Esko Aho esitti toiveen, joka iskee suoraan nykypolitiikan ytimeen
Keskustan pitkäaikainen poliitikko, moninkertainen ministeri ja viimeiset viisi vuotta europarlamentissa vaikuttanut Mauri Pekkarinen piti Jyväskylän Hippoksella kiitoskonserttia toissa viikonloppuna. Kymmeniä vuosia kestänyt ura politiikan huipulla on ohi.
Detaljit muistava ja argumentaatiokyvyiltään vahva poliitikko osasi laittaa vastustajat koville ja sai samalla mitalla takaisin. Jos sosiaalinen media olisi Pekkarisen ja Paavo Lipposen väittelyiden aikaan ollut olemassa, niin syöttöjä olisi lapaan tullut ja kohut paisuneet. Vastakkainasettelu ei ole vain tämän päivän ilmiö.
Pekkarinen jää ansaitulle eläkkeelle, mutta on tuskin tyytyväinen keskustan nykytilaan puolueen pudottua keskisuurten joukkoon. Samaan aikaan maata hallitsee perusporvarihallitus, joka on ollut vallassa nyt reilun vuoden.
Nykyisen hallituksen yksi arkaluontoisin hanke on ollut työmarkkinoiden uudistaminen. Se ohittaa vaativuudessaan jopa rajaturvallisuuden päätökset, jotka lopulta ovat reagointia Venäjän toimiin ja jotka saavat laajahkoa ymmärrystä.
Vastaavanlaisia uudistuksia yritti Pekkarisen aktiiviaikana myös keskusta. Se esitteli Esko Ahon johdolla vuoden 1999 vaalien alla työreforminsa, jolla puolueen oli tarkoitus voittaa vaalit ja mennä hallitukseen. Keskusta jäi vaaleissa kakkoseksi, ulos hallituksesta ja Ahon seuraaja Anneli Jäätteenmäki upotti reformin ”Atlantin syvänteeseen”.
Nykyinen perusporvarihallitus puolestaan ajaa uudistukset maaliin. Paikallinen sopiminen ilman luottamusmieslukkoa, työrauhalainsäädäntö ja vientimalli on niitattu hallitusohjelmaan. Viilauksia tehdään, mutta peruslinja säilyy.
Hallituksessa alkavat myös roolit hahmottua. Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) näyttäytyy karuja julkisen talouden lukuja latelevana perusporvarihallituksen Iiro Viinasena, jolle opportunismi on kirosana. Vaihtoehdot ovatkin vähissä: talouden tila on sellainen, että jalka on pidettävä kaasulla.
Petteri Orpo (kok) puolestaan jatkaa uskollisena profiililleen. Hän pyrkii olemaan kokoava voima, joka ei loista yksityiskohdissa vaan prosesseissa. Talouspoliittista valtaa hän delegoi suosikilleen Matias Marttiselle, joka voi hiipiä mukaan taisteluun Orpon perinnönjaosta. Siitä ovat vuosia kisanneet Elina Valtonen ja Antti Häkkänen.
Esko Ahokin vieraili Pekkarisen juhlissa Jyväskylässä.
Hän toivoi numero-osaajien paluuta politiikkaan. Vähän kuin olisi tyrkyttänyt niitä Pekkarisen muistioita nykypäivän poliitikoille, joilla aikaa kuluu ”kohujen” hallintaan sosiaalisessa mediassa. Ei hullumpi ajatus.
