Haluammeko entistä paremman yhteiskunnan? | Uusi Suomi Puheenvuoro
Miten yhteiskunnastamme voisi tulla sosiaalisesti eheämpi ja yhdenveroisempi? Vai haluammeko korostaa suomalaisessa yhteiskunnassa yhä enemmän sosiaalista eriarvoisuutta ja elintasoeroja?
Itse näen toimivamman yhteiskuntamallin sellaisena, jossa jokaisella on omanlainen paikkansa osana yhteiskuntaa ja mahdollisuus olla kaikenlaisten sosiaalisten ryhmien kanssa tekemisissä halutessaan. Ehkä me ollaan suomalaisinakin liian kehittymättömiä sellaiseen yhteiskuntaan, jossa kaikki pyrkivät tulemaan toistensa kanssa toimeen, vaikka olisimme täysin erilaisista yhteiskuntaryhmissä.
Aikamme yhteiskunnassa samankaltaiset kansalaiset valikoituvat useimmiten toistensa seuraan. Esimerkiksi työväki tykkää viettää aikaa keskenään ja toimihenkilöt puolestaan viihtyvät omissa piireissään. Toki maahanmuuttajat, työttömät, eläkeläiset ja muut vähäosaiset ovat usein omissa porukoissaan, enkä tiedä onko tällaisessa segregaatiossa sittenkään järkeä. Varmasti paremmin voiva ja vähemmän asenteellinen yhteiskunta meillä olisi, jos eri yhteiskuntaryhmät olisivat enemmän nivoutuneita toisiinsa.
Tajuaisimme silloin, että suomalainen yhteiskuntamme on tuki ja turvamme, eikä silloin kaihdettaisi hädänalaisten auttamista, vaan se olisi aidosti kunniallista toimintaa. Voiko ihmisen moraalin mitata sitenkin, että hyvällä moraalilla ihminen auttaa aina voidessaan toista ihmistä. Yhteiskunnallinen turvaverkko ei ole riittävällä tasolla Suomessa, vaikka parempiosaiset kansalaiset ajattelevat, että sossu korvaa kaikki tarpeelliset asiat elämässä lopulta. Pelkkä rahakaan tuskin on ainoa oikea ratkaisu kansalaisten ongelmiin, jos taustalla on päihdeongelmia tai muuten huonoa elämänhallinnan tasoa.
Silti köyhän suomalaisen elämässä talous korostuu, koska yllättävien kulujen kattaminen pienestä toimeentulosta voi olla ylivoimaista, vaikka se voikin olla välttämätöntä. Paras keino auttaa hädässä olevia mutta silti maksukykyisiä kansalaisia voisi olla yhteiskunnallinen lainarahoitus, jolloin ei joutuisi kuseen pikavippien tai tuttavalainojen takia. Onko yhteiskunnassamme oikeasti vielä kehittymisen varaa vai annammeko vapaan markkinatalouden määrittää myös meidän suomalaisten arvon kuluttajina entistä kovemmalla sapluunalla?
Pohdinkin seuraavaksi yhteiskunnallista utopiaa, jossa kaikki suomalaiset voisivat paremmin, eikä pelkästään varallisuus ja toimeentulotaso ole pärjäämisen perustana.
Vapaus valita
Kullakin suomalaisella pitäisi olla aidosti vapaus valita erilaisia tavoitteita elämässä, eikä suomalaisia saisi ohjata yhteiskunnallisesti kohti sellaista tulevaisuutta, joka ei ole eduksi kansalaisen itsensä kannalta. Kaikki yhteiskunnallinen potentiaali pitäisi silti voida ottaa kunniallisesti käyttöön. Suomalaisilla pitää olla oikeus vapaasti valita ystävänsä, puoliso ja elämänkatsomuksensa. Vapaana kansalaisina uskallamme tuoda myös kaikenlaiset ajatuksemme julkisesti näkyviin sensuuria pelkäämättä ja joutumatta ajatuksiemme kanssa ennakkosensuurin kannattajiksi.
Riittävä toimeentulo
Ihan jokaisella suomalaisella pitäisi olla jokin perustulo, vaikka kansalainen asuisikin toisten nurkissa tai hän ei täyttäisi muuten yhteiskunnallisten tukien perusvaatimuksia. Perustulomalli kaivataan ehdottomasti kunnon yhteiskuntaan. Työstä puolestaan pitää saada aina parempi liksa kuin yhteiskunnallisten tukien varassa. Yhteiskunnallisille tuille ja eläkkeille voitaisiin asettaa enimmäismäärä, jota tarkistetaan vuosittain indeksillä.
Sosiaalinen yhteenkuuluvuus
Emme voi kokea sosiaalista yhteenkuuluvuutta, jos haluamme elää uudelleen synnytetyssä luokkayhteiskunnassa, jossa markkinatalouden arvostusperiaatteet kertovat kaikille myös yksittäisen kansalaisen arvon ja yhteiskuntaryhmän. Aidosti välittävässä yhteiskunnassa kaikenlaiset kansalaiset kohtaavat toisiaan ilman pelkoa joutua toisen vähättelemäksi. Kaikilla kansalaisilla on oikeus saada ystäviä mahdollisesti hyvin erilaisista yhteiskuntaryhmistä, jolloin yhteiskunnassa lisääntyisi aidosti inhimillinen viisaus toisiamme kohtaan.
