Ettekö huomaa että Putinhan kaappasi jo kauan sitten YK:n turvallisuusneuvoston
Ettekö huomaa että Putinhan kaappasi jo kauan sitten YK:n turvallisuusneuvoston
Ensin Venäjä veto-oikeudellaan estää kaiken itsensä vastaisen.
Sitten Venäjä on lähettänyt ”rauhanturvaajiaan” jatkuvasti kaikkialle – mm Georgia, Krim, Moldova. Ja tietenkin Ukraina.
Tästä näkökulmasta löytyy selitysnäkökulma Lavrovin sekopäisille puheille – ne ovat loogista seurausta YK:n turvallisuusneuvoston kaappaamisesta.
Tosin – Bush junior antoi Irakin sodallaan kertaluontoisen esimerkin Venäjälle miten YK ohitetaan sotilaallisesti.
Mutta Putin meni pitemmälle – hän teki siitä systemaattisen lähestymistavan Venäjän imperialismille.
Onko siis nyt aika Naton sotilaallisen turvan lisäksi pienillä mailla sillekin että luovat imperialismin vastaisen liittoutuman jossa on poliittisen ulottuvuuden lisäksi myös puolustuspoliittinen solidaarisuusulottuvuus – kolmen muskettisoturin ”yksi kaikkien, kaikki yhden puolesta”.
Mutta laajemmasta abstraktiotasosta katsoen voi sanoa – että niin YK:n turvallisuusneuvoston veto-oikeus – kuin EU:n yksimielisyysvaatimuskin – ovat haitallisia demokratialle – ja sen kaappaamista. Vähemmistödiktatuuria.
YK:n turvallisuusneuvostossa demokratian kaappaa suuret YK:n jäsenvaltiot – joten pieniä valtioita suuret valtiot taluttelevat imperialistisissa pyrkimyksissään miten tahtoo.
EU:ssa menettely on astetta demokraattisempi vaikka on silti edelleen demokratian vastainen – sillä pienet valtiot voi yksimielisyysvaatimuksen kautta estää suurten jäsenmaiden taluttelua – jota kuitenkin tapahtuu EU:ssa koko ajan. Mutta samalla syntyy kuitenkin vähemmistödiktatuurin tilanne.
Voisi siis sanoa – YK ja sen turvallisuusneuvosto oli alunperin jo epäonnistunut hanke ja suurten imperialististen maiden vallankaappaus demokratiasta – EU:n yksimielisyysvaatimus ollessa askel parempaan mutta silti epäonnistunut kuitenkin demokratian kannalta.
Molempien pelatessa demokratian ulos maailmanyhteisöstä omalla tavallaan.
Tämän demokratian vastaisen poliittisen abstraktio-ulottuvuuden lisäksi on vielä olemassa suurten yritysten vahingollinen kaupallisimperialistinen ulottuvuus – jolla on vaikutusta niin valtioiden suvereniteettiin kuin demokratiaankin.
Ja kaiken tämän päälle vielä suurten maiden harrastama keskinäinen kaupankäynti pienillä valtioilla – mutta sen lisäksi vielä kaikenkarvaiset diktatuurit ympäri maailmaa.
Suomi on kenties demokratia-asiassa valistuneimpia valtioita maailmassa – tosin täälläkin on epädemokraattista sanelupolitiikkaa aina metsäteollisuuden saneluvallasta, pääkaupunkiseudun ja suurten kaupunkien saneluvaltaan – ja urheilun saneluvaltaan politiikassa ja mediassa ja etenkin valtion mediayhtiössä Ylessä.
Mutta silti Suomi on vireimpiä demokratian hermolla olijoita. Joka on kehittänyt koko ajan demokratiaansa yhtenä vaikutusimpulssina omat kannanottoni demokratian toimivuuteen jatkuvasti.
Siksi Suomi voisi olla aktiivinen ja kokoava toimija pienten valtioiden poliittisen ja turvallisuuspoliittisen liiton luomisessa imperialistisia suurten valtioiden saneluja vastaan – joita vastaan pienet valtiot voisivat käyttää myös solidaarisessa mielessä talouspakotteita tarpeen mukaan – ja Suomi voisi antaa sotilaallista koulutusta muille pienille maille – sehän olisi parasta mitä Suomi voi jakaa muille pienille valtioille.
Tämä pienten maiden imperialismin vastainen liitto on tietysti demokratian huonon tilanteen monimutkaistamista edelleen. Eikä siis hyvä kehityssuunta. Mutta Suomen on jo kokemuksestaankin lähtien oltava hereillä 1300 km maarajallaan Venäjää vastaan – että Suomelta voi suuret ja pienetkin maat vetää turvallisuuspoliittisen maton alta milloin vaan. Ja siksi Suomen suuri ja osaava asevelvollisuusarmeija ”Sisu” on pysyvä ja viisas ratkaisu jota ei Suomelta viedä.
Kaiken kaikkiaan olisi siis saatava alulle demokratian vapauttaminen myös kansojen välisenä asiana kaikilla yhteistoiminnan tasoilla – joita edellä esittelin.
Ja päätös sellaisen muutoksen aikaansaamiseksi pitää tulla suurten valtioidenkin taholta – jos ei tule niin sille valtiolle pitää seurauksena olla taloudellisia tuntuvia seurauksia.
Ei voi leikkiä yhtäällä demokratiaa toimiakseen toisaalla sitä vastaan.
Mutta – ensi askeleena pitää saada Venäjän häiriköinti pois maailmanyhteisöstä – Kremlin kaatamisella historiaan – sillä Kremlin diktatuuri on pahin turvallisuyspoliittinen haittatekijä tässä maailmassa. Joka merkitsee Venäjän hajottamista itsenäisiksi demokraattisiksi valtioiksi.
Sille ei ole mistään näkökulmasta nähtävissä parempaa vaihtoehtoa.
