Gazan kansanmurha – osa II: Israelin valheet
”Heitä on helpompi huijata suurella kuin pienellä valheella, koska he itse turvautuvat pieniin valheisiin pienissä asioissa, mutta häpeäisivät käyttää suuren mittakaavan valheita.” –Adolf Hitler
Tässä yhdysvaltalaisen Pulitzer-palkitun toimittajan Chris Hedgesin puhe ”Gazan kansanmurha” 6. joulukuulta 2023. Hedges on veteraanitoimittaja, joka työskenteli New York Timesissa vuosina 1990 – 2005. Hän on toiminut sotakirjeenvaihtajana mm. Latinalaisessa Amerikassa ja Jugoslaviassa, ja raportoinut myös Gazasta. Olen jakanut puheen osiin, tässä toinen osa:
”
Israel, kuten kaikki siirtomaaprojektit mukaan lukien omamme, rakentui valheiden varaan. Valheen, jonka mukaan palestiinalaisten maa oli miehittämätön. Valheen, jonka mukaan 750 000 palestiinalaista pakeni kodeistaan ja kylistään sionististen miliisien suorittaman etnisen puhdistuksen aikana vuonna 1948 vain koska arabijohtajat käskivät heitä tekemään niin. Valheen, jonka mukaan arabiarmeijat aloittivat vuoden 1948 sodan, jossa Israel valtasi 78 prosenttia historiallisesta Palestiinasta. Valheen, jonka mukaan Israelia uhkasi tuhoutuminen vuonna 1967, mikä pakotti sen hyökkäämään ja miehittämään loput 22 prosenttia Palestiinasta, sekä Egyptille ja Syyrialle kuuluneita alueita.
Israelia ylläpidetään valheilla. Valheella, jonka mukaan Israel haluaa oikeudenmukaista ja tasapuolista rauhaa, ja tukee itsenäistä Palestiinan valtiota. Valheella, jonka mukaan Israel on Lähi-idän ainoa demokratia. Valheella, jonka mukaan Israel on länsimaisen sivilisaation etuvartio barbaariuden keskellä. Valheella, jonka mukaan Israel kunnioittaa oikeusvaltion periaatteita ja ihmisoikeuksia.
Israelin valheiden röyhkeys hämmästytti meitä, jotka toimimme reporttereina Gazassa. Vaikka olimme omin silmin nähneet Israelin tekemiä hyökkäyksiä, mukaan lukien aseettomien palestiinalaisten ampumisia, sillä ei ollut merkitystä. Ei ollut merkitystä kuinka montaa todistajaa haastattelimme. Ei ollut merkitystä, mitä valokuvia ja rikosteknisiä todisteita saimme käsiimme. Israel valehteli pieniä valheita, isoja valheita ja valtavia valheita. Nämä valheet tulivat refleksinomaisesti ja välittömästi Israelin armeijalta, poliitikoilta ja tiedotusvälineiltä. Israelin hyvin öljytty propagandakoneisto paisutti valheita, ja niitä toistettiin imelän vilpittömästi kansainvälisissä uutislähetyksissä.
Israel käyttää henkeäsalpaavia valheita, sellaisia, jotka ovat tyypillisiä despoottisille hallinnoille. Se ei vääristä totuutta, vaan kääntää sen ylösalaisin. Se maalaa kuvan, joka on täysin vastakkainen todellisuudelle. Ne meistä, jotka ovat raportoineet miehitetyiltä alueilta, ovat törmänneet Israelin Liisa ihmemaassa -narratiiveihin, jotka täytyy amerikkalaisen journalismin sääntöjen mukaan tunnollisesti sisällyttää uutisjuttuihin, vaikka tietäisi niiden olevan valetta. Israel on kehittänyt orwellilaista sanastoa: israelilaisten tappamista lapsista tulee ”ristituleen joutuneita lapsia”, kymmenien kuolleiden ja haavoittuneiden asuinalueen pommittamisesta tulee ”kirurginen isku pommitehtaaseen”, palestiinalaisten kotien tuhoamisesta tulee ”terroristien kotien purku”.
