”Haittaa tuottanut sukupolvi” ja eläkeverotus
Pieni kupru syntyi Vihreän liiton vallasväkeä edustavan henkilön lehdissä kerrotusta näkemyksestä, jonka mukaisesti ympäristökuormitusta enemmän synnyttäneen sukupolven eläkkeitä tulisi verottaa sukupolvien oikeudenmukaisuuden nimissä.
Raportissa tuskin kirjoitetaan haittaihmisistä tai haittasukupolvesta, mutta toki viestin saajat kokevat itsensä sellaisiksi.
Ei auta sanoa, että ei puhuttu ihmisistä. Sukupolvi on ihmisryhmä, joka rajautuu ikäkausittain. Eläkkeensaajat ovat ihmisiä. Voi olla huono sanoa, että en puhunut ihmisistä, jos viestin saajat kokevat tarinan siten, että eivät ole viestin lähettäjän mukaan edes ihmisiä.
Idea eläkeläisten ”ympäristöverosta” on ajatuspaja Liberan tuote. Kaiketi yhtä hyvin Ajatushautaamo Löperö voisi tuottaa erilaisia kaavioita ja käyriä, joiden perusteella esittettäisiin, että Vihreän Liiton jäseniltä, jotka ovat työkyvyttömyyseläkkeillä, tulisi periä eläkkeet takaisin, koska he ovat omistautuneet päästöttömän energiatuotannon eli ydinvoiman vastustamiseen.
Nämä pajat eivät ole riippumatonta tietoa tuottavia tahoja, vaan ideologisesti sitoutuneita toimijoita, jotka käyttävät tieteellistä tietoa, sinänsä luvallisesti, hyväksi yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Pajoissa ei toimi rakettitieteilijöitä vaan yhteiskunnallisia lobbareita.
Ajatushautomojen tieteen hyödyntäminen tieteen omien periaatteiden vastaisesti, mutta luvallisesti, luo niiden ympärille muutaman tuhannen kilometrin säteellä eltaantuneisuuden vaikutelman ja olon.
Aina voidaan viitata raportissa jonkun ”huipputieteilijän” tulokseen. Vitsi piilee siinä, että huipputieteilijän viereisessä huoneessa istuu toinen huipputieteilijä, johon ei viitata, ja joka on eri mieltä.
Mitä laitetaan? Joka lähtöön löytyy runsas määrä taulukoita ja käyriä ,joilla toinen tutkija kyseenalaistaa toisen tutkijan tuloksen.
Tieteellisen tiedon luonne on toinen kuin ajatuspajojen. Siksi nämä hautomot ovat myös hautaamoja. Ne valikoivat sen, mikä niiden pirtaan sopii ja hautaavat sen, mikä ei. Niiden raportteja ei arvioida tieteellisessä yhteisössä ennen julkaisua. Toiminta ei ole vaikutusvapaata.
Tieteelliset tulokset ovat todennäköisyyksiä. Niihin kannattaa tietysti luottaa siksi, että ne ovat parhaiten tuotettuja ja yhteiskunnallisesti vaikutusvapaita todennäköisyyksiä, joiden varassa on järkevää toimia. Mutta ne tulevat korjautumaan tarkemman tutkimuksen myötä ja niitä ei tarjota totuuksiksi vaan jatkuvan etsinnän järkeviksi välivaiheiksi.
Takavuosina tehtiin kysely Nobelin palkinnon voittaneille tieteilijöille siitä, mitä he olivat tavoitelleet. Kysymykseen siitä, oliko tavoitteena yhteiskunnallinen sovellus, kukaan ei vastannut myönteisesti. Siinä ero ajatuspajoihin.
Viesti eläkeläisille on politiikassa aina hankala.
Ympäristöahdistus ei ole erikoisen uusi, 1980-1990-luvulla syntyneen sukupolven uudiskeksintö. Esimerkiksi Suomessa luonnonsuojeluperinne palautuu vähintäänkin 1900-luvun alkuun.
Esimerkiksi metsä alettiin jo 120 vuotta sitten tulkita monimuotoiseksi kokonaisuudeksi Cajanderin kasvitieteen ja esimerkiksi syntyneen nuorisoseura-aatteen pohjilta.
