ja oppilaitoksissa on oltava riittävästi aikuisia paikalla.
Lapselle pitää jo pienestä pitäen opettaa tunteiden käsittelytaitoja. Tässä on varhaiskasvatuksella ja koululla tärkeä rooli. Tunne- ja ihmissuhdetaitojen opetukseen pitäisi panostaa nykyistä enemmän.
Jokaisessa päiväkodissa, koulussa ja oppilaitoksessa pitäisi olla kuraattoreita ja psykologeja tukemassa lapsien ja nuorten kasvua sekä vanhempien parisuhdetta ja vanhemmuutta. Ennaltaehkäisevän työn merkitys on suuri.
Jokainen ihminen kaipaa jotain mielekästä tekemistä – kannattaa panostaa kulttuuriin ja liikuntaan.
Kaikilla ihmisillä pitää olla jotain mielekästä tekemistä. On huomioitava työttömät ja eläkeläiset sekä muut työelämän ulkopuolella olevat. Jokaisella asukkaalla pitäisi olla mahdollisuus harrastaa kulttuuria, liikuntaa ja taiteita, oli hänen taloudellinen tilanteensa millainen tahansa.
On vaarallista, jos ihminen eristäytyy kotiinsa, eikä hänellä ole säännöllisiä sosiaalisia kontakteja. Kulttuurin, taiteiden ja liikunnan harrastaminen panostaa ihmisen terveyttä ja hyvinvointia. Niihin panostaminen on sekä inhimillisesti että taloudellisesti kannattavaa. Se on hyvä keino, jolla ennaltaehkäistä syrjäytymistä ja sairastumisia.
Kukaan väkivaltaa kokenut ei saa jäädä yksin.
Kukaan väkivaltaa kohdannut ei saa jäädä yksin. Apua on tarjottava myös väkivallan tekijöille.
Vaikka hyvinvointialueet aloittavat työnsä vuonna 2023, tulee lähisuhdeväkivallan vastaisen työn olla jatkossakin tärkeä osa kuntienkin toimintaa. Sekä kuntien että hyvinvointialueiden olisi syytä tehdä naisiin kohdistuvan väkivallan ennaltaehkäisevää työtä. Se edistäisi asukkaiden hyvinvointia. Jokaisella ihmisellä on oltava oikeus määrätä omasta kehostaan. Oikeus koskemattomuuteen kuuluu kaikille.
Väkivallaton Vantaan -hanke
Vuosina 2020–2022 on Vantaalla menossa Väkivallaton Vantaa -niminen hanke. Vantaan kaupungin mukaan: ”hankkeen tarkoituksena on lähisuhdeväkivallan ehkäisy sekä yhteisen toimintamallin ja välineistön kehittäminen lähisuhdeväkivalta-ilmiötä työssään kohtaaville työntekijöille. Hanke toteutetaan yhdessä Vantaan turvakoti ry:n kanssa”. Hyvinvointialueen olisi syytä jatkaa Väkivallaton Vantaa -hanketta nimellä Väkivallaton Vantaa ja Kerava.
Lisätietoa ja lähteitä
#ValoaEiVäkivaltaa, #Vammaiset, #Vammaisuus, #väkivalta, #NaisiinKohdistuvaVäkivalta, #harvinaisetsairaudet, #harvinaiset, #Harvinaisetvammat, #Harvinaissairaat, #Lähisuhdeväkivalta, #OranssitPäivät, #EiVäkivallalle, #Vammaiset, #Naiset, #Lapset, #Itsemääräämisoikeus, #OikeusKoskemattomuuteen