Suuren valheen avulla Israel pyrkii saamaan aikaan kahdenlaisia reaktioita: rasismia kannattajissaan ja kauhua uhreissaan. Suuri valhe ruokkii myyttiä sivilisaatioiden yhteentörmäyksestä, sodasta demokratian, säädyllisyyden ja kunnian, sekä islamilaisen terrorismin, barbaarisuuden ja keskiaikaisuuden välillä. Suuri valhe poistaa vivahteet, moniselitteisyydet ja ristiriidat, jotka muuten saattaisivat rasittaa omatuntoa. Se on suunniteltu luomaan kognitiivista dissonanssia. Se ei salli harmaita vyöhykkeitä. Maailma on mustavalkoinen, hyvä ja paha, oikeamielinen ja väärämielinen. Suuri valhe antaa uskovien lohduttautua – ja lohdutusta he epätoivoisesti etsivät – omassa moraalisessa ylivertaisuudessaan.
Suuri valhe ruokkii sitä, mitä Edward Bernays kutsui ”dogmaattisen pitäytymisen logiikankestäväksi osaksi”. ”Kaikki tehokas propaganda”, Bernays kirjoittaa, ”kohdistuu näihin irrationaalisiin psykologisiin tottumuksiin ja rakentuu niiden varaan”. Israelin kannattajat eivät halua tietää totuutta. Totuus pakottaisi heidät tarkastelemaan omaa rasismiaan, itsepetosta ja osallisuuttaan sortoon, murhiin ja kansanmurhaan.
Mikä tärkeintä, suuri valhe lähettää pahaenteisen viestin palestiinalaisille. Suuri valhe kertoo, että Israel voi jatkaa joukkoterrorin ja kansanmurhan kampanjaansa ilman, että se koskaan joutuisi vastuuseen rikoksistaan. Suuri vale hävittää totuuden. Se pyyhkii pois inhimillisen ajattelun arvokkuuden ja inhimilliset teot. Se hävittää tosiasiat. Se hävittää historian. Se hävittää ymmärryksen. Se hävittää toivon. Se pelkistää kaiken kommunikaation väkivallan kieleksi: kun sortajat puhuvat sorretuille yksinomaan mielivaltaisella väkivallalla, sorretut vastaavat samalla mitalla. ”Minä ja yleisö tiedämme sen, minkä pikkulapsetkin ymmärtävät”, W.H. Auden kirjoitti, ”ne tekevät pahaa, joille tehdään pahaa”.
Sarjakuvapiirtäjä Joe Sacco ja minä seurasimme, kuinka israelilaiset sotilaat pilkkasivat ja ampuivat pieniä poikia Khan Yunisin kaupungissa Gazassa. Haastattelimme poikia ja heidän vanhempiaan myöhemmin sairaalassa, muutamissa tapauksissa osallistuimme hautajaisiin. Meillä oli tiedossa poikien nimet, päivämäärät ja ampumapaikat. Israel vastasi väittäen, että emme edes olleet tuolloin Gazassa, ja että olimme vain keksineet kaiken.
Kun Al Jazeera -lehden kollegani Shireen Abu Aklan surmattiin [Länsirannalla] vuonna 2022, Israelin pääministeri, ulkoministeri, puolustusministeri ja IDF:n tiedottaja syyttivät välittömästi ampujan olleen palestiinalainen. Israel levitti kuvamateriaalia, jonka he väittivät todistavan, että lehdistön luotiliiviin ja kypärään pukeutuneen toimittajan tappoi palestiinalaistaistelija. Valhetta levitettiin, kunnes israelilaisen ihmisoikeusjärjestö B’Tselemin tutkimus osoitti videolle kuvatun tilanteen todellisen sijainnin. Video olikin kuvattu eri paikassa, kuin missä Shireen tapettiin.