Viime vuosikymmeninä Suomessa on tutkijoiden mukaan tuotettu lahopuuta erittäin runsaasti. Tämä johtuu siitä, että ei tiedetä, millainen laho on millaisellekin eliölle sopiva ja lisäksi ei tiedetä, mitkä olisivat avainlajit, joita tulisi luonnon diversiteetin takia varjella. Aivan vain varmuuden vuoksi siis liikaa.
Ja olemme omistautuneet hyvinmenestyneiden lajien suojelemiseen, jotka eivät ole uhanalaisia. Valkoselkätikka pesii heti itärajan toiselta puolelta Hokkaidonsaarille hyvin menestyen, mutta sitä suojellaan, koska Suomen armeija oli 1940-luvulla niin heikosti rahoitettu, ettei kyennyt pitämään rajaa valkoselkätilan pesimäalueen tällä puolen.
Suomi on niin innokas luonnonsuojelumaa, että jos ympäristölainsäädäntöön lobattaisiin norsujensuojelualue Kaamasen kylään, se menisi hurraahuudoin läpi kansainvälisen vastuunkantamisen nimessä ja kunniassa.
Ympäristöliike syntyi 1970-luvulla ja sen keskeisin sanoma oli ydinvoiman vastustaminen. Aatehistoriallisesti sen juuria on osoitettu muun muassa Hitlerin Saksassa monissa riippumattomissa aatehistoriallisissa tutkimuksissa. Ehkä Pentti Linkola osui oikeaan ympäristöliikkeen aatehistoriallisen taustan ja olemuksen osalta, kun ehdotti ympäristöliikkeelle fasistisia toimintatapoja.
Liikkeen ulkopuoliset ihmiset ovat ”ahdistuneet” luonnon tilasta vuosikymmeniä sitten. Suomalaisessa yhteiskunnassa on muodostettu poliittisin päätöksin luonnon huomioon ottavia säädöksiä vuosikymmenet. Teollisuuden ja yrityselämän piirissä luontoystävällisyys on ollut niiden toiminnan olennainen osa ainakin kaksi viimeistä sukupolvea.
Näiden vuosikymmenten aikana on työstetty lukematon määrä luontoystävällisiä toimintatapoja, joista osa on osoittanut sittemmin luonnolle epäystävällisiksi. Ne ovat luoneet pohjan sille, että nykyiset vaikuttajat voivat kohdata ilmastokysymykset ikään kuin vasta äsken ilmestyneinä sivuuttamattomina haasteina.
Jokainen köyhä hellahuoneen asukas ilman autoa ja kodinkoneita on osallistunut tähän muutosprosessiin tietämättään ja tahtomattaan. Jos hän on kouluttanut lapsensa lääkäriksi, sairaanhoitajaksi tai sosiaalityöntekijäksi, nämäkään eivät millään rationaalisella mittarilla mitattuna ole tuottaneet sillä tavoin ensisijaisesti haittaa, että se tulisi huomioida heidän eläkkeissään. Sen sijaan he ovat eläneet ja toimineet siten, että vastasyntyneet astuvat ilmasto- ja luontokysymysten osalta vuosikymmenten aikana valmistettuun pöytään.
Siinä sitten riidellään siitä, onko sähköautojen ja puhelimien valmistus niiden litiniumakkujen takia ensisijaisesti hiilidioksikuormitusta lisäävää ja pitävätkö väitteet tästä paikkansa. Syötetäänkö näillä puheilla ensisijaisesti suoraan Kiinan teollisuuden lapaan vai onko tämä väite vääristelty ja onko vihreän teollisuuden propaganda sen kummoisempaa kuin kaikkien viime aikojen teollisuuspropagandat muutoinkaan.
Ei siinä oikein menneisyyden suhteen muuta ole kuin samanlainen huoli luonnon ja ympäristön tilasta ja erityisesti siitä, miten ihminen sopeutuu muutoksiin. Eihän näet luonto tuhoudu, ennen kuin Aurinko sammuu, vaan vain muuttuu. Ihmisen tilanne voi olla toisenlainen.