Ahneuden loppu?
Vaikea uskoa, että ahneus loppuu ennen markkinatalouden loppua. Ahneet kansalaiset maksavat toki veroja, mutta heidän osuus meidän kansakuntamme kokonaisliikevaihdosta tai bruttokansantuotteesta on suhteeton. Toisin sanoen ahne kansalainen omii itselleen yhteiskuntamme tuottoa ja vie elintilaa muilta kansalaisilta, varsinkin silloin jos ahne ei halua maksaa edes veroja. Suuremmista tulovirroista on helpompi maksaa veroa kuin perustoimeentulon varassa elävien tuloista.
Verotuksen oikeudenmukaisuus?
Emme saavuta koskaan oikeudenmukaista verotusta, jos haluamme paapoa miljonäärejä kansankuntamme jalokivinä. Viisas rikas investoi ja kehittää liiketoimintaa, kun taas lyhytnäköisesti ahne rikas myy kaiken usein perimänsä liiketoiminnan ja elää lopulta erilaisella sijoitustoiminnalla. Totisesti verotus pitää olla siellä rahavirroissa korkeinta, jossa kotiutetaan suurimpia tuloja omille tileille. Veronmaksuhaluttomuus on itse asiassa signaali vanhakantaisen luokkayhteiskuntamallin paluusta ja moni köyhäkin huutaa rikkaille alempaa veroprosenttia, vaikka suurrikkaita suomalaisia onkin vain noin 1 % kansastamme.
Terveydenhuolto
Kaikenlaisten sairaiden pitää saada oikeanlaista hoitoa riittävän ajoissa. Onhan sanottua, että yhteiskunnan arvon mitta on siinä, miten se kohtelee kaikista huono-osaisimpiaan. Terveydenhuollossa riittää kehittämistä ja tärkeää olisi, että suomalaisten hoito olisi melko yhdenmukaista ja -veroista, vaikka se on täysi utopia, koska tiedetään hyvin, että rahalla saa edelleen parempaa hoitoa kuin kunnallisessa perusterveydenhuollossa. Hoitotason minimi pitää olla riittävä, eikä hoitojärjestelmä saa tehdä potilaista missään tapauksessa kroonikoita saati laitostaa liiaksi, vaan aina itsenäisempi elämä on kaikenlaisille kipeillekin parempi elämä.
Luottamus yhteiskunnassa
Perinteisesti suomalainen kansa luottaa vahvasti johtajiinsa, vaikka poliitikkojen arvostus ei olekaan mielipidekyselyjen mukaan kovinkaan kaksista. Voisiko johtajiston luottamus myös kansaa kohtaan vielä kasvaa vai olemmeko ainoastaan kuuliaisia alamaisia? Luottamushan ei voi olla aito, ellei se ole molempiin suuntiin kulkeva.
Oikeusjärjestelmän kehityttävä
Monien suomalaisten oikeudentaju on ollut koetuksella, kun media uutisoi väkivaltarikollisten melko pienistä tuomiosta ja lisäksi rikosten uusijoiden määrä on melkoinen, jos uusintarikollisuutta katsotaan elinikäisenä tekijänä. Miksi kunnon kansalaisille ilman rikosrekisteriä ei jaeta tunnustusta, mutta murhamiehet kehuvat mediassa omaa kuntoutumistaan, kun suurimmalle osalle kansaa tappaminen ei tulisi missään olosuhteissa edes mieleen.
Positiivinen kansalaisrekisteri?
Voitaisiinko suomalaisia kannustaa parempiin elintapoihin positiivisella kansalaisrekisterillä? Onhan liikennevakuutuksissakin bonukset, niin miksi enemmän huolta mahdollisuuksien mukaan itsestään pitäviä ja muitakin auttavia vapaaehtoisia suomalaisia ei voitaisi palkita ostosetelein tai verohelpotuksin?
Aivan kaikkia kansalaisia pitäisi kuulla!
Kaikenlaisia suomalaisia on kaikissa elämäntilanteissa kuultava etenkin viranomaisten ja valtaapitävien taholta erityisen tarkalla korvalla. Ja varsinkin sellaisia suomalaisia, jotka eivät ole jostain syystä täysin itsenäisesti eläviä olisi syytä kuulla tarkempaa kuin tällä hetkellä. Yhteiskunta ei saisi silti mennä aiheettomia ilmiantoja tekevien mekastuspaikaksi.
Hyvä yhteiskunta myös mahdollistaa omanlaisen hyvän elämän kaikenlaisien kansalaisten kohdalla pitäen uskoa tulevaisuutta kohtaan yhtenä keskeisenä seikkana, emmekä halua kuulla tuomipäivä apostolien saarnoja, vaan haluamme uskoa itsenäisinä suomalaisina omaavamme itsemääräämisoikeuden ja mahdollisuuden vaikuttaa jollakin tavoin kansakuntamme hyvään tulevaisuuteen.