Kun Israel jää kiinni valehtelusta, kuten Shireenin tapauksessa kävi, se lupaa tutkintaa, mutta sen tekemät tutkimukset ovat huijausta. Puolueettomia tutkimuksia sotilaiden ja juutalaissiirtolaisten tekemistä tuhansista palestiinalaisten murhista tehdään harvoin. Tekijöitä ei juuri koskaan saateta oikeuteen tai aseteta vastuuseen. Israelin harjoittama peittely on ennakoitavissa ja siihen ovat osallisia myös lähes kaikki tiedotusvälineet, sekä republikaani ja demokraatti poliitikot. Yhdysvaltalaispoliitikot kyllä tuomitsivat Shireenin murhan ja toistivat kuuliaisesti vanhaa mantraa, jossa vaadittiin perusteellista tutkintaa armeijan toimista. Muutamaa kuukautta myöhemmin Israel myönsi, että oli ”hyvin mahdollista”, että Israelin sotilas vahingossa tappoi Shireenin. Länsirannalla puhjenneet protestit ja toimittajan murhan aiheuttama raivo olivat siinä vaiheessa kuitenkin jo väistyneet, ja hänen murhansa suurelta osin jo unohdettu.
Gazan Netzarimin liittymässä, jossa kerran näin israelilaisen tarkka-ampujan tappavan 19-vuotiaan pojan, tallentui syyskuussa 2000 dramaattista materiaalia France 2 -kanavan kuvaamalle videolle tilanteesta, jossa palestiinalainen isä yritti suojella traumatisoitunutta 12-vuotiasta poikaansa Muhammad al-Durrahia israelilaiselta tulitukselta. Poika sai tulituksessa surmansa, mistä seurasi Israelille tyypillinen propagandakampanja. Israelin viranomaiset valehtelivat tappamisesta vuosia, syyttivät ensin palestiinalaisia ampumisesta, väittivät sitten myöhemmin, että kohtaus oli lavastettu, ja lopulta, että poika olisi yhä elossa. Kun israelilainen sotilas vuonna 2003 murhasi 23-vuotiaan amerikkalaisen aktivistin Rachel Corrien murskaamalla hänet kuoliaaksi puskutraktorilla hänen yrittäessä estää palestiinalaisen lääkärin kodin laitonta purkua, Israelin armeija väitti, että kyseessä oli onnettomuus, josta Corrie itse oli vastuussa.
Israel estää riippumattomien ihmisoikeusjärjestöjen tutkimuksia Gazassa ja Länsirannalla tehdyistä sotarikoksista ja julmuuksista. Se kieltäytyy yhteistyöstä Kansainvälisen rikostuomioistuimen [ICC] kanssa. Se ei tee yhteistyötä YK:n ihmisoikeusneuvoston kanssa. Se kieltää YK:n miehitetyn Palestiinalaisalueen erityisraportoijan pääsyn maahan. Israel peruutti Human Rights Watchin johtajan Omar Shakirin työluvan ja karkotti hänet maasta toukokuussa 2018. Israelin strategisten asioiden ja julkisen diplomatian ministeriö julkaisi raportin, jossa kehotettiin Euroopan unionia ja Euroopan valtioita lopettamaan suora ja epäsuora taloudellinen tuki ja rahoitus palestiinalaisille, sekä kansainvälisille ihmisoikeusjärjestöille, joilla ”on yhteyksiä terrorismiin ja jotka edistävät Israelin vastaisia boikotteja”. Israel kieltäytyi muutama päivä sitten uusimasta viisumia Lynn Hastingsille, YK:n Gazan ja Länsirannan humanitaarisesta avusta vastaavalle johtavalle virkamiehelle.
Mitä pidempään kansanmurha jatkuu, sitä absurdimmiksi valheet muuttuvat. On suuria valheita: Gazan tuhoaminen, ja tuhansien palestiinalaisten tappaminen, on Israelin väitteen mukaan kohdennettu yritys päästä eroon Hamasista. On myös pieniä valheita. 40 mestattua vauvaa. Al Shifa -sairaala on Hamasin komentokeskus. Sairaalan seinällä oleva arabiankielinen almanakka on IDF:n mukaan lista, johon on merkattu vuorot israelilaispanttivankien vartijoille. Israelilainen sairaanhoitajaksi pukeutunut näyttelijä väittää voimakkaasti korostetulla arabimurteella olevansa palestiinalainen ja nähneensä Hamasin käyttävän siviilejä ihmiskilpinä, ja että Hamas hyökkäsi Al Shifa -sairaalaan varastaen polttoainetta ja lääkkeitä. Palestiinalaiset militantit ovat Israelin mukaan vastuussa Al Shifan pommituksesta israelilaisten panssarivaunujen sijaan. Israel iski Etelä-Libanonissa terroristien autoon, mutta terroristit osoittautuivatkin kolmeksi tytöksi, heidän äidikseen ja isoäidikseen.
Al Ahli -sairaalassa tapahtunut räjähdys oli seurausta palestiinalaisten ampumasta harhautuneesta raketista, väite minkä jopa New York Times kyseenalaisti, kun sen tekemä aikaleima-analyysi todistusaineistoksi väitetystä videosta osoitti sen väärennökseksi. Israel väitti, että se ”vastasi Shifan sairaalan johtajan pyyntöön sallia Gazan kansalaisten, jotka olivat suojassa sairaalassa ja jotka halusivat evakuoitua turvallisesti Shifan sairaalasta kohti humanitaarista rajanylityspaikkaa Gazan kaistalla”, lausunto, jonka Gazan sairaaloiden pääjohtaja Mohammed Zaqout sanoi olevan ”valetta”, ja lisäsi, että ”meidät pakotettiin lähtemään aseella uhaten”.
Valheet kirjoitetaan Israelin koulukirjoihin. Israelin poliitikot, historioitsijat ja toimittajat toistavat valheita. Valheita kerrotaan Israelin televisiossa ja israelilaisissa elokuvissa ja kirjoissa. Israelilaiset ovat ikuisia uhreja. Palestiinalaiset ovat ehdottoman pahoja. Kansanmurhaa ei ole tapahtunut. Turkki kiistää vielä sata vuotta myöhemmin, mitä armenialaisille tapahtui.
Valheet luovat kognitiivista dissonanssia, jossa tosiasiasta tulee fiktiota ja fiktiosta totuus. Valheet tekevät kaiken keskustelun kansanmurhasta tai sovinnosta mahdottomaksi. Ja Israel, kuten aiempien kansanmurhien tekijät, teeskentelee, ettei sitä ole koskaan tapahtunut.
Mutta Israelin käyttämät valheet, joilla se vapauttaa itsensä vastuusta, syövät Israelin yhteiskuntaa. Ne syövyttävät sen moraalista, uskonnollista, yhteiskunnallista, älyllistä ja poliittista elämää. Valheet nostavat sotarikolliset sankarin asemaan ja demonisoivat ne, joilla on omatunto. Israelin kansanmurha, kuten vuoden 1965 joukkomurhat Indonesiassa, mytologisoidaan eeppiseksi taisteluksi pahan ja raakalaismaisuuden voimia vastaan, niin kuin mekin olemme mytologisoineet intiaanien kansanmurhan ja tehneet omista uudisasukkaistamme ja murhanhimoisista ratsuväkiyksiköistämme sankareita.
Olin todistamassa juutalaisfasismin syntyä Israelissa. Raportoin äärioikeistolaisesta Meir Kahanesta, jonka ehdokkuus vaaleissa estettiin. Kahanen puolue kiellettiin vuonna 1994, ja Israel ja Yhdysvallat julistivat sen terroristijärjestöksi. Osallistuin Benjamin Netanjahun poliittisiin tilaisuuksiin, joita hän järjesti USA:n oikeistolaisilta saamansa ylenpalttisen rahoituksen turvin, kun hän asettui ehdolle Yitzhak Rabinia vastaan. Rabin neuvotteli juuri rauhansopimuksesta palestiinalaisten kanssa. Netanjahun kannattajat huusivat ”kuolema Rabinille”. He polttivat natsiunivormuun pukeutuneen Rabinin kuvan. Netanjahu marssi Rabinin ivallisen valehautajaiskulkueen eturivissä.
Juutalainen fanaatikko murhasi pääministeri Rabinin 4. marraskuuta 1995. Rabinin leski Lehea syytti Netanjahua ja tämän kannattajia miehensä murhasta.
Netanjahu, josta tuli pääministeri vuonna 1996, on käyttänyt poliittisen uransa juutalaisäärioikeistolaisten, kuten Avigdor Liebermanin, Gideon Sa’arin, Naftali Bennettin ja Ayelet Shakedin, aseman pönkittämiseen. Hänen isänsä Benzion – joka työskenteli sionismin pioneerin Vladimir Jabotinskyn avustajana, jota Benito Mussolini kutsui ”hyväksi fasistiksi” – oli johtava jäsen Herut-puolueessa, joka vaati juutalaisvaltiota ottamaan haltuunsa koko historiallisen Palestiinan maan. Monet Herut-puolueen perustajista tekivät terrori-iskuja vuoden 1948 sodan aikana, jonka seurauksena Israelin valtio perustettiin. Albert Einstein, Hannah Arendt, Sidney Hook ja muut juutalaiset intellektuellit kuvailivat Herut-puoluetta New York Timesissa julkaistussa lausunnossaan ”poliittiseksi puolueeksi, joka on organisaatioltaan, menetelmiltään, poliittiselta filosofialtaan ja yhteiskunnalliselta vetovoimaisuudeltaan läheistä sukua natsi- ja fasistipuolueille”.
Sionistisessa hankkeessa on aina ollut mukana juutalaisfasismin haara. Nyt se on ottanut Israelin valtion hallintaansa. ”Vasemmisto ei enää kykene voittamaan myrkyllistä äärinationalismia, joka täällä on kehittynyt”, holokaustista selvinnyt Zeev Sternhell, Israelin johtava fasismin asiantuntija, varoitti vuonna 2018, ”ja joka on samanlaista, kuin sen eurooppalainen haara, joka melkein tuhosi suurimman osan juutalaisista”. Sternhell lisäsi: ”Emme näe pelkästään kasvavaa israelilaista fasismia, vaan myös samanlaista rasismia, mitä nähtiin natsismin alkuvaiheessa.”
Päätös Gazan tuhoamisesta on ollut pitkään Israelin kryptofasistien, Kahanen liikkeen perillisten, unelma. Nämä juutalaiset ääriainekset, jotka muodostavat hallitsevan koalitiohallituksen, toteuttavat kansanmurhaa Gazassa, jossa satoja palestiinalaisia kuolee päivittäin. He puolustavat kotoperäisen fasisminsa ikonografiaa ja kieltä. Juutalainen identiteetti ja juutalainen nationalismi ovat ”veri ja maa” -ilmauksen sionistisia versioita. Juutalaisten ylivalta on Jumalan pyhittämä, samoin kuin palestiinalaisten teurastus, mitä Netanjahu vertasi raamatullisesti amalekialaisiin, joita israelilaiset heimot raamatun mukaan murhasivat.
On iso virhe olla suhtautumatta vakavasti vertahyytäviin vaatimuksiin palestiinalaisten laajamittaisesta hävittämisestä ja etnisestä puhdistuksesta. Tämä retoriikka ei ole liioittelua, se on suoraan sanottu suunnitelma.
”
